Maailmanpolitiikassa on viime viikot eletty levotonta aikaa. Ukrainan kriisi, Isiksen iskut, Skotlannin kansanäänestys, Ebola. Syyriasta ja Israelista puhumattakaan. Politiikan syksy on alkanut kaikkea muuta kuin seesteisesti. Suomessakin hallituksen ovi käy.

Koko Euroopassa poliittista painetta lisää heikko talouskehitys. Kurssi on saatava kääntymään. Odotukset ovatkin nyt kovat marraskuussa aloittavaa uutta komissiota kohtaan, jonka tehtäväjaon puheenjohtaja Jean-Claude Juncker esitteli viime viikolla.

Parlamentti on koko kesän hionut kynsiään komissaarikuulemisia varten, joten voi ennakoida että kukaan 27 ehdokkaasta ei tule pääsemään helpolla viikon kuluttua alkavassa valiokuntien grillauksessa. Edellisvuosien kuulemiskierrosten seurauksena muutama maa on jopa joutunut vaihtamaan komissaariehdokastaan, ja myös tällä kerralla jokainen kivi tullaan taatusti kääntämään.

Poliittiset puolueryhmät tuovat tähän oman jännitteensä. Puoluepolitiikka on EU-parlamentissa hyvin vahvassa roolissa. Useimmissa jäsenmaissa Suomen tapaiset laajat koalitiohallitukset eivät tulisi kysymykseenkään, ja puolueiden välit ovat huomattavasti kärjistyneemmät kuin konsensus-Suomessa. Oma puolueeni EPP on 220 edustajallaan parlamentin suurin ryhmä, ja saa näin ollen käyttää suurinta puhevaltaa – parlamentaarikoille jaettavia puheminuutteja myöten.

Tulevasta komissiosta puolet (14) tulee EPP:n riveistä, 8 sosialisteista ja 5 keskustan liberaalista Aldesta. Myös perussuomalaisten ECR-ryhmä on saamassa ensimmäisen komissaarinsa – lordi Hillin Britanniasta.

Vaikka tiettyjä ehdokkaita kohtaan kritiikki on kovaa, komissiosta äänestetään yhtenä kokonaisuutena lokakuun täysistunnossa Strasbourgissa. Enää tuossa vaiheessa yksittäisiä komissaareja ei parlamentti voi rivistä pudottaa. Niinpä edessä ovatkin kiivaat tenttauksen ja neuvotteluiden viikot, kun valiokunnat ja puolueet hiovat kantojaan.

Oma ykkösvaliokuntani ITRE (teollisuus, energia- ja tutkimus) on toimialaltaan niin laaja, että tulemme seuraavina viikkoina tenttaamaan kuutta eri komissaaria, mukaanlukien komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen, joka saamassa johtamisvastuulleen todella merkittävän kasvun ja kilpailukyvyn-kokonaisuuden.

Junckerin komissioehdotus muutoinkin on tuntuva askel ja pyrkimys kohti yhtenäisempää komissiota. Jos Suomessa poliittista päätöksentekoa ajoittain rasittaa siiloutuminen ja reviirikiistat 12 eri sektoriministeriön ja yli sadan viraston kesken, näkyy aivan sama ilmiö EU-tasolla vastuiden jakautumisessa 28 erilliseen komissaarisalkkuun. Nyt näistä kapeista siiloista pyritään ulos paitsi laajentamalla salkkuja, myös lisäämällä koordinaatiota. Vaikka epäilyjä on ilman muuta Brysselissä ilma sakeana, itse näen esityksessä paljon myönteistä.

Ensinnäkin suomalaisittain katsottuna Jyrki Kataisen vastuualue työ, kasvu, kilpailukyky ja investoinnit osuu naulan kantaan. Juuri näitä asioita Eurooppa suorastaan huutaa! Euroopan Unioni ei enää vuosiin ole ollut yritysten ja investointien näkökulmasta se maailman kiinnostavin alue; USA ja Aasia menevät tässä aivan omia latujaan. Tuota etumatkaa on lähdettävä nyt kuromaan määrätietoisesti kiinni.

Toiseksi, EU:n tuottamaa turhaa hallinnollista taakkaa on kyettävä keventämään ja jo tehtyä sääntelyä tarvittaessa purkamaan. Tämä ei onnistu ilman koko komission vahvaa sitoutumista. Juncker on ottanut tämän haasteen tosissaan nostamalla paremman säätelyn ohjelman (REFIT) erityisasemaan ja hollantilaisen ykkösvarapuheenjohtaja Frans Timmermansin vastuulle.

Komission työnjakoon sisältyy myös muita tervetulleita uudistuksia. Siihen nähden, kuinka keskeinen rooli pk-yrityksillä on Euroopan taloudelle, ne ovat tähän saakka olleet EU-päätöksenteossa mopen osilla. Nyt virran voi uumoilla kääntyneen oikeaan suuntaan, sillä ensimmäistä kertaa pk-yritykset on nostettu mukaan komissaarin tehtävänimikkeeseen asti. Puolalainen Elzbieta Bienkowska on saamassa vastuulleen sisämarkkinat, teollisuuden, yrittäjyyden ja pk-yritykset.

Myös Keski-Suomessa odotukset uutta pk-komissaaria kohtaan ovat kovat. Tuoreen yrittäjyysbarometrin mukaan maakuntamme pienyrityksissä ollaan kasvuhalukkaampia kuin valtakunnassa keskimäärin ja alueen elinkeinoilmasto koettiin tähän myönteiseksi. Tarvetta nähtiin sen sijaan erityisesti oman yrityksen myyntipuolen ja markkinoinnin vahvistamiseen. Tässä myös kaikki EU-kanavat ovat meille tarpeen.

Vähintään yhtä paljon odotuksia Keski-Suomessa kohdistuu uuteen energiakomissaariin, jonka tehtävään on mielestäni fiksusti yhdistetty myös ilmastokomissaarin tehtävä. Vaikka monissa ympäristöaktiiveissa Junckerin ratkaisu on nostattanut kritiikkiä, itse pidän ensiarvoisen tärkeänä, että niin ympäristöä, energiaa kuin kilpailukykyäkin kyetään katsomaan yhtenä kokonaisuutena. Tässä ei olla aina onnistuttu.

Keskisuomalaisittain EU:n tulevat energialinjaukset ovat erityisen polttavia maakunnan vahvan biotalouden ja etenkin Äänekoskelle suunnitellun metsäteollisuuden investoinnin vuoksi. EU-tasolla metsätaloutta ei tunnetusti kovin hyvin ymmärretä ja myös biopolttoaineiden tuotannosta on hyvinkin vahvoja näkemyseroja. Espanjalaisella Miguel Arias Canetella tuleekin komissaarina olemaan vaativa tehtävä energiasektorin kestävien tulevaisuuden ratkaisujen valmistelussa.

Henna Virkkunen (kok)
Europarlamentaarikko
Jyväskylä

(Artikkeli on julkaistu Keskisuomalaisessa 22.9.)