(Yliökirjoitus Keskisuomalaisessa)

Suomalaiset yliopistot ovat historiallisen uudistuksen kynnyksellä. Käsittelyssä oleva uusi yliopistolaki vapauttaa yliopistot valtion ahtaasta tiliviraston asemasta. Yliopistoille se merkitsee suurempaa vapautta päättää omasta toiminnastaan, henkilöstöpolitiikastaan, taloudestaan ja profiilistaan.

Valtio vastaa yliopistojen tutkimuksen ja opetuksen perusrahoituksesta kuten tähänkin saakka. Samalla yliopistoille avautuu kuitenkin uusi mahdollisuus halutessaan kerätä ulkopuolista pääomaa omaan taseeseensa, ja hyödyntää sen tuottoja tieteen hyväksi.

Uudistuksen keskeisenä päämääränä on tieteen vapauden lujittaminen. Yliopistojen päätehtävinä ovat edelleen tutkimus ja siihen perustuva opetus. Tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapaus sekä suomalaisten maksuton koulutus ovat uuden lain kulmakiviä.

Lakimuutoksen yhteydessä yliopistojen määrä vähenee nykyisestä 20 kuuteentoista. Kaksi yliopistoa muuttuu säätiöpohjaisiksi, muut 14 ovat valinneet toimimisen julkisoikeudellisina yhteisöinä.

Kiinnostus uudistusta kohtaan on ollut mittavaa - ja aivan syystä. Uudistusta on jo useamman vuoden ajan valmisteltu yhteistyössä koko yliopistoyhteisön ja eri sidosryhmien kanssa. Lausuntoja lakiluonnoksesta tuli viime syksynä peräti 160. Valtaosa lausunnonantajista, mukaan lukien yliopistojen hallitukset, Suomen ylioppilaskuntien liitto ja henkilöstöjärjestöt, piti lain uudistuksia ja tavoitteita oikeina ja uudistusta välttämättömänä. Yksittäisiin pykäliin kuitenkin esitettiin useita, ja usein myös erisuuntaisia muutoksia.

Lopullinen hallituksen ehdotus hyväksyttiin viime viikolla valtioneuvostossa yksimielisesti. Kokouksessa kansleri Ilkka Niiniluoto liitti pöytäkirjaan lausuman, jonka mukaan hallituksen esitys parantaa erittäin merkittävällä tavalla yliopistojen toimintaedellytyksiä.

On selvää, että näin mittavaan uudistukseen liittyy myös pelkoja ja kritiikkiä. Esimerkiksi ehdotuksen hallituksen kokoonpanoksi on epäilty vähentävän autonomiaa. Esityksen mukaan puolet hallituksen jäsenistä mukaan lukien hallituksen puheenjohtaja on yliopiston ulkopuolisia.
On muistettava, että julkisoikeudellisissa yliopistoissa yliopistokollegio itse valitsee hallituksen, myös ulkopuoliset jäsenet. Oletettavaa on, että hallituksen jäseniksi pyydetään sellaisia yliopistomaailmaa lähellä olevia henkilöitä, jotka esimerkiksi elinkeinoelämän tuntemuksensa, henkilöstöosaamisensa tai kansainvälisten yhteyksiensä ansiosta toisivat lisäarvoa hallituksen strategiseen työhön.

Yliopiston henkilöstön osalta maan hallituksen tahto on alusta saakka ollut selvä: uudistuksessa henkilöstön asema ja edut turvataan. Valtion sijasta työnantajia ovat jatkossa yliopistot, joten samalla virkasuhteet muuttuvat työsuhteiksi.
Työsuhteissa henkilöstö saa joustavammat mahdollisuudet siirtyä tehtävissään eteenpäin ja edetä urallaan. Myös pätkätöiden odotetaan vähenevän. Erinomaista on myös se, että valtionhallinnon tuottavuusohjelman henkilötyövuosivaateet eivät enää uusimuotoisia yliopistoja koske.

Opetusministeriön ohjausote muuttuu kevyemmäksi ja strategisemmaksi. Vuosittaisten tuloskeskustelujen sijaan siirrytään neljän vuoden periodeihin. Uudessa rahoitusmallissa painottuvat opetuksen ja tutkimuksen vaikuttavuus ja laatu.
Yliopistojen perusrahoitus sidotaan yliopistoindeksiin ja perusrahoitus nousee näin vuosittain vähintään kustannustason nousua vastaavasti. Pelättyä tuottavuusleikkuria ei indeksiin tule.

Viime viikkojen keskustelussa on välillä tuntunut unohtuneen yliopistouudistuksen ydin: yliopistot saavuttavat pitkään haluamansa taloudellisen ja hallinnollisen autonomian. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että jokainen suomalainen yliopisto olisi entistä parempi paikka opiskella, opettaa ja tutkia.

Henna Virkkunen
Opetusministeri