( kolumni Nykypäivässä)

Kuntapohjainen järjestelmä on Suomelle hyvä toimintamalli. Se on parhaimmillaan tehokas ja demokraattinen tapa järjestää palvelut ja kehittää alueita. Päätökset tehdään lähellä asukasta, paikalliset olosuhteet huomioiden.

Tästä kuntapohjaisesta mallista hallitus haluaa pitää jatkossakin kiinni. Nykyrakenteella se ei kuitenkaan ole mahdollista. Siksi kuntarakenteet on uudistettava.

Moni ei tule ajatelleeksi, että Suomen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu aikana, jolloin väestön huoltosuhde oli Suomessa edullisempi kuin koskaan historiamme aikana.

Nyt tilanne muuttuu dramaattisesti. Seuraavina vuosikymmeninä väestöllinen huoltosuhde muuttuu heikommaksi kuin koskaan. 2020-luvulle tultaessa seniori-ikäisen väestön kasvu lisää tuntuvasti sosiaali- ja terveydenhuollon menoja, samaan aikaan kun työikäistä väkeä on entistä vähemmän pyörittämässä yhteiskuntaa, teollisuutta ja palveluja.

Emme ole kyenneet riittävästi varautumaan nyt edessä oleviin taloudellisesti vaikeisiin vuosikymmeniin. Julkisen talouden tilanne ei ole hyvä. Valtion tulojen ja menojen välillä on vuosittainen seitsemän miljardin euron ”käppi”. Myös kuntatalous velkaantuu miljardilla joka vuosi.

Hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi rakenteet ja toimintamallit on uudistettava ripeästi. Muutoin vaihtoehtona ovat joko palveluiden alasajo tai kohtuuttoman suuren velkalastin siirtäminen seuraavien sukupolvien huoleksi. Näistä kumpikaan ei ole vastuullinen vaihtoehto.

Tuskin missään muussa maassa kunnilla on niin suuri vaikutus koko kansantalouteen ja ihmisten palveluihin kuin Suomessa. Meillä kuntien tehtäväkenttä on poikkeuksellisen laaja ja vaativa.

Manner-Suomessa on tällä hetkellä 320 kuntaa, joiden väestörakenne, tulopohja ja toimintaedellytykset vaihtelevat huomattavasti. Kuntien taloudellisia eroja pyritään tasaamaan monimutkaisella valtionosuusjärjestelmällä, johon sisältyy yli 50 eri laskentakriteeriä. Osana tätä toimii verotulojen tasausjärjestelmä, jossa 62 kuntaa maksaa verotulotasausta muille 258 kunnalle.

Silti erot kuntien palveluissa, verotustasoissa ja taloudessa ovat suuret. Varsin merkittävä osa kunnista ei enää itse pysty järjestämään asukkaidensa sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Jatkossa sama saattaa olla edessä monella kunnalla jopa peruskoulun suhteen.

Kunnistamme jo kolmannes on sellaisia, joissa syntyy enää alle 30 lasta vuodessa. Näiden alueiden elinvoima on vaikeuksissa. On kysyttävä, kuinka pieneksi itsehallinnollisen kunnan peruspalveluvalikoima voi ylipäätään mennä?

Kataisen hallitus on linjannut toteuttavaksi koko maan laajuisen kuntauudistuksen. Uudistuksen ripeää aikataulua on kritisoitu. Tosiasiassa olemme useita vuosia myöhässä.

Tiedämme että kuntien yhdistymisessä taloudelliset ja toiminnalliset hyödyt toteutuvat erityisesti pitkällä aikavälillä. Mitä myöhemmin rakenneuudistus käynnistetään, sitä kauemmaksi nämä hyödyt siirtyvät tai vaarana on, että ne jopa menetetään.

Määrätietoisesti toimimalla ehdimme vielä uudistaa kunta- ja palvelurakenteet sekä palveluprosessit siten, että pystymme ottamaan vastaan 2020-luvun haasteet ja säilyttämään hyvinvointiyhteiskunnan perustan.

Henna Virkkunen

Hallinto- ja kuntaministeri