Viime tammikuun Charlie Hebdo-iskuista saakka panssariajoneuvot ja aseistetut vartijat ovat partioineet työpaikkani edessä. Brysselin ja Strasbourgin kaduilla nämä maastopukuiset sotilaat konepistooleineen ovat tulleet osaksi jokapäiväistä elämää, valitettavasti. Terrori ravistelee Euroopan turvallisuutta.

Viime viikonlopun kauhistuttavien Pariisin iskujen jälkeen moni vaati Euroopan rajoja kiinni. Se on inhimillistä, mutta ei ole ratkaisu. Hyökkääjät tulivat sisältä – taas kerran. Terroristit olivat ranskalaisia, belgialaisia;  EU-kansalaisia, jotka ovat kasvaneet ja kouluttautuneet keskellämme, radikalisoituneet ja hyökkäävät nyt julmasti pyrkimyksenään aiheuttaa mahdollisimman paljon tuskaa ja kuolemaa.

Vaikka maailman terroriteoista Eurooppaan osuu vain muutama prosentti, ei terrorismi meillä ole uusi asia. Vuonna 2012 Europol tilastoi 219 terrori-iskua, vuonna 2013 lukumäärä oli 152. Vuosien ja vuosikymmenten ajan näiden iskujen tekijöinä ovat olleet omat, kansallismieliset separatistiryhmät kuten ETA ja IRA. Tähän saakka vain harvoin taustalla on ollut uskonnollinen motiivi.

Kun ISIS-taistelijat nyt murhaavat tavallisia ihmisiä kieroutuneen uskontokäsityksensä nimissä, on islamilaisten johtajien yksiselitteisesti tuomittava iskut ja tällainen sairas ääriajattelu. Muutoin vaarana on epäluulojen kasvaminen Euroopan muslimivähemmistöä kohtaan. Ja juuri se on terroristien tavoite: kylvää tuhoa, paniikkia ja pelkoa.

Arvioiden mukaan 5000 eurooppalaista on lähtenyt vierastaistelijoiksi ISIS:in ja muihin terroristiryhmiin. Erilaisia terroristikontakteja löytyy vieläkin suuremmalta joukolta. Suomestakin lähtijöitä on kymmeniä, väkilukuun suhteutettuna huomattava määrä. Osa on kuollut, osa palannut takaisin.

Nyt tarvitaan sekä nopeita toimia turvallisuuden lisäämiseksi, että pitkäjänteistä työtä radikalisoitumisen estämiseksi. Euroopan ulkorajojen valvontaa on tehostettava, ja radikalisoituneet kansalaiset otettava tehostettuun tarkkailuun.

Euroopan on vietävä elintila terroristeilta. ISIS on kukistettava. Se vaatii laajaa kansainvälistä koalitiota: Euroopan on saatava Venäjä, Yhdysvallat ja niiden liittolaiset yhteiseen taisteluun terrorismia ja sen rahoittajia vastaan. Kaikkein akuutein tilanne on nyt Syyriassa ja Irakissa.

Vapaus, avoimuus ja demokratia kuuluvat eurooppalaiseen elämäntapaan. Näistä emme luovu. Se ei kuitenkaan saa tarkoittaa leväperäistä suhtautumista turvallisuuteen. Ulkorajojen valvonta on monessa EU-maassa liian löperöä, sen on meneillään oleva pakolaiskriisi osoittanut.  Samoin viranomaisten välinen tietojenvaihto koko EU-tasolla on täysin puutteellista. Niinkään yksinkertaista asiaa, kun automaattista tietojenvaihtoa lentomatkustajista  ei ole Euroopassa vieläkään saatu voimaan.

Lainsäädäntö on ollut EU-parlamentissa vuosia jumissa vasemmistopuolueiden jarrutuksen vuoksi. Hankkeen vastustajat ovat pitäneet viranomaisten tiedonsaantia tärkeämpänä suojella ihmisten oikeutta yksityisyyteen. Nyt neuvotteluihin on laitettava painetta niin, että ratkaisu saadaan ennen vuodenvaihdetta.

Vaikka Suomessa uhka-arvio on edelleen matala, on meilläkin suhtauduttava turvallisuusriskeihin vakavasti. Oma turvallisuuslainsäädäntömme ei ole vieläkään ajan tasalla, vaikka puutteet ovat olleet pitkään tiedossa.

Ensimmäinen askel on saattaa voimaan valmistelussa olevat lait sotilaallisesta ja siviilitiedustelusta. Tällä hetkellä suomalaiset turvallisuusviranomaiset joutuvat luottamaan ystävien apuun ja jopa lehdistöön, sillä omaa tiedustelutietoa emme saa kerätä.

Tällä viikolla EU:ssa tehtiin historiallinen päätös, kun Ranskan pyynnöstä jäsenmaat päättivät yksimielisesti aktivoida turvatakuulausekkeen. Tähän myös Suomi on sitoutunut, mutta ei nykyisen lainsäädännön perusteella voi sitä noudattaa.

Ulkoministeriön työryhmä esitti jo vuosi sitten, että Suomen lainsäädäntöä on muutettava sotilaallisen avun antamiseksi ja sen vastaanottamiseksi. Muuten Suomen turvallisuuspolitiikan kova ydin – EU:n turvatakuut ja Pohjoismainen yhteistyö, ovat pelkkää unelmahöttöä. Työhön on ryhdyttävä viivyttelemättä.

(kolumni, KSML 23.11.)