Energia tulee olemaan yksi seuraavien vuosien kuuma teema EU-politiikassa. Vaikka Euroopan heikko energiaomavaraisuus ja suuri Venäjän-riippuvuus on ollut tiedossa pitkään, lisäpotkua energiaunionin rakentaminen on saanut Venäjän sotatoimista Ukrainassa ja Kremlin pyrkimyksistä käyttää energiaa ulkopolitiikan välineenä.

Energiapolitiikassa kyse on sekä Euroopan taloudesta että turvallisuudesta. EU tuo ulkopuolelta yli 50 prosenttia kuluttamastaan energiasta. Se tarkoittaa vuodessa 300 miljardin ostoja muualta maailmasta. Suurin tuoja on Venäjä, josta tulee yli kolmannes Euroopan öljystä ja kaasusta.

Energiaturvallisuuden kannalta oleellista on nyt investoida Euroopan sisäisiin yhteyksiin ja tuontireitteihin niin, että mikään maa ei ole energiamotissa yhden putken tai johdon varassa. Se vahvistaa Euroopan energian sisämarkkinaa ja antaa mahdollisuuden neuvotella sekä energian saatavuudesta että hinnasta. Samalla on nostettava Euroopan omaa energiatuotantoa ja lisättävä energiatehokkuutta.

Eurooppalaisittain katsottuna Suomen energiapaletti on jo nyt verraten monipuolinen ja toimiva. Vaikka Venäjä on meillekin suurin energiantuoja, Suomen energiamalli on varsin hajautettu, emmekä ole riippuvaisia yhdestä energiamuodosta tai toimittajasta. Suomen merkittävin energianlähde ovat puupolttoaineet, joista kertyy neljännes koko energian loppukulutuksesta.

Sen sijaan ydinvoiman osuus meillä ei eurooppalaisittainkaan vertailtuna ole mitenkään suuri, alle 20 prosenttia, joten sen lisärakentaminen on perusteltua sekä energiaomavaraisuuden, talouden että päästöjen näkökulmasta. Suomen sähkömarkkinat muiden Pohjoismaiden kanssa on jo yhdistetty. Myös kokonaisuudessaan uusiutuvan energian, uusien teknologioiden ja energiatehokkuuden saralla Suomi on Euroopan eturintamassa. Samaa tavoitellaan nyt koko EU-tasolla.

Vaikka jäsenmaat ja EU-parlamentti ovat energiaunionin tavoitteisiin hyvin sitoutuneita, sen rakentamisesta ei tule helppoa. Energia on niin tärkeä osa jokaisen suvereenin valtion intressejä, ettei päätösvaltaa helposti anneta ylikansallisiin käsiin – ei vaikka se koituisi omaksi ja naapureiden hyödyksi.

Energiaunionia pyritään vauhdittamaan nyt sekä EU-rahoituksella että lainsäädännöllä. Juckerin komissio esitteli kesälomien kynnyksellä ensimmäisen ns. energian kesäpakettinsa, jolla tavoitellaan toimivampia sisäisiä sähkömarkkinoita, kuluttajalähtöisyyden lisäämistä ja päästökaupan toimivuuden parantamista. Tavoitteena on ennenkaikkea luoda yhteiset tehokkaat energian sisämarkkinat.

Tuoreeltaan kesäpaketti on saanut hyvin myönteisen vastaanoton. Sen poliittinen käsittely alkaa syksyllä. Ja kun samaan aikaan valmistaudutaan Pariisin ilmastokokoukseen, on varmaa että energiapolitiikka tulee olemaan tiiviisti päätöksenteon keskiössä seuraavat kuukaudet.

(kolumni, Nykypäivä 14.8.)