Toukokuun 3. päivä vietetään maailman lehdistönvapauden päivää. Aina viime vuoteen saakka Suomi on komeillut lehdistönvapaudessa maailman ykkösenä. Poliitikkona ja entisenä toimittajana olen ollut siitä ylpeä.

Ei median vapaus ole meilläkään itsestäänselvyys. Muistutus siitä saatiin kuluneena talvena pääministeri Sipilän Ylen uutisointiin kohdistuneiden tökeröiden vaikuttamispyrkimysten muodossa. Median vapaus on turvattava ja sitä on puolustettava. Tämä on erityisesti päättäjien tehtävä.

Lehdistönvapaudessa Pohjoismaat erottuvat edukseen Toimittajat ilman rajoja -järjestön listauksessa. Kaikki Euroopan unionin jäsenet eivät saa 180 maan rankingissa yhtä mairittelevaa arviota.

Vuoden 2016 maavertailussa pahnanpohjimmaisia eivät vielä olleet Puola (47), Romania (49) tai edes Unkari (67). Vieläkin heikommaksi median riippumattomuus arvioitiin Italiassa (77) ja Kreikassa (89) ja Bulgariassa (113). Koko listan häntäpäästä löytyy valtioita kuten Kiina ja Pohjois-Korea.

On selvää, että median vapautta koskevassa listauksessa Euroopan unionin jäsenmaiden pitäisi olla maailman kärjessä. Kuuluvathan vapaus ja kansanvalta niihin perusarvoihin, joihin kaikki jäsenmaat ovat sitoutuneet liittyessään Euroopan unioniin. Näiden perusarvojen: ihmisoikeuksien, vapauden, kansanvallan, tasa-arvon ja oikeusvaltion puolustaminen on linjattu jopa unionin päätavoitteeksi Euroopassa.

Nyt osa jäsenmaista on kuitenkin luisumassa aivan väärään suuntaan. Huolestuttavimpina esimerkkeinä Puola ja Unkari. Puolaa EU-komissio on kovistellut jo viime kesästä lähtien uuden oikeusvaltiomekanismin voimalla, huhtikuussa komissio päätti käynnistää keskustelut Unkarin kanssa.

Sinänsä oikeusvaltiomekanismi on merkittävä askel Euroopan unionissa. Sen kehittämisessä Suomi ja Kataisen hallitus oli aloitteellinen yhdessä Saksan, Alankomaiden ja Tanskan kanssa.

Kun EU:n perusoikeuksia toistakymmentä vuotta sitten linjattiin, ei varauduttu siihen, että joku jäsenmaista alkaisikin kääntyä pois yhteisestä arvopohjasta. Näyttihän jo välillä, että yhä suurempi osa maailmaa olisi demokratisoitumassa ja lähentymässä Euroopan unionia; Venäjä, Turkki, arabikevään myllerrykseen osuneet valtiot.

Nyt tuuli on kääntynyt toiseen suuntaan. Eurooppalaisia arvoja täytyy puolustaa jopa Euroopan unionin sisällä. Mutta Puolan esimerkki osoittaa, ettei tuore oikeusvaltiomekanismi ole vielä riittävän voimakas.
Ensinnäkin komissio tarvitsisi toimilleen selkeästi vahvemman tuen muilta jäsenmailta. Suomenkin pääministeri toivoi Puolassa vieraillessaan lähinnä, että ”Puola ratkaisisi asian komission kanssa”. Ei. Yhteisten arvojen puolustaminen ei voi olla vain komission virkamiesten huoli; se on kaikkien jäsenmaiden asia.

Toiseksi myös sanktiot pitäisi pohtia uudestaan. Nyt arvoja rikkova jäsenmaa voi lopulta menettää äänioikeutensa ministerineuvostossa. Se on väärä viesti.

Tehokkaampaa olisi jäädyttää näiden maiden koheesiovarat. On moraalisesti kestämätöntä, että muut jäsenmaat rahoittavat kymmenillä miljardeilla sellaisia maita, joiden itsevaltaiset hallitukset nostavat kyllä rahat tililtä, mutta viis veisaavat yhteisistä päätöksistä. Rahahanan sulkeminen saattaisi herättää valtionjohdon.

Sananvapaus ja median vapaus on demokratian kulmakivi. Jotta kansalaiset voisivat tehdä päätöksiä ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin, heidän on saatava oikeaa, olennaista tietoa. Tässä laadukkaan, monipuolisen journalismin rooli on korvaamaton.

Hyvä koulutus ja laadukas journalismi on myös paras tapa torjua internetissä vellovaa vihapuhetta, propagandaa ja feikkiuutisia. Kun yleisöllä itsellään on riittävä tietopohja ja ymmärrys arvioida kriittisesti median sisältöjä, on sananvapaus ja demokratiakin voimissaan.