Euroopan parlamentissa käy kohina Junckerin komission työohjelmasta. Komissio on ilmoittanut vuoden 2015 työohjelmassaan vetävänsä pois 80 keskeneräistä säädösehdotusta. Komissio on päättänyt keskittyä suuriin linjoihin eli kasvuun, työhön ja investointeihin ja jättää muun säädöksiin liittyvän sälän pienemmälle huomiolle.

Tämä on merkittävä linjaus. Nippelitasolle ulottuva sääntely on pahimmillaan aiheuttanut valtavaa jäykkyyttä, hallinnollista taakkaa ja ollut omiaan lisäämään Euroopan unioniin kohdistuvaa epäluuloa. Tästä säädösähkystä on pyrittävä eroon.

Helppoa se ei ole. Kuten suomalaisesta keskustelusta tiedämme, aikamoinen poliittinen itku ja huuto syntyy jokaisesta säädöksestä, jota yritetään purkaa tai ottaa edes uudelleentarkasteluun, vaikka periaatteessa kaikki kannattavat sääntelyn keventämistä. Näin myös Euroopan parlamentissa.

Pääosin sääntely on ilman muuta hyvä ja tarpeen. Sisämarkkinoiden kannalta yksi yhteinen lainsäädäntö on parempi kuin 28 erilaista. Joka kohdassa on kuitenkin tarkkaan mietittävä, mistä tulee säännellä Euroopan tasolla. Ja mitkä asiat tulisi taas päättää kansallisesti, paikallisesti, yritystasolla tai ihan ihmisten itse. Yritysten investointien kannalta tämä on tärkeää. Haasteena on ollut poliittisen päätöksenteon poukkoilevuus ja sääntelyn epävarmuus, mikä on aiheuttanut osaltaan haluttomuutta investoida Eurooppaan.

Työpaikkojen ja työllisyyden kannalta vaikutus on ilmeinen. Työpaikkoja ei synny, mikäli investointeja ei uskalleta tehdä. Esimerkiksi pienten ja keskisuurten yritysten, Suomessakin merkittävien työllistäjien toimintaedellytykset pitää muistaa lainsäädäntöä tehtäessä. Jos hallinnolliset velvollisuudet kasvavat liian suuriksi, vie sekin turhaan resursseja, jotka voitaisiin muuten käyttää työntekijöiden palkkaamiseen.

Euroopalla on iso sarka edessään talouskasvun käynnistämiseksi. Kiina ja Yhdysvallat esittelevät aivan toisenlaista talouskehitystä kuin Euroopassa on viime vuosina nähty. Kiinan bruttokansantuote kasvaa seitsemän prosentin vuosivauhtia, Yhdysvallat on viiden vuoden takaisen romahduksen jäljiltä takonut taas kolmen prosentin kasvuvauhtia. Eurooppa rimpuilee lähinnä nollan ja ykkösen välimaastossa.

Siksi on aivan oikein ja välttämätöntä, että Euroopan unionin toiminnassa keskitytään nyt kasvuun ja työllisyyteen. Se tarkoittaa jokaisessa jäsenmaassa omien vanhojen rakenteiden uudistamista ja EU-tasolla investointien vauhdittamista ja sisämarkkinoiden vahvistamista. Erityisesti energiaunionin edistäminen ja digitaalisten sisämarkkinoiden luominen ovat keskeisessä roolissa.

Vuosi 2015 on Euroopassa tärkeiden valintojen vuosi. Meidän on Suomessakin ratkaistava, haluammeko mukaan maailman kehitykseen vai jäämmekö muistelemaan menneitä saavutuksiamme.