Ruoka ei todellakaan kuulu roskikseen

Kolumni Keskisuomalaisessa 20.5.2017

Ruuan poisheittäminen tuntuu pahalta, jopa väärältä. Kunnioitus ruokaa kohtaan istuu meissä suomalaisissa tiukassa ja hyvä niin.

Silti Euroopassa ruokaa heitetään menemään jopa 173 kiloa henkeä kohti vuodessa, Suomessakin kymmeniä kiloja. Vaikka hävikkiä tapahtuu kaikissa elintarvikeketjun osissa, yli puolet ruokajätteestä syntyy kotitalouksissa.

Euroopan parlamentti äänesti kuluneella viikolla mietinnöstä, jossa tavoitteeksi asetettiin ruokajätteen puolittaminen vuoteen 2030 mennessä.

Kyse on sekä talouden että ympäristön kannalta isosta asiasta. Kun jopa viidennes Euroopan ruuasta heitetään hukkaan, tuottaa ruokahävikki vuodessa 143 miljardin euron kustannukset ja 170 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt.

Eurooppalaiset syövät – ja jättävät syömättä – erityisen paljon lihaa ja maitotuotteita, joiden tuottaminen synnyttää merkittävän määrän hiilidioksidipäästöjä. Samaan aikaan miljardi ihmistä kärsii aliravitsemuksesta.

Vaikka oma itänyt perunapussi tai vanhaksi mennyt maitolitra ei suoraan vaikuta aliravittujen ihmisten elämään, ennen kauppaan lähtöä kannattaa kuitenkin vilkaista jääkaappiin toisenkin kerran. Usein tyhjältä näyttävästä jääkaapista saattaa löytyä vielä ainekset vaikkapa kasvissosekeittoon tai munakkaaseen, eli tavalliseen hyvään ja terveelliseen kotiruokaan.

Kannattaa myös muistaa, että parasta ennen -päiväys ei tarkoita samaa kuin viimeinen käyttöpäivä. Ruokahävikin vähentäminen tuntuu myös omassa lompakossa.

Euroopan tasolla halutaan nyt vahvasti edistää resurssien tehokkaampaa käyttöä ja kiertotaloutta. Ruokajätteen vähentäminen on tässä tärkeässä osassa. Hävikkiä tapahtuu elintarvikeketjun kaikissa vaiheissa; tuotannossa, jalostuksessa, kuljetuksessa, varastoinnissa, vähittäismyynnissä, markkinoinnissa ja kulutuksessa.

Jätteen vähentämiseksi tarvitaan toimia kaikilla tasoilla: niin Euroopan, kansallisella kuin paikallisellakin tasolla. Lainsäädännön osalta muun muassa arvonlisäverodirektiiviin on tehtävä muutoksia, joilla sallittaisiin ruokalahjoituksia koskevat veropoikkeukset. Myös pakkausmerkintöjen vaatimuksia muuttamalla sekä lieventämällä ruuan lahjoittajia koskevaa sääntelyä ruoka saataisiin nykyistä paremmin hyötykäyttöön.

Suomesta löytyy jo paljon hyviä esimerkkejä siitä, kuinka kaupat ovat onnistuneet vähentämään ruokahävikkiä muun muassa alennuskampanjoilla ja ruoka-apulahjoituksilla. Suomalaisesta ruokahävikistä lähes viidennes syntyy kaupoissa, joten kyse on merkittävästä määrästä syömäkelpoista ruokaa.

Tärkeintä kauppiaille on tietysti vähentää ruokahävikin syntyä ennakoinnilla. Kehittyneistä tilausjärjestelmistä huolimatta kaikkea hävikkiä ei voi välttää.

Kaupalla on jo satoja yhteistyökumppaneita ruoka-avun jakelussa. Vantaalla hävikit kerätään alueen kaupoista yhteiseen terminaaliin, josta ne saadaan nopeasti, tehokkaasti ja turvallisesti jaettua eri järjestöille. Mallia voisi laajentaa myös muihin kaupunkeihin.

Hyviä innovaatioita tehdään myös laitoskeittiöissä.

Vaajakummun koulu Jyväskylässä oli ensimmäisten joukossa tarjoamassa ylijäänyttä kouluruokaa nimelliseen hintaan. Kahden viikon kokeilu vakiintui nopeasti osaksi kaupunkilaisten arkea.

Kouluruokaa on jäänyt myyntiin vaihtelevasti, mutta etenkin lapsiperheet ja eläkeläiset ovat kiitelleet mahdollisuutta. Samaa mallia on hyödyntänyt moni muukin kunta hyvin tuloksin.

Alalle on syntynyt myös aivan uusia innovaatiota, kuten ravintoloiden ylijäämäannoksia välittävä ResQ-palvelu, joka toimii myös Jyväskylässä. Omasta kännykästään voi sovelluksen avulla katsoa esimerkiksi ne ravintolat, jotka haluavat myydä loput lounasannoksensa edullisemmin asiakkaille kotona nautittavaksi.

Ruokahävikki pienenee, ravintoloiden katteet paranevat ja asiakkaat ovat tyytyväisiä, kun valmiin annoksen voi noutaa mukaan kotimatkalla.

Ruokahävikin vähentämisessä on vain hyviä puolia. Tässä jokainen voi vaikuttaa omilla arjen valinnoillaan.

Henna Virkkunen - Kokoomus