Euroopalla on vaikeuksia sopeutua digiaikaan. Pitäisi olla nopea ja ketterä, mutta kun on hidas ja jähmeä. Ei ihme jos USA ja Aasia näyttävät porhaltavan ohi.

Kun ”digitaalisaatiota ei voi pysäyttää”, kuten Euroopan parlamentin työllisyysvaliokunnan demariraportööri tuoreessa lausuntoluonnoksessaan harmitteli, osa Euroopan maista on yrittänyt suojautua uusilta innovaatioilta kieltämällä ne.

Siitä huolimatta, että olemme ensin investoineet kymmeniä miljardeja internetiin, laajakaistaan ja langattomaan verkkoon; infraan, joka nämä uudet palvelut mahdollistaa.

Moni eurooppalainen teleoperaattori keksi jo aiemmin blokata asiakkailtaan epämieluisat kilpailevat keksinnöt, kuten Skypen. Tästä tulee nyt loppu, kun EU:n telepakettiin sisältyvä nettineutraalisuuden periaate tuodaan lainsäädäntöön. Jatkossa operaattoreiden on kohdeltava samanlaisia palveluja samanarvoisesti.

Talouden kanssa kamppailevan Euroopan viesti maailmalle pitäisi nyt olla: tulkaa, ideoikaa, innovoikaa, investoikaa! Sitä vastoin moni maa on valinnut jarruttelun ja yrittää kieltää monet elämää helpottavat ja uutta bisnestä luovat toimintamallit.

Hakukoneyhtiö Google on ollut EU-komission hampaissa jo vuosia. Nyt eri jäsenmaissa puolestaan kamppaillaan kyydinvälityspalvelu Uberia vastaan. Lontoossa palvelu on hurjan suosittu, Brysselissä tietenkin kielletty ja Suomi on tapansa mukaan laittanut kirkon keskelle kylää: kyydin saa välittää, muttei ajaa.

Espanja on vienyt eston jopa niin pitkälle, että espanjalaisella puhelinliittymällä tai luottokortilla ei saa Uberia tilattua tai maksettua. Olitpa sitten missä päin maailmaa hyvänsä.

Berliini on puolestaan päättänyt iskeä toiseen uuden ajan ilmiöön – asuntojen lyhytaikaiseen vuokraamiseen. Jakamistalouden lippulaiva Airbnb on kasvanut maailman suurimmaksi majoitusjärjestäjäksi omistamatta yhtään huonetta. Sen markkina-arvo mitataan kymmenissä miljardeissa.

Berliinissä tällaisesta touhusta on päätetty tehdä loppu – lyhytaikainen asuntojen vuokraaminen on nyt kaupungissa kielletty rekisteröitymättömiltä tahoilta. Vastaavia rajoitteita ideoidaan myös muualla.

On selvää, että päättäjien asenteen digipalveluita kohtaan on muututtava. Kuluttajien toiveet ja odotukset ovat jo muuttuneet. Teknologia kehittyy nopeasti, mutta lainsäädäntömme laahaa perässä. Koko globaali digitaalinen talous toimii uudella logiikalla, ja tähän isoon talouden käänteeseen myös Euroopan on punnerrettava itsensä mukaan.

Se tarkoittaa, että monista niin rakkaista jäsenvaltioiden erillisistä lainsäädännöistä on luovuttava ja tehtävä yksi iso eurooppalainen raami. Puitteet, joissa kaikkien yritysten on mahdollista ideoida uutta, innovoida ja kasvaa tällä 500 miljoonan asukkaan markkina-alueella.

Euroopan komissiossa ja parlamentissa tähän on vihdoin herätty – nyt tarvitaan enää konkreettisia esityksiä. Komission arvion mukaan yksi yhtenäinen digitaalinen sisämarkkina merkitsisi meille 415 miljardin euron vuosittaista kasvua.

Suomella on täydet edellytykset toimia digitaloudessa yhtenä Euroopan suunnannäyttäjistä. Komission vertailun perusteella kuulumme Tanskan ja Ruotsin kanssa digitaalisen kehityksen kärkeen.

”Yrityksiä ei saa pakottaa myymään ulkomaille”, parahtaa silti suomalainen elinkeinoelämä, kun sisämarkkinoista puhutaan. Ei toki, mutta jospa edes poistettaisiin digirajoja. Kilpailun ja kuluttajien valintojen rajoittaminen ei ole tätä päivää.

Euroopan komissiolta odotetaan ensimmäisiä digipaketin lainsäädäntöehdotuksia syksyn aikana.

(Kolumni, Nykypäivä 30.10.)