Uusi komissio tarttui työhön
Kun Barroson II komissio aloitti viisi vuotta sitten, se tuskin arvasi, että lopulta sen kauden suurimmaksi haasteeksi – ja ansioksi – tulisi uskon säilyttäminen yhteiseen euroalueeseen ja koko Euroopan unioniin. Euroopan talous romahti, ja moni EU-maa uhkasi vajota pinnan alle. Eurooppalaisia arvoja, mutta myös solidaarisuutta ja tiukkaa talouskuria, tarvittiin enemmän kuin koskaan Euroopan unionin historiassa.
Nyt marraskuun alussa talouskriisin jälkimainingeissa aloitti Jean-Claude Junckerin (EPP) komissio. Vaikka akuutein talouskriisi näyttää olevan ohi, paljon työtä on tehtävänä uuden nousun eteen. Komission työlistalla näkyvät Barroson kauden kipukohdat, ja niiden jäljet erityisesti Euroopan talouskehityksessä.
Juncker esitteli valintansa yhteydessä kymmenen prioriteettiaan, joista muodostuu nyt aloittaneen komission työohjelma. Työ, kasvu ja innovaatiot on aivan oikein nostettu prioriteettilistan kärkeen. Uutta kilpailukykyä tavoitellaan tiiviimmillä sisämarkkinoilla: erityisinä painopisteinä digitaaliset sisämarkkinat ja energiaunioni. Tulevan energiapaketin valmisteluun komissio saikin nyt hyvän lähdön, kun jäsenvaltioiden päämiehet pääsivät lokakuun lopussa sopuun 2030-energia- ja ilmastotavoitteista. Erityisesti eurooppalaisessa keskustelussa korostuu nyt energiaturvallisuus- ja omavaraisuuden kasvattaminen.
Taloudellista vakautta komissio tavoittelee tiiviimmän ja reilumman rahaunionin kautta. Eurooppalaiset arvot – ihmisoikeudet, demokratia, sananvapaus – ovat niin ikään mukana kärkiprioriteeteissa. Maailman kriisien keskellä näitä arvoja on syytä pitää esillä ja toimia niiden eteen.
Juncker on asettanut komissiolleen tavoitteeksi ”Euroopan unionin, joka on suurempi ja kunnianhimoisempi isoissa asioissa ja pienempi ja vaatimattomampi pienissä asioissa”. Tätä tavoitetta on helppo tukea. Jotta tavoite myös onnistuisi, Juncker on lähtenyt rohkeasti uudistamaan komission työtapaa ja purkanut siiloja. Komission varapuheenjohtajat pitävät käsissään projektiryhmien lankoja, ja komissaarit on jaettu toistensa työskentelyä tukeviin ryhmiin, joiden tavoitteena on suurten, kunnianhimoisten uudistusten tekeminen.
Paitsi työskentelytavoissa, myös salkkujaossa tavoitellaan kokonaisuuksia. Esimerkiksi energia- ja ilmastoasiat on yhdistetty saman komissaarin vastuulle, mikä oli mielestäni hyvä ratkaisu. Liian pitkään valmistelussa nämä kysymykset ovat olleet erillään, vaikka niiden yhteisvaikutusta on mahdotonta kieltää. Ilmastokysymykset ja energiantuotanto on nähtävä kokonaisuutena, jossa päätöksentekijöiden ja vaikuttajien on tultava saman pöydän ääreen keskustelemaan.
Jean-Claude Junckerin komissio tulee kaudellaan kohtaamaan varmuudella suuria haasteita. Ei ole sanottua, että kaikkiin suuriin tavoitteisiin päästään, ainakaan helposti, alati muuttuvassa maailmassa, jossa valtiot ovat jatkuvassa riippuvuussuhteessa keskenään.
Uskon silti, että paras tapa pitää huolta Euroopan ja eurooppalaisten pärjäämisestä globaaleilla markkinoilla on kokonaisuuksien hallitseminen ja suuren kuvan katsominen myös poliittisessa päätöksenteossa. Liian pieniin asioihin keskittymisen on nähty lamauttavan poliittisista päätöksentekoa niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla – vaikeista ajoista päästään yli vain yhdessä työtä tekemällä.
