Euroopan turvallisuuspoliittinen ympäristö on muuttunut melkoisesti muutamassa vuodessa, eikä vakaampaan suuntaan. Perinteinen sotilaallinen uhka, jonka ehkä moni kuvitteli jo Euroopan yltä poistuneen, on palannut Venäjän aggressiivisen voimapolitiikan myötä.

Toisaalta samaan aikaan turvallisuutta koettelevat monet uuden ajan uhat: radikalismi, terrorismi, kyberhyökkäykset, verkkovakoilu ja erilaiset hybridivaikuttamisen muodot.

Euroopan unionin jäsenyys oli aikoinaan Suomelle merkittävä turvallisuuspoliittinen askel. Se liitti Suomen osaksi läntisiä demokraattisia valtioita. Mitä vahvempi ja yhtenäisempi EU on, sitä vahvempi on myös Suomen asema maailmassa.

On selvää, että esimerkiksi suhteessa Venäjään Suomen neuvotteluasema osana 500 miljoonan asukkaan Euroopan unionia on vahvempi, kuin se olisi viiden miljoonan asukkaan Suomena yksin suhteessa 140 miljoonan asukkaan Venäjään. Siksi on tärkeää, että Suomi on tiiviisti mukana Euroopan unionin yhteisessä linjassa. Kyse on ennen kaikkea turvallisuudesta.

Taloudellisesti heikentynyt Venäjä pyrkii nyt palauttamaan entisen suurvalta-asemansa kovin ottein. Osana ulkopolitiikkaansa se on valmis käyttämään sotilaallista voimaa ja painostusta, ja kuten on nähty; ottamaan jopa tarvittaessa laittomasti alueita haltuunsa.

Venäjän aggressiivisuus on pakottanut Naton takaisin juurilleen korostamaan Euroopan puolustusta. Itämeren strateginen merkitys on kasvanut, mikä näkyy sekä Venäjän että Naton lisääntyneenä aktiviteettina alueella. Tällä on ollut suora vaikutus Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan.

Parhaillaan Suomessa ja Ruotsissa keskustellaan mahdollisesta Nato-jäsenyyden hakemisesta. Se vahvistaisi alueen turvallisuutta. Suomen maanpuolustus on jo valmiiksi Nato-yhteensopiva ja myös kahdenvälinen yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa tiivistä. Jäsenyyden hakemiseen on kuitenkin saatava eduskunnan ja kansalaisten tuki.

Myös Euroopan unionin yhteistä puolustuspolitiikkaa kannattaa vahvistaa. EU-maiden yhteenlasketut puolustusmenot ovat noin puolet USA:n vastaavista, mutta suorituskykymme vain 10-15 prosenttia. Tämä johtuu liian vähäisestä yhteisestä suunnittelusta ja koordinoinnista. Euroopan parlamentissa onkin vahva tuki EU-maiden puolustusmateriaaliyhteistyön, sekä yhteisen suunnittelun ja varautumisen tiivistämiselle.

Rinnakkaista järjestelmää Natolle ei olla rakentamassa, sillä EU:n 28 jäsenmaasta 22 kuuluu Natoon, joka on jäsentensä yhteisen puolustuksen perusta. Pikemminkin EU:n roolia Naton eurooppalaisena pilarina halutaan vahvistaa. Tällä hetkellä Euroopan puolustus on vahvasti Yhdysvaltojen varassa, joten on oikein ja kohtuullista että myös Eurooppa itse ottaa omasta alueestaan enemmän vastuuta.

Marraskuun Pariisin terrori-iskujen jälkeen Ranska aktivoi ensimmäistä kertaa Euroopan unionin ns. turvatakuut, joilla se pyysi muita jäsenmaita tuekseen ja sai kaikilta yksimielisen tuen. Myös Suomi vastasi myöntävästi, mutta samassa yhteydessä esiin nousivat myös oman lainsäädäntömme puutteet. Tällä hetkellä Suomella ei ole mahdollisuutta antaa eikä ottaa vastaan sotilaallista apua. On hyvä, että tarvittava lakimuutos on nyt saatu eduskunnan käsittelyyn.

Suomelta puuttuu edelleen myös sotilastiedustelun ja verkkotiedustelun mahdollistava lainsäädäntö. Tämä on varautumisen ja turvallisuuden kannalta iso puute. Nyt tarvittavaa lainsäädäntöä ollaan lopulta valmistelemassa eri ministeriöiden työryhmissä. Kybertiedustelun ja – suojautumisen osalta Jyväskylä tulee olemaan keskeisessä roolissa, sillä puolustusvoimien toiminta on jo ennestään keskitetty alueelle, ja seudun korkeakoulujen ja yritysten vahva panostus kyberosaamiseen ja -turvallisuuteen vahvistaa jatkossa asemaa entisestään.

Monessa turvallisuuspolitiikan kysymyksessä Suomi voi olla myös mallina muulle Euroopalle. Meillä maanpuolustusta ei ajettu alas sillonkaan kun kaikki näytti rauhalliselta. Osaaminen ja varustus on kunnossa. Samoin sisäisen turvallisuuden osalta Suomessa eri viranomaisten välinen yhteistyö, niin sanottu PTR, eli poliisin, tullin ja rajavalvonnan yhteistoiminta sujuu saumattomasti. Vastaavaa toimintamallia tarvitaan viranomaisten välille koko Eurooppaan terrorismin ja vakavien rikosten torjumiseksi.

Kolumni julkaistu Keskisuomalaisessa 15.5.2016