Opiskelemaan jouhevasti!

Työurien pidentäminen on ollut yksi kuluneen vuoden suurimmista keskustelunaiheista. Sinivihreä hallitus linjasi vuosi sitten puoliväliriihessään, että työurien pidentymiseen paneudutaan monipuolisin ja voimakkain toimenpitein, jotka kohdistuvat sekä työurien loppupäähän että alkupäähän.

Tällaisessa taloustilanteessa, kun maailmanmarkkina ei vedä ja väkeä vähennetään työpaikoilla, monen on vaikea ymmärtää, miksi työuraa halutaan pidentää. Tosiasia kuitenkin on, että väestön ikääntyessä Suomen huoltosuhde kääntyy muutamassa vuodessa dramaattisesti. Silloin kaikki työikäiset ja -kykyiset tarvitaan töihin. Vain siten voimme turvata hyvinvointiyhteiskunnan palvelut.

Eläkeiän nostoon tähtäävien toimenpiteiden lisäksi tavoitteena onkin toteuttaa uudistus, joka alentaa tuntuvasti keskimääräistä työelämään siirtymisikää tutkinnon suorittaneena.

Asetin itse viime huhtikuussa työ- ja ohjausryhmän tekemään ehdotukset siitä, kuinka parhaiten nopeutetaan nuorten siirtymistä toiselta asteelta korkeakouluopintoihin sekä koulutuksesta työelämään. Työryhmä jättää ehdotuksensa ensi viikolla ja odotan esityksiä siitä, kuinka korkeakoulutuksesta työelämään siirtymistä voitaisiin nopeuttaa vähintään vuodella.

Työurien alkupäässä huomio kiinnittyy etenkin hitaaseen siirtymiseen toiselta asteelta korkea-asteen opintoihin, suomalaiset nuoret aloittavat yliopisto- ja ammattikorkeakouluopinnot keskimäärin 21-vuotiaina. Toisin sanoen, toisen asteen opintojen jälkeen korkeakouluopintoihin haetaan 2-3 vuotta. Mielestäni kolme välivuotta on aivan liikaa. Välivuosien vähentäminen onkin yksi tehokkaimmista keinoista pidentää työuria.  

Opiskelijavalintojen uudistaminen on avainasemassa. Ylioppilastutkinnon roolin kasvattamisesta on puhuttu pitkään ja nyt vihdoin olisi ryhdyttävä toimeen. Yhteishakua on syytä kehittää ja painottaa soveltuvuutta pääsykokeissa. Valtakunnallisten pääsykokeiden määrää on myös lisättävä. Nythän jo jollain aloilla näin toimitaan.

Tärkeää on myös hyödyntää koko lukuvuotta nykyistä paremmin opintoihin. Valmistuminen ei saa kaatua siihen, että kesäopintomahdollisuuksia ei ole tarjolla. Samoin on tärkeää yhteen sovittaa armeijan ja siviilipalveluksen aloitusajat niin, että vaikutus opintojen aloitukseen on vähäinen. Tutkimisen arvoinen on myös opiskelijajärjestöjen ehdotus siitä, että varuskuntiin järjestettäisiin tenttimahdollisuuksia.    

Opiskelijavalintojen kehittämisen ohella odotan työryhmän tekevän ehdotuksia myös toisen asteen opinto-ohjauksen tehostamisesta. Näin voidaan parhaiten tukea jatko-opintoihin hakeutumista ja onnistuneita opiskeluvalintoja. Tässä tarvitaan ennen kaikkea nykyistä tiiviimpää yhteistyötä korkeakoulujen ja työelämän kanssa. Yhteistyö tukee korkeakoulutuksen mahdollisuuksien hahmottamista sekä antaa realistisen kuvan korkeakouluopinnoista ja eri alojen koulutuksesta.

Olen vakuuttunut siitä, että hyviä keinoja työurien pidentämiseen alkupäästä löytyy. Kun nuorten pääsyä opiskelemaan nopeutetaan ja opinto-ohjausta tehostetaan, saadaan työuria pidennettyä nykyisestä tuntuvasti.