17.2. Sujuvammin opintoihin ja työelämään
Hallitus kokoontuu ensi viikolla päivittämään hallitusohjelmaa ns. puoliväliriiheen. Yhdeksi kärkiteemaksi nousee talouden pitkän aikavälin kestävyys.
On löydettävä keinoja, joilla työllisyysastetta saataisiin nostettua ja suomalaisten työuria pidennettyä. Saattaa tuntua omituiselta keskustelunaiheelta juuri nyt, kun tiedämme että taloudellisen taantuman aikana juuri kokeneita työntekijöitä lomautetaan ja laitetaan eläkeputkeen.
Kuitenkin muutaman vuoden kuluttua tarvitsisimme näitä samoja osaajia kipeästi takaisin työelämään, kun väestön ikääntyminen uhkaa johtaa työvoimapulaan.
Työuria on saatava pidennettyä molemmista päistä. Ja myös työelämää on kehitettävä niin, että ihmiset jaksavat tehdä työtä ja viihtyvät työssään vielä pitkälle yli kuusikymppisinäkin. Se edellyttää muun muassa nykyistä parempia mahdollisuuksia työn ja perheen yhteensovittamiseen, sekä lisä- ja täydennyskouluttautumiseen työuran aikana.
Myös nuoret on saatava nykyistä sujuvammin löytämään itselleen sopiva koulutusala ja siirtymään opinnoista edelleen työelämään.
Suomalaiset nuoret opiskelevat kansainvälisesti vertaillen myöhäiselle iälle. Tätä selittää ennen kaikkea pitkä siirtymäaika toiselta asteelta korkeakouluopintoihin. Keskimäärin tässä välissä kuluu kolme vuotta, ennenkuin oma opiskelupaikka löytyy. Se on turhan pitkä aika.
Tällä hallituskaudella on jo lisätty yli 6000 ammatillisen koulutuksen aloituspaikkaa, jotta jokainen peruskoulunsa päättävä saisi opiskelupaikan. Lukiopaikkoja meillä on valmiiksi onkin tarjolla runsaasti, lisäksi on vahvistettu työpajatoimintaa ja käynnistetty ns. ammattistartit.
Nyt huomiota on kiinnitettävä erityisesti opiskelijoiden ohjaukseen toisen asteella. Lukiolaisten Liiton kysely osoitti, että noin 70 prosenttia lukiolaisista ei tiedä mihin aikoo lukion jälkeen suuntautua. Ohjausta ja tietoa omista mahdollisuuksista tarvitaan nykyistä enemmän.
Myös pääsykoejärjestelmiä tulee kehittää siten, että tuoreet ylioppilaat ja ammattikoulusta valmistuvat pääsisivät sujuvammin sisään. Tänä keväänä ensimmäistä kertaa muuten yliopistot ovat mukana sähköisessä hakujärjestelmässä, mikä toivottavasti helpottaa myös hakijoiden toimintaa.
Oppilaitoksilla puolestaan on vastuu opintojen järjestämisestä siten, että opinnot etenevät, eivätkä valmistumisajat veny kohtuuttomiksi. Jatkossa muun muassa yliopistojen rahoituksessa yhtenä kriteerinä onkin juuri opintojen eteneminen.
Toisaalta on muistettava, että opiskelijat ovat vahvasti osa työvoimaa jo tänäkin päivänä. Ikääntymisraportin laskelmat osoittivat, että jos saisimme opintoaikoja lyhennettyä vuodella, toisi se työmarkkinoille vain neljän kuukauden lisätyöpanoksen.
Toki sekin tulisi tarpeeseen, mutta laskelma osoittaa samalla opiskelijoiden suuresta osuudesta työmarkkinoilla jo nyt.
Tein esityksen nuorten opintojen tukemisesta teille sekä Tarja Cronbergille. Toivottavsti tiellä on aikaa perehtyä esitykseeni tarkemmin, sillä asia on juuri sellainen, jota te blogissannekin käsittelette, josta suora lainaus alapuolella.
Kun mahdollistettaisiin avoimessa yliopistossa perus- ja aineopinnot työttömyysrahan turvin, mikäli ei ole päässyt opiskelemaan maksaen tietty maksut, jotka suoritetuista perus- ja aineopintokokonaisuuksista muodostuisi.
Kun nuorella olisi perus- ja aineopinnot niin hän pääsisi suoraan opiskelemaan haluamaansa aineyhdistelmää. Kun vielä porkkanaksi laitettaisiin, että mikäli suorittaa sekä perus- että aineopinnot niin silloin olisi mahdollisuus saada jotain ylimääräistä tukea, jos siirtyy opiskelemaan kyseistä ainetta päätoimisesti.
Nopeuttaisi valmistumista ja olisi hyödyllistä tekemistä nuorille ja aktivoisi nuorta ettei jää vaan kotia ja pikku hiljaa masentuisi ja laiskistuisi, kun olla möllöttää vain toimettomana.
Suora lainaus bogistanne:
“Myös nuoret on saatava nykyistä sujuvammin löytämään itselleen sopiva koulutusala ja siirtymään opinnoista edelleen työelämään.
Suomalaiset nuoret opiskelevat kansainvälisesti vertaillen myöhäiselle iälle. Tätä selittää ennen kaikkea pitkä siirtymäaika toiselta asteelta korkeakouluopintoihin. Keskimäärin tässä välissä kuluu kolme vuotta, ennenkuin oma opiskelupaikka löytyy. Se on turhan pitkä aika. ”
Terveisin: ML
Hei,
Kai korkeakoulujen opiskeluaikojen “kohtuullistamisessa” on otettu huomioon, etteivät nopeasti valmistuminen tarkoita samaa kuin työnlaatu tai valmistautuminen työmarkkinoille. Yliopisto on kuitenkin paikka, jossa tietoa ei omaksuta lukemalla neuroottisesti tenttikirjaa toisen jälkeen vaan se vaatii syväntymistä ja sisäistämistä, kriittistä dialogia. Itse voisin hyvin tuottaa paljon opintopisteitä arvosanalla 1 tai 2, mutta jos haluan että siitä on minulle jotain hyötyä, on suoritettava vähemmän, opittava enemmän.
Pidän tällaista tulosohjaamiskehitystä äärettömän vaarallisena tiedon ja tietotyöläisten laatua ajatellen.
Tuo on hyvä huomio, että syy voi olla jo toisella asteella. Jos ei tiedä mitä haluaa ja missä on hyvä, ei ihmekään jos kestää. Toisaalta ei ole hyvä tuijottaa vain valmistumisaikaa. Alastaan innostunut yliopisto-opiskelija voi olla hyvin tuottava jo opiskeluaikanaan, myös yhteiskunnalle.
Pakko viitata opinto-ohjaukseen myös sisäänpääsy-asiassa. Mitä siitä tulisi, jos kaikki olisivat näyttelijöitä ja eläinlääkäreitä..? Jos opiskelupaikkoja on oikea lukumäärä ja sisäänpääsy kestää keskimäärin vuosia, niin jokin mättää.
Omasta mielestäni olisi oikein ja kohtuullista, että nopeasta valmistumisesta palkitaan. Jos haluaa opiskella pidempään, niin se on oma valinta, eikä siitä tarvitse rangaista.
Henkilökohtaisesti en jaksa uskoa, että opintojen aloituksen viivästyminen on todelinen ongelma niin kauan kun puolet väestöstä on vara pitää esim. vuosi ryömimässä ryteikössä. Mutta ainiin, saiko sitä kyseenalaistaa?