 |
|
|
|
|
|
28.10.2010 Hyvä koulu tukee, kannustaa ja inspiroi |
(kirjoitus Turun Sanomissa)
Perusopetuksen tavoitteita ja tuntijakoa ollaan parhaillaan uudistamassa. Maailma muuttuu ja osaamistavoitteet uudistuvat, siksi myös perusopetuksen tavoitteita on säännöllisesti syytä päivittää.
Kyse ei ole siitä, että perusopetuksessa olisi nyt jotakin pahasti pielessä. OECD:n Pisa-vertailuissa suomalaisnuoret ovat oppimistuloksiltaan kansainvälistä kärkeä, ja koulutusjärjestelmämme perusta on kunnossa. Meillä on yhteiskunta, joka arvostaa koulutusta ja sivistystä.
Peruskoulumme erityinen vahvuus on tasainen laatu. Erot oppimistuloksissa ovat koulujen ja oppilaiden välillä Suomessa OECD-maiden pienimmät. Tästä suurin ansio kuuluu taitaville, motivoituneille opettajillemme.
Kansainvälisissä vertailuissa olemme menestyneet erityisesti sen ansiosta, että meillä heikoimmatkin oppilaat saavuttavat hyviä oppimistuloksia. Se kertoo paitsi tasa-arvoisesta järjestelmästä, myös hyvin järjestetystä erityisestä tuesta, jossa kyetään tunnistamaan ja antamaan tukea erilaisiin oppimisen vaikeuksiin.
Näistä saavutuksista voimme olla ylpeitä. En kuitenkaan voi yhtyä niihin poliittisessa keskustelussa viime viikkoina esitettyihin mielipiteisiin, joiden mukaan suomalaista perusopetusta ei pitäisi hyvien Pisa-tulosten perusteella ollenkaan uudistaa.
Ensinnäkin on muistettava, ettei Pisa mittaa kaikkea. Toiseksi, en voi mitenkään ajatella, että perusopetuksemme ylin päämäärä olisi menestys OECD-vertailussa!
Tavoitteenasettelun on lähdettävä lapsista ja nuorista, ja varmistettava että perusopetuksemme tarjoaa nimenomaan heille ja samalla koko kansakunnalle mahdollisimman hyvän tulevaisuuden.
Nyt katse on suunnattava 2020-luvulle, ja pyrittävä arvioimaan minkälaista osaamista seuraavilla vuosikymmenillä tarvitaan.
Itse pidän tärkeänä, että suomalaista perusopetusta viedään suuntaan, joka nykyistä vahvemmin tukee oppilaiden hyvinvointia ja rohkaisee käyttämään omia kykyjään. Perusopetuksen on annettava kaikille riittävät perustiedot ja -taidot, mutta ennenkaikkea sellaisen oppimisen ilon ja motivaation, joka kantaa jatko-opintoihin ja läpi elämän.
Sinivihreän hallituksen ohjelmassa on linjattu, että erityisesti taito- ja taideaineiden osuutta perusopetuksessa halutaan vahvistaa. Samoin halutaan edistää koulujen monipuolisia kieliohjelmia, ja tukea erilaisia lahjakkuuksia, luovuutta ja innovatiivisuutta.
Tätä taustaa vasten asetin puolitoista vuotta sitten laajan työryhmän, jonka tehtävä oli pohtia ja tehdä ehdotus perusopetuksen tavoitteiksi ja tuntijaoksi siten, että päätökset voitaisiin tehdä keväällä 2011 ja ne astuisivat voimaan 2014.
Suomessa kunnilla opetuksen järjestäjinä on varsin paljon päätösvaltaa. Perusopetuksen kansalliset tavoitteet ja tuntijako onkin yksi merkittävimmistä ohjausvälineistä, jolla voidaan varmistaa tietty valtakunnallinen yhtenäisyys ja laatu.
Kansallisella tasolla säädetään kuitenkin vain minimitavoitteet. Suurin osa järjestäjistä tarjoaa opetusta tätä enemmän. Toisaalta on hyvä jättää kouluille myös paikallista liikkumavaraa, jotta olosuhteet, oppilaiden tarpeet ja taipumukset voidaan myös ottaa huomioon.
Perusopetuksen tavoitteita ja tuntijakoa pohtinut työryhmä sai alkukesästä valmiiksi oman ehdotuksensa, joka on nyt käynyt laajan lausuntokierroksen ja on opetus- ja kulttuuriministeriössä jatkovalmistelussa. Työryhmä tiivistää tulevat perusopetuksen tavoitteet viiteen kokonaisuuteen; uuden ajan kansalaistaidoiksi:
- Ajattelun taitoihin
- Työskentelyn ja vuorovaikutuksen taitoihin
- Käden ja ilmaisun taitoihin
- Osallistumisen ja vaikuttamisen taitoihin sekä
- Itsetuntemuksen ja vastuullisuuden taitoihin
Nämä päätavoitteet saivat lausuntokierroksella hyvin myönteisen palautteen. Sen sijaan keinoista, eli millä vähimmäistuntimäärällä mitäkin oppiainetta tavoitteisiin päästään, lausunnonantajien käsitykset erosivat.
Omassa tuntijakoesityksessään työryhmä oli jakanut nykyiset oppiaineet laajemmiksi ainekokonaisuuksiksi, ja esitti myös kahta uutta oppiainetta, draamaa ja etiikkaa. Toimeksiannon mukaisesti työryhmän esitykseen sisältyy taito- ja taideaineiden vahvistaminen valinnaisuutta lisäämällä. Samoin työryhmä esitti muassa kielten opetuksen aikaistamista ja monipuolistamista, liikuntatuntien lisäämistä sekä vähimmäistuntimäärän nostamista.
Koulutuksellisen tasa-arvon näkökulmasta työryhmän esityksistä merkittävimmät ovat vähimmäistuntimäärän nostaminen sekä velvoite monipuolisesta kielitarjonnasta. Nykyisin meillä on nimittäin varsin suuriakin eroja siinä, minkä verran kunnat opetusta resurssoivat opetustuntien osalta.
Ero vähiten ja eniten opetusta tarjoavan koulun välillä voi peruskoulun aikana oppilaalla nousta jopa 500 tuntiin. Joka neljäs järjestäjä tarjoaa vain minimituntimäärän verran opetusta, tyypillisesti kyseessä ovat pienimmät kunnat. Lasten koulutuksellisen tasa-arvon vahvistamiseksi minimituntimäärän nostaminen neljällä vuosiviikkotunnilla (joka tarkoittaa laskennallisesti viikossa yhtä oppituntia enemmän 1. ja 2. luokalla, sekä 5. ja 6. luokalla) on perusteltu. Tämä tasaisi eroja opetuksen määrän suhteen.
Kielten opetuksen osalta meillä on kansallisesti selvästi tarve monipuolistaa kielten opintoja, ja varmistaa että asuinpaikasta riippumatta lapsilla on mahdollisuus kielten opiskeluun. Työryhmä esitti, että kaikkien koulutuksen järjestäjien olisi tarjottava vieraaksi kieleksi vähintään kolmea vaihtoehtoa. Yksi näistä kielistä olisi toinen kotimainen kieli. Opetusryhmä olisi myös perustettava, mikäli 10 oppilasta sen valitsee. Kieliopintoja aikaistettaisiin nykyisestä, ja järjestäjällä olisi velvoite tarjota vapaaehtoisia kieliopintoja myös alakoulun aikana.
Tulevaisuuden kannalta erityisen tärkeiksi kansalaisen taidoiksi nousevat juuri kieli- ja kommunikaatiotaito; kyky ilmaista itseään ja omia tunteitaan, vaikuttaa ja toimia yhteistyössä erilaisten ihmisten kanssa. Kieliopintojen monipuolistamisen ohella pidän erityisen tervetulleena työryhmän esitystä draaman ottamisesta mukaan opetukseen aivan omana oppiaineenaan. Näin useissa maissa on ollut jo pitkään, ja näen että meillä suomalaisilla tähän on ilmeinen tarve.
Tulevaisuuden koulu on monella tapaa erilainen. Oppilaat oppivat jo nyt, ja etenkin tulevaisuudessa muuallakin kuin luokkahuoneissa. Jatkuva informaatiotulva ja verkostot ovat muuttaneet koko tiedon käsityksen: kun uutta tietoa tulee jatkuvasti, yhä tärkeämmäksi nousee kyky analysoida, jäsentää ja käsitellä tietoa kriittisesti. Opettajakaan ei enää ole yksittäisten faktojen jakaja, vaan entistä vahvemmin oppimisen ohjaaja.
Maailma muuttuu ja osaamistarpeet uudistuvat. Siksi myös perusopetuksen tavoitteita on syytä säännöllisesti päivittää. Kyse on tärkeästä asiasta, lasten ja nuorten, ja samalla koko kansakunnan tulevaisuudesta.
Henna Virkkunen
opetusministeri
|
|
|
|
|
|
Henna Facebookissa