Myönteiset kehittämisen tuulet ovat taas alkaneet pyyhkiä Eurooppaa. Hollannin ja Ranskan kannustavat vaalitulokset yhdistettynä Britannian haparointiin ja Yhdysvaltain suoranaiseen hoiperteluun näyttäneet saaneen eurooppalaiset uskomaan taas itseensä, ja siihen että kohtalo on tosiaan otettava nyt omiin käsiin.

Tuoreen Eurobarometrin mukaan kansalaiset suhtautuvat EU:n tulevaisuuteen positiivisemmin kuin aikoihin: 56 prosenttia näkee yhteisen huomisen valoisana. Suomalaiset ovat vieläkin positiivisemmalla mielellä, meillä valoisana tulevaisuutta pitävien osuus on 66 prosenttia.

Puolessa vuodessa lukemat ovat nousseet useita prosenttiyksikköjä, eniten juuri Ranskassa, mutta myös muun muassa Hollannissa, Tanskassa ja Suomessa.

Nyt on oikea aika suunnitella Euroopan unionin uudistamista. Euroopan tasolla on keskityttävä niihin asioihin, jotka aidosti tuovat yhdessä enemmän lisäarvoa. Muun voi jättää jäsenmaiden, kuntien, yritysten ja ihmisten omalle vastuulle.

Uudistamisen pohjaksi komissio julkaisi maaliskuussa ehdotuksen, jossa pohditaan viiden vaihtoehdon kautta EU:n polkuja vuoteen 2025 asti.

Vaihtoehdoista mikään tuskin sellaisenaan toteutuu, mutta eniten tulosta saataisiin aikaan mallilla, jossa halukkaat jäsenmaat tiivistäisivät yhteistyötään ja etenisivät nopeammin haluamillaan alueilla. Jos aina odotetaan hitaimmankin jäsenmaan mukaantuloa, ei kyetä vastamaan maailman muutoksiin.

Uusia kehitysaskelia haetaan nyt erityisesti viidellä alueella: puolustuksessa, globalisaation hallinnassa, sosiaalisessa ulottuvuudessa, talous- ja rahaliiton uudistamisessa ja EU:n budjetissa. Näistä kaikista komissio on kevään aikana julkaissut erilliset teemapaperit.

Suomessa näistä innostuneimman vastaanoton on saanut tiivistyvä puolustusyhteistyö. Se on ymmärrettävää, sillä Suomi yhtenä Euroopan unionin harvoista ei-Natomaista hyötyy kaikesta yhteistyöstä, jota puolustuksen suunnittelun ja hankintojen osalta voidaan Euroopan tasolla tehdä.

Tavoitteena on rakentaa Euroopan unionista Naton eurooppalainen pilari. Tässä työssä Suomen kannattaa olla mukana.

Myös komission pyrkimys vahvistaa Euroopan roolia globaaleilla areenoilla sopii Suomen tavoitteisiin.

Rajat ylittävät haasteet kuten ilmastonmuutos, rahoituskriisit tai pandemiat vaativat maailmanlaajuisia ratkaisuja.

Yhdysvaltojen käpertyessä itseensä Euroopan on otettava vahvempaa johtajuutta. On hyvä muistaa, että EU on maailman suurin kauppamahti, investori ja kehitysavun antaja.

Kansainväliset kauppasopimukset ovat yksi tärkein tapa varmistaa Euroopan pärjääminen ja rakentaa maailmanlaajuisia sääntöjä. Tässä vastuu on EU-tasolla.

Suomen on puolestaan varmistettava kansalaisille sellainen koulutus ja osaaminen, jolla pärjää globaaleilla markkinoilla, ja uudistettava työmarkkinoita niin, että työtä riittää myös tulevaisuudessa.

Eurokriisistä selviytynyt talous- ja rahaliitto kaipaa aidon rahoitusunionin viimeistelyä: toimivaa pankkiunionia ja pääomamarkkinaunionia.

EU:n budjetin kytkeminen vaadittuihin rakenneuudistuksiin olisi yksi keino kannustaa jäsenmaita. Talous- ja rahaliiton uudistaminen lähtee erityisesti vakauden lisäämisestä.

EU:n budjettikäytäntö on vuosien varrella muotoutunut hitaaksi ja kankeaksi. Budjetti on suuruudeltaan noin prosentin jäsenmaiden yhteenlasketusta BKT:sta ja rahoista 70 prosenttia käytetään maatalous- ja aluekehitystukiin.

Suurempi lisäarvo olisi saatavissa, jos yhteistä budjettia suunnattaisiin enemmän puolustuksen kehittämiseen, tieteeseen ja tutkimukseen sekä rajat ylittäviin infrastruktuurihankkeisiin. Näistä teemoista Euroopan uudistamisessa parhaillaan käydään keskustelua.

Tähtäimessä on vuosi 2025, mutta odotettavissa on, että siirrot lähtevät eteenpäin heti syksyllä Saksan vaalien jälkeen.

Kolumni julkaistu Keskisuomalaisessa 8.7.2017.