Ilma on nyt sakeanaan elvytysesityksiä. Niitä ideoivat niin kansalaiset, etujärjestöt kuin erilaiset selvityshenkilötkin päivittäin. Hyvä niin. Talouden rattaat kannattaa pitää liikkeessä.

Eri ministeröt jättivät viikko sitten omant esityksensä valtiovarainministeriölle, ja ensi viikon perjantaina saamme valtiovarainministerin vastauksen. Vasta silloin myös ministeriöiden esitykset tulevat julkisiksi. Lisäbudjetti on tarkoitus tuoda eduskuntaan helmikuun alussa.

Itse kerroin heti opetusministeriksi nimittämiseni jälkeen, että oman hallinnonalani osalta lisäbudjetissa kannattaisi suunnata rahoitusta erityisesti koulujen korjauksiin, sekä erilaisiin lisä- ja täydennyskoulutushankkeisiin. Muun muassa näitä on esityksessämme mukana.

Opetusministeriö sai tällä viikolla lääneistä listat aloitusvalmiista peruskoulujen ja lukioiden perustamishankkeista, eli korjaus-, laajennus- ja uudiskohteista. Vaikka jo tälle vuodelle myöntämisvaltuutta korotettiin kymmenillä miljoonilla, valtionosuushakemuksia tuli noin 100 miljoonalla eurolla yli sen, mitä tämän vuoden talousarvion perusteella voidaan myöntää.

Elvytysmielessä haemme nimenomaan hankkeita, joista on suunnitelmat niin pitkällä, että ne voidaan aloittaa nopeasti, ja näin pitää yllä rakennusalan työllisyyttä suhdanteiden heiketessä.

Tälle vuodelle jo tehty myöntämisvaltuuden kasvattaminen on tarkoitettu erityisesti akuuttien homekouluongelmien korjaamiseen. Pelkästään näihin valtionapua ei seuraavina vuosina kuitenkaan voida, eikä pidäkään suunnata, sillä samalta momentilta rahoitetaan muukin koulurakentaminen.

Mitä aiemmin homeongelmiin puututaan, sen pienemmillä kustannuksilla ja harmeilla selvitään. Jos kaikki valtiontuki suunnattaisiin vain mittaviin homekorjauksiin, koulunsa hyvin hoitaneet kunnat eivät saisi mitään tukea. Tämä ei tietenkään olisi oikein.

Sinänsä on kuitenkin tärkeä huomata, että vaikka homekoulut ovat julkisuudessa runsaasti, saman verran sisäilmaongelmia on Kuntaliiton arvion mukaan muissakin julkisissa rakennuksissa, kuten terveyskeskuksissa ja päiväkodeissa.

Huonokuntoisten rakennusten määrä näyttää olevan vähenemään päin, mutta itse ongelmaa ei pidä silti vähätellä. Terveelliset, turvalliset tilat on opetuksessakin aivan perusasia, jonka on oltava kunnossa.

Huh mikä lumipyry Jyväskylässä alkoi. Toivon ettei se leviä yöllä Helsinkiin, koska sehän tietäisi sitä, että junani olisi aamulla vähintään tunnin myöhässä ja liikenne pääkaupungissa muutenkin sekaisin.

Lumisade on muuttunut Etelä-Suomessa jo sellaiseksi ääri-ilmiöksi, ettei siihen kalustohankinnoissa näytetä enää varautuvan.

Hienoa päästä taas pyhien jälkeen sorvin ääreen. Keskiviikko alkaa Tieteen päivien avauksella (www.tieteenpaivat.fi). Tiedeasiat ovat seuraavina päivinä muutenkin vahvasti esillä, sillä yliopistolakia viimeistellään nyt eduskunnalle annettavaksi.

Uudistusta on valmisteltu jo parin vuoden ajan, ja hyvin avoimesti, jotta kaikki keskeiset tahot ovat voineet tuoda näkemyksiään esiin. Syksyllä esiteltyyn lakiluonnokseen saatiin noin 150 lausuntoa, jotka olivat kyllä hyvin myönteisiä.

Yliopistojen kannalta keskeisin muutos on se, että ne muuttuvat nyt “valtion virastoista” varsin itsenäisiksi julkisoikeudellisiksi yhteisöiksi. Yliopisto ei ole enää kiinni valtion budjettitaloudessa, ja myös henkilöstön virat muuttuvat työsuhteiksi.

Jatkossakin valtio vastaa yliopistojen tutkimuksen ja opetuksen rahoituksesta, mutta yliopistot voivat kerätä myös ulkoista rahaa omaan pääomaansa. Yliopistoista tulee nyt työnantajia ja niillä on paljon aiempaa suurempi vastuu oman taloutensa käytännön pyörittämisestä.
Tämä vaatii yliopistoilta aivan uudenlaista otetta ja myös uudentyyppistä osaamista johdossa ja keskushallinnossa.

Yliopistolaissa yksi kritiikkiä herättänyt kohta onkin hallituksen kokoonpano. Esityksen mukaan yliopistojen hallituksen jäsenistä jatkossa puolet valittaisiin yliopistoyhteisön ulkopuolelta.

On kuitenkin muistettava, että yliopistoyhteisö itse valitsee hallituksen jäsenet. Niinpä nämä ulkopuolisetkin tulevat varmasti olemaan tiedemaailmaa lähellä olevia kyvykkäitä henkilöitä. Heistä osa voi olla esimerkiksi tutkijoita tai yliopiston omia dosentteja.

Lausuntojen pohjalta lakiin tehdään nyt viimeisiä fiilauksia. Yksi merkittävä osa yliopistojen autonomiaa on sekin, ettei läheskään kaikkia asioita ole tarkoitus kirjata lakiin, vaan ne jätetään yliopistojen itse päätettäväksi omassa johtosäännössään.

Suomen huonoin bloggari on linjoilla taas. Lukijapalautteen kannustamana teen uuden vuoden lupauksen: Päivitän vuonna 2009 blogiani vähintään kerran viikossa. Sovittu?

Vuosi vaihtui Jyväskylässä rauhallisissa merkeissä. Takana on ihan suht leppoisa joulutauko. Ensimmäiset kolme valtioneuvoston kokousta ja presidentin esittelykin on jo käyty.

Jyväskylän vanha kaupunginvaltuusto ja kaupunginhallitus pitivät viimeiset kokouksensa ja tänään virallisesti syntyi uusi Jyväskylä, joka muodostuu entisestä Jyväskylästä, maalaiskunnasta ja Korpilahdesta. Olen ollut myös tämän uuden valtuuston puheenjohtaja, mutta uudesta työtehtävästä johtuen olen pyytänyt eroa. Joka myönnettäneen valtuustossa 12. tammikuuta.

Ehdin lukea jouluna tavallista vähemmän kirjoja. Vain oman journalistiikan professorini omistaman Blue Moon dekkarikustantamon uutuudet Sven Westerbergiltä ja Arnaldur Indridasonilta, toisen jyväskyläläiskustantamon Atenan reaalifantasitikko Pasi Ilmari Jääskeläisen novellikokoelman Taivaalta pudonnut eläintarha ja politiikan puolelta vain ranskalaisen Yasmina Rezan kirjan Sarastus, vuosi Nicolas Sarkozyn kanssa.

Tärkeimpänä joululukemisena oli kaksi paksua mapillista opetusministeriön viranhaltijoiden tekemiä briefing-papereita. Niitä oli muuten ilo lukea. Todella hyvää valmistelua.

Näinä päivänä teemme opetusministeriön esitystä valtiontalouden kehykseen seuraavalle nelivuotiskaudelle, samoin kuin esitystä ensimmäiseen lisäbudjettiin, joka taloustaantuman vuoksi annettaneen heti helmikuun alussa.

Loppiaisena käynnistyy viimeinen loppurutistus yliopistolaista. Aikuiskoulutuksen kokonaisuudistuksen työryhmäkin on jättämässä näinä viikkoina oman esityksensä. Samoin oppisopimuskoulutuksen selvitysmies. Myös perusopetuksen laatukriteerit valmistuvat. Sen jälkeen on vapaan sivistystyön vuoro.

Kevätkausi näyttää aivan sopivan työntäyteiseltä, ei tarvitse ainakaan ns. pyöritellä peukaloitaan. Onnellista Uutta Vuotta!

Eduskunnan budjettikeskustelu alkaa lähestyä loppuaan. Valtiovarainministeriö päätti tänään päivittää vakausohjelmansa. Talousnäkymät ovat kuitenkin niin epävarmoja, että tarkkaa ennustetta ei annettu.

Sekä valtion että kuntien talous painuu ensi vuonna kansantalouden tilinpidon käsittein alijäämäiseksi. Kuntapuolella on nähtävissä, että ne kunnat jotka eivät nyt hyvinä talouskasvun vuosina saaneet talouttaan tasapainoon, ovat suurissa haasteissa. Viime vuosinahan verotulot ovat kasvaneet huimasti, ja kuntia on lisäksi ruokittu tukevilla valtionosuuksilla.

Kasvun hiipuminen yhdistettynä väestön ikääntymisen aiheuttamaan palvelutarpeen kasvuun asettaa kuntakentän aikamoisen haasteen eteen. Vuoden vaihteessa 99 kuntaa yhdistyy, joten tätä kautta olemme saamassa nykyistä vahvemman ja elinvoimaisemman kuntakentän.

Mutta näidenkin liitosten jälkeen suomalaisen kunnan mediaanikoko on vain 6000 asukasta, mikä on varsin pieni väestöpohja muun muassa opetuksen, terveydenhuollon ja monien sosiaalitoimen palveluiden järjestämiseen. Toivottavasti kuntavaalien seurauksena kuntien yhdistyminen vielä jatkuu seuraavinakin vuosina. Näin voimme paremmin varmistaa palvelut jatkossa.

Itse olen valmistautunut vannomaan ministerinvalan huomenna. Ihan hyvällä mielellä. Vaikka vähän tuli nopeasti, mutta parempi nopeasti kuin ei millonkaan, vai miten sitä sanotaan.

Itselläni on aika erikoinen viikko takana. Maanantaiaamuna puolueen puheenjohtaja Jyrki Katainen soitti, ja kysyi olisinko käytettävissä opetusministerin tehtävään.

Muutama tunti asiaa piti sulatella, mutta kun Matti (siis puolisoni Matti, ei pääministeri, kuten monet tämän tekstin lukijat ovat ajatelleet) oli heti “peukut pystyssä”, niin päädyin vastaamaan myönteisesti. Kotoa ainakin on täysi tuki.

Itsekin olisin tietysti toivonut Sari Sarkomaan jatkavan tehtävässä, mutta hän oli perusteellisesti asian harkinnut, ja päätynyt siihen että haluaa keventää työmääräänsä perheensä vuoksi. Ymmärrän hyvin ratkaisun.

Sari on ministerinä oikeastaan käynnistänyt kaikki isot muutokset, ja itselleni jää tehtäväksi saattaa loppuun hänen aloittamansa työ. Joulutauko osuu tähän juuri sopivasti, niin pääsen syventymään asioihin opetusministerin näkökulmasta ennen vuoden 2009 valtiopäivien alkamista. Helmikuussa puolestaan on hallituskauden puolivälitarkastelun aika.

Joissakin uutisissa on nyt kuvailtu minua kokoomuksen nopeasti nousseeksi komeetaksi. En oikein tunnista siitä itseäni.

Ministerintehtävä tosin tuli varsin nopealla aikataululla, mutta politiikassa olen ollut mukana jo 15 vuotta niin kokoomusjärjestössä kuin kunnallisella puolellakin.

Eduskuntaan tosin tulin valituksi vasta 2007, mutta olin silloin ehdokkaana jo kolmatta kertaa. Eli on tässä jo suht pitkä jalkatyö tehty, ja näin pitääkin olla, sillä itse en oikein politiikassa mihinkään pikavoittoihin usko.

Tavoitteidensa eteen on tehtävä ahkerasti ja ankarasti töitä. Ihan mieluusti samaa jalkatyötä edelleen jatkan, ja nyt aiempaa suuremmalla vastuulla.

Ehdin nähdä televisiosta pienen pätkän Nobel-juhlallisuuksia. Oli todella onnellinen ja vähän liikuttunutkin olo Martti Ahtisaaren puolesta. Hän on tämän kaiken juhlahumun kyllä ansainnut, upea ura ja ihminen.

Tapasin rauhannobelistin sattumoisin itsenäisyyspäivänä Linnan tungoksessa ja onnittelin häntä jyväskyläläisten puolesta. Presidentti Ahtisaarihan oli lokakuussa Jyväskylässä juuri Nobel-palkinnon julkistamista edeltävänä päivänä osallistuen vuosittaiselle nimikkoluennolleen yliopistossa.

Nyt Jyväskylän yliopisto on nimennyt hänen kunniakseen salin. Olimme ilmeisesti nopeimpia, mutta tuskin jäämme ainoiksi.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto sai eilen pitkähkön keskustelun päätteeksi ensi vuoden budjetin kasaan. Tällä kertaa kyseessä on tavallistakin enemmän nimenomaan talousarvio, sillä ensi vuoteen liittyy runsaasti epävarmuustekijöitä.

Kansainvälinenkin taloustilanne luonnollisesti vaikuttaa, mutta kyllä Jyväskylässä suurin epävarmuustekijä on kunnassa itsessään. Kun yhteen on koottu nyt kolmen eri kunnan toiminnot, luvut eivät ole vertailukelpoisia edellisvuosiin nähden.

Tosiasiassa toiminnan kustannukset alkavat selvitä tarkemmin vasta seuraavina kuukausina, kun uusi kunta on käynnissä. Epäilemättä joudumme vielä reivaamaan kurssia myöhemmin keväällä.

Jyväskylää voi ainakin kiitellä elvyttävästä budjetista, sillä kunta investoi ensi vuonna lähes 70 miljoonaa euroa, pääosin koulurakentamiseen. Investointisuma on hurja, ja asettaa uuden kunnan heti alkuun taloudellisesti haastavaan tilanteeseen.

Meillähän tulot eivät riitä investointien rahoittamiseen, vaan joudumme ottamaan lainaa. Toki investoinnit ovat kuntalaisten kannalta tuiki tarpeellisia, ja hyvänä puolena voi pitää myös sitä, että nyt rakentaminen ajoittuu suhdannetilanteen kannalta hyvään saumaan.

Sen verran heikoksi, alle 50 prosenttiin, uuden kunnan vuosikate kuitenkin painuu, että päätimme aloittaa uuden valtuustokauden laatimalla heti ensialkuun talouden tasapainottamisohjelman.

Uskon että selviämme talouden haasteista. Valtuuston keskustelu oli eilen yllättävänkin rakentavaa ja yhteistyöhakuista. Muutama kivi siellä kengässä hiertää, ehkä isoimpana Palokan lukio, mutta näyttää että pääsemme kyllä ratkaisuun.

Olin viime viikon Afrikassa UM:n kehityspolitiikkamatkalla. Sillä aikaa Suomeen oli tullut talvi. Ei hassumpaa. Tosin Helsingissä oli tietenkin täysi kaaos lumisateen vuoksi, mutta Jyväskylässä saimme nauttia pulkkamäestä. Ja aurauskalustoa riitti tielle.

Viikon tauon jälkeen eduskuntakeskusteluun paluu ei tänään tuottanut vaikeuksia. Täällä puhuttiin edelleen samasta aiheesta kuin elokuusta asti on puhuttu: eli miten veronkevennykset pitäisi suunnata.

Opposition pääviesti on, että vain pieni- ja keskituloisten veroa pitäisi keventää. Sitä en kannata. Suomessa on jo nyt maailman kireimpiin kuuluva progressio, joka ei rokota pelkästään suurituloisia, vaan tulee vastaan jo pienemmilläkin tuloilla, jos haluaa hankkia lisäansioita.

Hallitus teki oikein esittäessään tuloveroasteikkoon kevennystä kautta linjan. Muunlainen ratkaisu olisi jyrkentänyt progressiota. Pieni- ja keskituloisia tullaan lisäksi vastaan erillisellä työtulovähennyksellä.

Vielä tätäkin enemmän veromuutoksista hyötyvät ne kotitaloudet, jotka voivat ostaa remontti-, siivous- tai lastenhoitoapua. Ensi vuonna kotitalousvähennys on 3000 euroa henkilöltä.

OECD julkisti tänään talousennusteensa. Arvio on samansuuntainen kuin oman valtiovarainministeriömme muutama viikko sitten julkistama näkemys. Suomi ei näyttäisi vaipuvan ensi vuonna taantumaan, vaan pysyisi noin puolen prosenttiyksikön bkt-kasvun uralla.

OECD:n mielestä julkista taloutta kannattaisi vauhdittaa nyt veronalennuksilla. Tätäkin arviota vasten Suomen linja näyttää hyvältä, joskin meillä pumpataan kasvuvauhtia myös elvytyksellä. Onneksi emme ole viime vuosina lisänneet julkisia menoja siihen tahtiin kun SDP on esittänyt. Silloin taloutemme olisi jo lähtökohtaisesti paljon heikommilla kohtaamaan edessä olevat taloushaasteet.

Eduskunta aloitti tänään ilmasto- ja energiastrategian käsittelyn. Paketti on Suomen kannalta varsin kunnianhimoinen, mutta kuitenkin saavutettavissa oleva. Tosin on muistettava, että nyt tavoitellaan vasta 20 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2020 mennessä, mutta tarve nousee tulevaisuudessa paljon suuremmaksi. Tarkoitushan on, että kansainvälisellä sopimuksella päästäisiin 30 prosentin vähennyksiin, ja se on todella haastavaa.

Finanssikriisiin vedoten osa EU-maista on jo ryhtynyt penäämään ilmastonmuutoksen hillitsemisen toimien siirtämistä tuonnemmaksi. Sitä ei pidä tehdä. Mitä pitemmälle ratkaisuja lykätään, sitä kallimmaaksi ne käyvät.

Julkisuudessa ilmastokeskustelu keskittyy helposti lähinnä uusiutuvien energialähteiden käyttöön ja niiden ohjauskeinoihin. Kuten siihen, paljonko tuulivoimaa tarvitaan ja miten sitä pitäisi tukea.

Vähäpäästöistä energiatuotantoa tarvitaan, se on selvää. Silti paljon nykyistä voimakkaaammin on puhuttava energiatehokkuudesta. Siinä on vielä paljon tehtävää niin kiinteistöjen kuin liikenteenkin osalta. Valtio voi kannustaa kuluttajia muun muassa verotuksella ympäristöystävällisempiin valintoihin.

Näin tehtiin jo muuttamalla autoverotus hiilidioksidipäästöihin perustuvaksi ja nostamalla muun muassa energiatehokkuutta parantavien remonttien kotitalousvähennys 3000 euroon henkilöltä. Tällaisia kannustimia yksittäiset kansalaiset tarvitsevat lisää. Mutta samalla kaivataan paljon nykyistä enemmän tietoa ja opastusta siitä, mitä itse kukin voi tehdä päästöjen vähentämiseksi omassa elämässään.

Myös kunnilla on tässä iso rooli. Jyväskylässä on jo vuosia pyritty ekotehokkaaseen yhdyskuntarakenteeseen, ja nyt erityisesti paikallisliikenne on nostettu kehittämisen kohteeksi. Jyväskylän ensi vuoden budjetissa esitetään työsuhdematkalipun käyttöönottoa kaupungin henkilöstölle. Se on hyvä juttu. Toivottavasti myös muut työnantajat ottavat tästä mallia.

Huh mikä päivä. Jyväskylän uusi kaupunginvaltuusto aloitti työnsä poikkeuksellisesti jo viikko vaalien jälkeen. Hallinnollisesti olemme perustamassa nyt Jyväskylän, maalaiskunnan ja Korpilahden tilalle uutta kaupunkia, jonka nimeksi tulee Jyväskylä, ja tähän liittyy monenlaista hallinnollista kiemuraa.

Uusi valtuusto piti kutsua kokoon rivakasti, jotta saimme uuden hallituksen, joka voi valmistella uuden kunnan talousarvioesityksen ensi vuodelle.

Seuraavat kaksi kuukautta Jyväskylässäkin toimii sekä uuden Jyväskylän, että vanhan Jyväskylän valtuusto. Vanha valtuusto tekee lähinnä rutiinipäätöksiä ja lopuksi joulukuussa “sammuttaa valot”, kun taas uusi valtuusto rakentaa jo ensi vuotta ja tulevaisuutta.

Itse olen jäsenenä molemmissa, ja vieläpä puheenjohtajana (kiitos luottamuksesta!), joten saan käydä valtuuston kokouksissa nyt joka maanantai vuoden loppuun. Ensimmäinen avausvaltuusto oli suht raskas rupeama, kokous kesti puoli yhteen yöllä, ja kun olimme istuneet jo muissa askareissa kaupungintalolla aamukahdeksasta, tulihan siinä kokoustettua.

Perussuomalaisilla on nyt valtuustossa kolme edustajaa, ja he äänestyttivät ahkerasti niin henkilövalintoja, johtosääntöjä kuin juhlapäätöksiäkin. Jyväskylässä meillä on vanhanaikainen valtuustosali, joten äänestykset tehdään nimenhuudolla tai seisomaan nousten, ja siinä menee aikaa. Muutaman viikon kuluttua saamme äänestyskoneet, joten kokoukset ovat ehkä hiukan sujuvampia jatkossa.