Maahanmuutto nousee tämän syksyn vaikeimmaksi politiikan teemaksi koko Euroopassa. Vaikka turvapaikanhakijoiden määrä on ollut nousussa jo muutaman vuoden, tänä kesänä humanitaarinen kriisi Euroopan rajoilla on äitynyt katastrofaaliseksi.

Jo viime vuonna turvapaikkaa Euroopasta haki 660 000 ihmistä, missä kasvua edellisvuoteen oli 40 prosenttia. Tänä vuonna tulijoiden määrä voi viime kuukausien perusteella nousta yli miljoonaan.

Se on paljon, vaikka toisaalta suhteutettuna Euroopan koko väestömäärään – 500 miljoonaan asukkaaseen, ei kuitenkaan ihan mahdottomasti. Verrattuna esimerkiksi reilun neljän miljoonan asukkaan Libanoniin tai seitsemän miljoonan asukkaan Jordaniaan, joiden molempien alueella on yli miljoona pakolaista.

Kasvaneen hädän taustalla on sotien, kriisien ja aseellisten konfliktien paheneminen Euroopan lähialueilla. Se alkaa näkyä nyt muutaman vuoden viiveellä myös Suomessa.

Heinäkuussa Suomesta haki turvapaikkaa yli nelinkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna, enemmän kuin koskaan yhden kuukauden aikana. Sama suunta on jatkunut elokuun. Yksin tulleita lapsiakin on jo satoja.

Nopeaa ja helppoa ratkaisua kriisiin ei ole. Valtaosa turvapaikanhakijoista tulee maista, joissa tilanne on sekava ja vaarallinen. Koko Euroopan tasolla suurin turvapaikanhakijoiden ryhmä on syyrialaiset, Suomessa irakilaiset ja somalit.

Paras ratkaisu olisi kestävän rauhan saaminen näille alueille. Mutta sitä ei valitettavasti ole näköpiirissä.

Pitkällä jänteellä ykkösasiana on lisätä Euroopan pon­nis­tuksia yhdessä muun maailman kanssa vakauden ja rauhan saavuttamiseksi lähialueilla. Mutta nyt hädänalaisia ihmisiä on autettava. Sen on tapahduttava nopeasti, ja tähän työhön myös suomalaisia tarvitaan mukaan.

Toiseksi: vastuuta on jaettava Euroopan sisällä. Pääosa pakolaisista tulee unionin alueelle Välimereltä Italian ja Kreikan kautta, mutta suuntaa sen jälkeen pohjoiseen, ensisijaisesti Saksaan. Viime vuonna kuusi EU-jäsenmaata vastaanotti yli 80 prosenttia turvapaikanhakijoista.

Akuutin kriisin hoitamiseksi on reilua ja oikein, että vastuuta jaetaan. Vaikka Suomessa on taloudessa tiukkaa, olemme yksi Euroopan vauraimmista maista. Pystymme auttamaan hädässä olevia.

Kolmanneksi: turvapaikat on varmistettava niille ihmisille, jotka todella tarvitsevat apua ja turvaa. Esimerkiksi Balkanilta; Kosovosta ja Albaniasta pyritään kiivaasti muualle Eurooppaan paremman työn ja elämänmahdollisuuksien perässä. Tämä on ymmärrettävää. Turvapaikan hakeminen on kuitenkin väärä kanava silloin kun ollaan työnhaussa.

Työnhakijat on saatava pois näistä jonoista ja luotava heille muita reittejä Eurooppaan. Hakemusruuhkan purkamiseksi komissiolta odotetaan ensi viikolla ehdotusta ns turvallisista maista, joista tulijoiden hakemukset käsiteltäisiin nopeutetusti.

Neljänneksi: ihmissalakuljettajat on pysäytettävä. Tänä kesänä tämä karmea miljardibisnes on kasvanut valtaviin mittoihin Euroopan rajoilla ja sisällä. Seurauksena satoja ja tuhansia kuolleita, hukkuneita ja tukehtuneita.

Rajavalvontaa on tehostettava ja salakuljettajien vaaralliset paatit, kumiveneet ja kontit saatava pysäytettyä jo ennen lähtöä.

Eurooppa on ison muutoksen edessä. Juuri nyt voimavarat on kohdennettava humanitaarisen kriisin voittamiseen. Tässä on toimittava ripeästi. Mutta pitemmällä aikajänteellä joudutaan perusteellisesti pohtimaan koko EU:n maahanmuuttopolitiikka.

Eurooppa on vauras, vanheneva manner. Me tarvitsemme maahanmuuttoa. Se tuo tullessaan uutta väkeä, työtä ja toimeliaisuutta. Ympärillämme on köyhiä, suuren syntyvyyden alueita, joiden nuoriso janoaa parempia elämänmahdollisuuksia. On varmaa, että muuttoliike Eurooppaan tulee jatkumaan.

(Kolumni, KSML 7.9.)