(kirjoitus Nykypäivässä)

Oman maakuntalehteni yleisönosastolla taitettiin hiljattain peistä siitä, saako koulun siivooja ojentaa lapsia, kun hänellä ei ole pedagogista pätevyyttä.

Osa keskustelijoista oli ehdottomasti sitä mieltä, että ei. Siivoojalla ei ole mitään asiaa puuttua oppilaiden touhuihin, koska hänellä ei ole tähän asianmukaista koulutusta. Keskittyköön siivoamiseen. 

Kieltämättä olin aika ällistynyt. Kaupunkilaisjärki, haloo! Jokaisella ihmisellä on velvollisuus auttaa lähimmäisiään ja toimia havaitessaan epäkohtia.

Myönnän itse puuttuvani usein asioihin, joista en ole suorittanut minkäänlaista tutkintoa.

Olen juuri se tyyppi, joka kieltää teinejä heittelemästä vessapaperirullia ulos junan ikkunasta, nostaa kadulla liukastuneen mummon pystyyn ja poimii maahan heitetyt roskat roskikseen. Ja ilman pätevyyttä.   

Kiistely siivoojan toimivaltuuksista kuvaa osaltaan yhteiskunnan professionalistumista, ammattimaistumista. Meillä kansakunnan osaamistasoa on määrätietoisesti nostettu viimeisten vuosikymmenten aikana. Koulutus ja erikoistuminen on kannattanut.

Samalla työtuntimäärällä tehdään kuusinkertainen bruttokansantuote 1950-lukuun verrattuna. Vielä aivan viime vuosinakin Suomen kansantuote on kasvanut sen ansiosta, että ihmiset ovat siirtyneet tekemään yhä vaativampia töitä ja tuoneet näin tuotantoketjuun yhä suurempaa arvonlisäystä.

On selvää, että korkeaa osaamista tarvitaan jatkossakin. Sellainen yhteiskunta, jossa kaikki keskittyisivät hoitamaan vain sitä rootelia, johon ovat saaneet koulutuksen, olisi kuitenkin karmea.

Hyvinvointi ei synny siitä, että meillä on jokaiseen kohtaan laki, asetus, koulutettu ammattilainen ja viranomainen. Hyvinvointi syntyy ihmisten vastuusta itsestään ja lähimmäisistään. Siitä, että ihmiset välittävät toisistaan ja jakavat asioita.

Samalla tavalla myös työelämässä odotetaan työntekijöiltä ennen kaikkea laaja-alaista otetta ja oikeaa asennetta. Eikä hyvässä johtamisessakaan ole kyse sen ihmeellisemmästä asiasta kuin ihmisten kohtaamisesta. Kyvystä kuunnella, kannustaa, asettaa rajoja ja tavoitteita. Asioita, joita moni koulun siivooja toteuttaa hienosti jokapäiväisessä työssään.

Henna Virkkunen