Natoa pohtivan Ruotsin asia on myös meidän

Ruotsin turvallisuuspoliittinen keskustelu sai uutta värinää viime viikonloppuna, kun porvaripuolueet Moderaattien uuden puheenjohtajan Anna Kinberg Batran johdolla esittivät selvityksen käynnistämistä Nato-jäsenyydestä.

Aivan uutta tämä ei ole, sillä Pohjanlahden länsipuolella keskustelu turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta on käynyt vilkkaana jo muutaman vuoden ajan.

Syy on selvä: Venäjän aktiivisuuden kasvu niin merellä kuin ilmassakin on saanut ruotsalaiset pohtimaan maan kykyä vastata yksin turvallisuusuhkiin.

Suomessakin on uutisoitu esimerkiksi merivoimien suorittamien tunnistustehtävien lisääntyneen Suomenlahdella lähes 85 prosenttia verrattuna vuoteen 2013.

Viimeistään Ukrainan tilanne on osoittanut, että myös sotilaalliseen uhkaan on pakko varautua. Pohjolan turvallisuusuhat eivät enää säteile tuhansien kilometrien päästä. Muutokset turvallisuudessa voivat olla nopeita.

Ruotsalaiset eivät ole pohdintansa kanssa yksin. Suomen ja Ruotsin ratkaisut vaikuttavat toisiinsa, sillä turvallisuusympäristömme on yhteinen.

Yhteisyyttä ovat korostaneet paitsi tutkijat ja asiantuntijat, myös Suomen poliitikot yli puoluerajojen.

Suomen ja Ruotsin yhteyttä vahvistaa toistaiseksi samanlainen turvallisuuspoliittinen linja. Ovathan molemmat maat sotilaallisesti liittoutumattomia EU:n jäseniä.

Maat ovat myös sitoutuneet tiivistämään rauhanaikaista sotilaallista yhteistyötä. Tälle on kansalaisten vahva tuki, sillä Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) teettämän tutkimuksen mukaan lähes kaikki suomalaiset – 94 prosenttia – suhtautuvat melko myönteisesti tai erittäin myönteisesti Ruotsin kanssa tehtävään sotilaalliseen yhteistyöhön.

Tilanne voi kuitenkin muuttua. Nato-jäsenyyden kannatus on noussut Ruotsissa ennätyksellisen korkealle.

Kasvanutta kannatusta selittävät paitsi ruotsalaisten huoli maan turvallisuudesta, myös muuttunut poliittinen ilmapiiri. Puolustusmenojen merkittävään kasvattamiseen ei ole varaa, ja Nato-jäsenyys on nostettu keskustelussa realistiseksi vaihtoehdoksi.

Suomalaisten on syytä seurata ruotsalaista keskustelua tarkasti.

Jos Ruotsi päättäisi liittyä Naton jäseneksi, jäisivät Suomi ja Venäjä ainoiksi Itämeren alueen valtioiksi, jotka ovat Naton turvatakuiden ulkopuolella. Se muuttaisi turvallisuuspoliittista ympäristöämme radikaalisti.

EU:n 28 jäsenmaasta 22 kuuluu myös Natoon, joten aitoa kiinnostusta vain eurooppalaisen puolustusyhteisön luomiseksi on vaikea nähdä syntyvän.

(kolumni, Pohjalainen 17.1.)