No olihan se. Kieltämättä olen kyllä varsin pettynyt suomalaisten laiskaan äänestysintoon eilisissä europarlamenttivaaleissa.

Minäkin jo viime viikolla innoissani uumoilin aktiivisuuden nousevan lähelle 50 prosenttia, mutta mitä vielä. Lopullinen prosentti oli vaivaiset 40,3. Ainoastaan Helsingin vaalipiirissä tuo 50 prosenttia meni rikki.

Kokoomuksen vaalimenestyksessä ilman muuta eniten kirveli yhden paikan menetys, vaikka olimmekin kannatusprosenteissa reilusti suurin Eurooppa-puolue.

Kokoomuksen Naisten Liiton puheenjohtajana iloitsen näkyvästä naisten esiinmarssista. Valtaosa valituista suomalaismepeistä on naisia, näin myös kokomusryhmässä, jossa hyvää työtä tehneet Sirpa Pietikäinen ja Eija-Riitta Korhola menivät tukevasti jatkoon.

Molempien isot äänimäärät kertovat myös ympäristökysymysten merkityksen kasvusta suomalaisten mielissä. Sekä Pietikäinen että Korhola ovat olleet hyvin aktiivisia ilmastopolitiikassa, ja pitäneet Ville Itälän tavoin myös Itämeren tilan parantamista aivan ykkösprioriteeteissa.

Tarkempaa analyysia äänestäneistä saadaan varmasti lähiviikkoina, mutta näyttää että ympäristönsuojelu ja erityisesti ilmastonmuutos on teema, johon moni suomalainen haluaa EU-parlamentin kautta vaikuttaa. Sen puolesta puhuu myös vihreiden hyvä menestys eilisissä vaaleissa.

Olethan jo käynyt katsomassa itsellesi sopivan ehdokkaan osoitteessa www.intotietotaito.fi?
Kokoomuksella on 20 erinomaista ehdokasta, jotka ovat kampanjoineet antautumuksella jo kuukausia.

Loppuhuipennus osuu tulevaan viikonloppuun. Ennakkoäänestyksen prosentti näytti ihan lupaavalta, voisiko olla toiveita että sunnuntaina viisari värähtäisi yli 50 prosenttiin?

Itse kierrän kampanjoimassa vielä perjantaina Etelä-Pohjanmaalla Kuortaneella ja lauantaina Etelä-Karjalassa. Toivottavasti tapaamme matkan varrella. Ja sunnuntaina ei kun kipin kapin uurinille!

Kokoomus avasi tänään eurovaalikampanjasivunsa. Sivuilta www.intotietotaito.fi löytyvät kaikki loistavat eurovaaliehdokkaamme ja vaalitavoitteemme, joita tosin Jyrki ja Alex ovat vähän töhrineet.

Käykää katsomassa. Mitä piditte?

PS: Kesäkausi on virallisesti alkanut. Ystäviemme purjevene laskettiin tänään Päijänteen vesiin. Kävimme juomassa tapahtuman kunniaksi kahvit veneessä.

Kotiuduin eilisiltana Bologna-prosessin seurantakokouksesta Belgian Leuvenista ja Louvain-la -Neuvesta (aivan, maan kieli- ja kulttuuripoliittisista syistä kokouspaikka oli jaettu flaamin- ja ranskankielisten yliopistojen kesken).

Kokous oli hyvä paikka paitsi päätöksentekoon, myös verkostoitumiseen, sillä paikalla oli edustajat 46 Bologna-maasta, pääosin opetusministereitä.
Lisäksi päätöspäivän Policy Forumissa mukana oli toistakymmentä eurooppalaisen prosessin ulkopuolista, mutta siitä kiinnostunutta maata, kuten USA, Brasilia, Kiina, Japani, Kanada ja Australia.

Bologna-prosessin päämääränähän on ollut luoda yhteiseurooppalainen, vetovoimainen korkeakoulualue. Sen seurauksena Suomessa on muun muassa otettu käyttöön opintopistejärjestelmä (ECTS) ja siirrytty alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon järjestelmään. Tavoitteena on parantaa tutkintojen yhteismitallisuutta, vertailtavuutta ja parantaa näin liikkuvuutta.

Nyt hyväksytyssä kommunikeassa eniten puhuttivat toisaalta liikkuvuus, ja toisaalta yliopistorankingit. Tuin voimakkaasti päätösasiakirjan tavoitetta, jonka mukaan vuonna 2020 eurooppalaista korkeakouluopiskelijoista 20 prosenttia suorittaisi liikkuvuusjakson toisessa maassa.

Suomessahan jo tällä hetkellä kansainväliseen vaihtoon tai harjoitteluun osallistuu noin 18 prosenttia opiskelijoista, joten meille tavoite ei ole ollenkaan ylimitoitettu.
Päinvastoin, Suomen tuoreessa korkeakoulujen kansainvälistymisstragiassa tavoitteeksi on asetettu sisällyttää kaikkiin korkeakoulututkintoihin kansainvälistymistä tukeva osio vuoteen 2015 mennessä. Tätä myös yliopistojen uusi rahoitusmalli tukee.

Toinen keskustelua herättänyt kohta koski korkeakoulurankingeja. Niihin tuntuu nyt joillakin mailla olevan kovaa hinkua, vaikka tiedämme että eri puolilla tehtävät rankingit kuten Shanghain lista tai Times Higher Education mittaavat enemmän olemassaolevaa mainetta, tunnettuutta ja tutkimusta, kuin esimerkiksi opetusta.

Mielestäni Bolognan prosessin ei pidä lähteä yliopistorankkausten tielle, vaan pyrkiä aidosti viemään eteenpäin opetuksen laatua koko Euroopan tasolla.

Suomihan on yksi niistä kymmenestä maasta, joka kehittää OECD:n piirissä Ahelo-projektissa työkaluja korkeakouluopiskelijoiden osaamisen mittaukseen ja vertailuun. Vähän peruskoululaisten Pisan tapaan.

Uskomme että tämä on järkevämpi lähestymistapa, kuin opinahjojen laittaminen paremmussjärjestykseen usein varsin kyseenalaisin metodein.

Bologna-kokouksen materiaalit ja lisätiedot löytyvät kattavasti verkosta mm. opetusministeriön www.minedu.fi-sivujen kautta.

Viikko sitten äidyin kehaisemaan täällä Matti Nykäsen saavutuksia. Enkä turhaan. Kun viime viikolla kävin Pohjoismaiden opetusministerikokouksessa Islannissa, voitte arvata mitä Islannin vasemmistovihreä opetusministeri Katrin Jakobsdottir, 33, kotikaupungistani Jyväskylästä tiesi. Aivan, Matti Nykäsen.

Tosin olemme Katrinin kanssa ehtineet jo aiemminkin tavata, ja eilisen vaalituloksen perusteella näyttää siltä, että Islannin väliaikaishallitus saa tukevan jatkopestin.

Islannin hallituksella on todella vaikeat ajat edessään. Viime viikon Pohjoismaisessa opetusministerikokouksessa keskustelimme erityisesti siitä, kuinka voisimme parantaa luovuutta ja innovatiivisuutta, ja toisaalta millaisia panostuksia koulutukseen ja tutkimukseen olisi syytä tehdä.

Suomen kokemukset kiinnostavat kansainvälisesti. Meillähän 1990-luvun laman jälkeen lähdettiin voimakkaasti sijoittamaan tutkimukseen ja tuotekehitykseen, mikä tuotti hyvää tulosta.

Tällä hetkellä yksi merkittävimmistä meneillään olevista tulevaisuushankkeista on yliopistouudistus. Eräänlaisena kärkenä tässä toimii Aalto-yliopisto, joka on herättänyt valtavaa kansainvälistä kiinnostusta.

Luovuus sinänsä syntyy jo lapsena. Tiedämme kuinka tärkeää on leikin kautta tukea lasten luovuutta. Eikä tätä pidä peruskoulussakaan tukahduttaa. Perusopetuksen tuntijakoa ollaankin uudistamassa niin, että taito- ja taideaineiden osuutta lisätään.

Maaliskuun kehyspäätöksessään hallitus linjasi, että teemme budjeetiriihessä kehyksen sisällä 200 miljoonan euron sisäiset uudelleenkohdennukset mm. aikuiskoulutukseen ja kasvua tukeviin hankkeisiin.

Tätä valmistelua tehdään parhaillaan. Onko sinulla ideoita siitä, mihin Suomessa kannattaisi nyt julkisia varoja kohdentaa uuden kasvun aikaansaamiseksi?

“Kiitos Jyp kun toit pojan kotiin”, luki tänään Keskisuomalaisessa kodinkoneliikkeen mainoksessa. “Ai minkä pojan”, kysyi poikani 5v. :”Sen Matti Nykäsenkö”.

Jyväskylässä on jääkiekon SM-liigan ratkettua eletty melkoista Jyp-huumaa viimeiset viisi päivää. Ilman muuta itsekin rukkasin perjantain aikataulua niin, että ehdin illaksi perheeni kanssa heilumaan 10 000 muun jyväskyläläisen kanssa kultajuhlaan kävelykadulle ja hoilaamaan Jypin ja Matti Nykäsen yhteishittiä “Urheilu on ihanaa”.

Itse muuten taistelin Nykäsen kanssa SM-kullasta viime kesänä samassa joukkueessa. Kyseessä oli 20 pennin pajatson SM-kisa Kyyjärvellä. Kenellekään ei liene yllätys, että olimme viimeisiä.

Olemme Jyväskylässä nyt innoissamme Jypin ensimmäisestä mestaruudesta. Tämä lienee nyt kahdeksas kaupunki, jonka jäähallin kattoon saadaan naulata mestarin viiri. Jo oli aikakin.

Perusopetuksen laadun parantaminen on yksi tämän hallituskauden päätavoitteista. Vaikka ikäluokat pienenevät, hallitus on päättänyt ohjata tästä koituvan “laskennallisen säästön” takaisin perusopetukseen laadun parantamiseksi.

Tänä vuonna tuo kuntiin ohjattava lisäsatsaus on lähes 40 miljoonaa euroa. Viime vuoden tapaan rahaa suunnataan kuntiin haun perusteella mm. erityisopetuksen kehittämiseen ja kerhotoiminnan käynnistämiseen. Tänä vuonna uusina kehittämiskohteina ovat kielivalintojen monipuolistaminen ja erityisesti ryhmäkoot.

Kuntien valtionosuuksiin lisättiin tälle vuodelle 16 miljoonaa euroa perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseksi. Valitettavasti uutisoinnin perusteella näyttää siltä, että valtion lisäsatsauksesta huolimatta osa kunnista aikoo päinvastoin suurentaa opetusryhmiä “säästösyistä”.

Kuntien valtionosuudethan eivät ole korvamerkittyjä, joten kunnilla on mahdollisuus itse päättää, mihin lisärahoitusta käyttää. Valtionosuuden mukana meni kuitenkin kuntiin vahva viesti siitä, että lisärahoitus oli tarkoitettu nimenomaan ryhmäkokoihin.

Ryhmäkoot vaihtelevat suuresti kunnittain, ja kunnan sisälläkin kouluissa eri alueilla lapsimäärästä riippuen. Tarkoitus oli, että tuo lisäsatsaus käytettäisiin kunnissa nimenomaan niissä kouluissa, joissa on liian isoksi koettuja ryhmiä. Nyt kevään aikana tulemme selvittämään, miten tavoite toteutui.

Kunnissa on nyt kansainvälisen talouskriisin johdosta tulojen puutetta, kuten valtiollakin. Perusopetuksesta pihistäminen ei kuitenkaan ole kestävää politiikkaa.

Tiedämme, että nuoremmat ikäluokat tulevat maamme ikärakenteen vuoksi olemaan aikanaan todella haastavassa tilanteessa työelämässä ja yhteiskunnassa. Siksi on varmistettava, että jokainen oppilas saa tämän päivän peruskoulusta mahdollisimman hyvät eväät elämäänsä.

Hallitus kokoontuu ensi viikolla päivittämään hallitusohjelmaa ns. puoliväliriiheen. Yhdeksi kärkiteemaksi nousee talouden pitkän aikavälin kestävyys.

On löydettävä keinoja, joilla työllisyysastetta saataisiin nostettua ja suomalaisten työuria pidennettyä. Saattaa tuntua omituiselta keskustelunaiheelta juuri nyt, kun tiedämme että taloudellisen taantuman aikana juuri kokeneita työntekijöitä lomautetaan ja laitetaan eläkeputkeen.

Kuitenkin muutaman vuoden kuluttua tarvitsisimme näitä samoja osaajia kipeästi takaisin työelämään, kun väestön ikääntyminen uhkaa johtaa työvoimapulaan.

Työuria on saatava pidennettyä molemmista päistä. Ja myös työelämää on kehitettävä niin, että ihmiset jaksavat tehdä työtä ja viihtyvät työssään vielä pitkälle yli kuusikymppisinäkin. Se edellyttää muun muassa nykyistä parempia mahdollisuuksia työn ja perheen yhteensovittamiseen, sekä lisä- ja täydennyskouluttautumiseen työuran aikana.

Myös nuoret on saatava nykyistä sujuvammin löytämään itselleen sopiva koulutusala ja siirtymään opinnoista edelleen työelämään.

Suomalaiset nuoret opiskelevat kansainvälisesti vertaillen myöhäiselle iälle. Tätä selittää ennen kaikkea pitkä siirtymäaika toiselta asteelta korkeakouluopintoihin. Keskimäärin tässä välissä kuluu kolme vuotta, ennenkuin oma opiskelupaikka löytyy. Se on turhan pitkä aika.

Tällä hallituskaudella on jo lisätty yli 6000 ammatillisen koulutuksen aloituspaikkaa, jotta jokainen peruskoulunsa päättävä saisi opiskelupaikan. Lukiopaikkoja meillä on valmiiksi onkin tarjolla runsaasti, lisäksi on vahvistettu työpajatoimintaa ja käynnistetty ns. ammattistartit.

Nyt huomiota on kiinnitettävä erityisesti opiskelijoiden ohjaukseen toisen asteella. Lukiolaisten Liiton kysely osoitti, että noin 70 prosenttia lukiolaisista ei tiedä mihin aikoo lukion jälkeen suuntautua. Ohjausta ja tietoa omista mahdollisuuksista tarvitaan nykyistä enemmän.

Myös pääsykoejärjestelmiä tulee kehittää siten, että tuoreet ylioppilaat ja ammattikoulusta valmistuvat pääsisivät sujuvammin sisään. Tänä keväänä ensimmäistä kertaa muuten yliopistot ovat mukana sähköisessä hakujärjestelmässä, mikä toivottavasti helpottaa myös hakijoiden toimintaa.

Oppilaitoksilla puolestaan on vastuu opintojen järjestämisestä siten, että opinnot etenevät, eivätkä valmistumisajat veny kohtuuttomiksi. Jatkossa muun muassa yliopistojen rahoituksessa yhtenä kriteerinä onkin juuri opintojen eteneminen.

Toisaalta on muistettava, että opiskelijat ovat vahvasti osa työvoimaa jo tänäkin päivänä. Ikääntymisraportin laskelmat osoittivat, että jos saisimme opintoaikoja lyhennettyä vuodella, toisi se työmarkkinoille vain neljän kuukauden lisätyöpanoksen.

Toki sekin tulisi tarpeeseen, mutta laskelma osoittaa samalla opiskelijoiden suuresta osuudesta työmarkkinoilla jo nyt.

Hallitus päätti tänään vuoden ensimmäisestä lisäbudjetista. Jo alkuviikosta julkistettiin rahoituspaketti, jolla halutaan erityisesti avata pankkien lainahanoja yritystoiminnalle. Valtio tarjoaa pankeille pääomalainaa ja valtiontakauksia jälleenrahoitukselle.

Tällä vipuvaikutuksella olisi mahdollista saada jopa 45 miljardia rahaa liikkeille, jos pankit tarttuvat tarjoukseen ja yrityksillä on uskallusta ja mahdollisuuksia investoida.

Maailman taantuma syvenee päivä päivältä ja Suomi siinä mukana. Omin voimin emme tästä nouse. On kuitenkin huolehdittava siitä, että kotimarkkina pyörii vaikka vienti ei vedä.

Ja kun työelämässä hiljenee, kannattaa tämäkin aika käyttää täydennys- ja lisäkouluttautumiseen, jotta olisimme mahdollisimman hyvässä iskussa sitten kun räyhkää nousu taas alkaa.

Tähän liittyen ensimmäisessä elvytyspaketissa rahoitusta suunnattiin omalla sektorillani erityisesti ammatilliseen perus- ja lisäkoulutukseen sekä nuorille että aikuisille. Aiemmin opistoasteen tutkinnon suorittaneita kannustetaan nostamaan koulutustasoaan ammattikorkeakouluissa.

Tärkeitä avauksia oli myös oppisopimustyyppisen täydennyskoulutuksen käynnistäminen korkeakoulutetuille, sekä uusi linjaus, jonka mukaan työvoimapoliittisen koulutuksen rahoitusta suunnataan myös akateemisten lisäkoulutukseen mm. yliopistojen täydennyskoulutuskeskuksissa.

Paljon puhutut homekoulutkin saivat lisäpotin. 33 miljoonan euron myöntövaltuuden ansiosta voidaan käynnistää koulukorjauksia 77 miljoonan euron arvosta.

Koko tiedote valtioneuvoston sivuilla www.vn.fi

Suuri päivä. Aivan, oli nimipäiväni ja Barack Obama astui virkaan. Mutta lisäksi saimme valmiiksi hallituksen esityksen uudeksi yliopistolaiksi sivistyspoliittisessa ministerivaliokunnassa.

Ennen valtioneuvoston käsittelyä edessä on vielä talouspoliittisen ministerivaliokunnan rahoituslinjaukset.

Pääperiaatteet ovat samat kuin lain luonnosvaiheessakin, mutta toki syksyn kuulemiskierrokselta tulleet 160 lausuntoa ovat vaikuttaneet lain moniin yksityiskohtiin.

Uusi yliopistolaki lisää yliopistojen autonomiaa ja tekee niistä itsenäisiä oikeushenkilöitä. Valtio takaa jatkossakin kaikkien yliopistojen riittävän perusrahoituksen.
Lisäksi yliopistot voivat saada rahoitusta liike-toiminnasta, lahjoituksista ja mahdollisista pääomatuloista.

Yliopistojen päätehtävät ovat jatkossakin tutkimus ja siihen perustuva opetus. Uuden lain hengen ja kirjaimenkin mukaisesti yliopistojen tulee toiminnallaan edistää elinikäistä oppimista.

Vaikka tavoitteena on, että jokainen yliopisto profiloituu entistä voimakkaammin omille vahvuusaloilleen, yliopistojen tehtävistä, koulutusvastuusta ja tutkinnonanto-oikeuksista säädetään jatkossakin laissa ja asetuksissa.

Tutkijoiden ja opettajien virkasuhteet muuttuvat työsopimussuhteiksi, ja yliopistoista tulee heidän työnantajansa.

Yliopistouudistuksella ei ole tarkoitus muuttaa opiskelijoiden asemaa yliopistossa. Ylioppilaskuntaan kuuluisivat edelleen kaikki alempaa ja ylempää korkeakoulututkintoa suorittavat opiskelijat. Vastuu opiskelijavalinnoista säilyy jatkossakin yliopistoilla.

Esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle helmikuussa. Tavoitteena on, että uusi yliopistolaki astuu voimaan 1.8.2009 ja uudet yliopistot aloittavat toimintansa 1.1.2010.