Heti elokuun kesätauon jälkeen Euroopan parlamentti pääsee vääntämään taas ilmasto- ja energiapaketista. Käsittelyssä on parhaillaan kymmenkunta komission esitystä, joilla pyritään vähentämään päästöjä, lisäämään energiatehokkuutta ja -omavaraisuutta sekä parantamaan markkinoita.

Kaikkein kriittisimmässä vaiheessa juuri nyt on metsienkäytön ilmastovaikutuksia linjaavan LULUCF-asetuksen käsittely. Parlamentin täysistunnon on määrä äänestää kannastaan syyskuussa. Suomelle tällä on iso merkitys: Onhan Suomi Euroopan metsäisin maa, eikä missään muussa EU-maassa metsillä ole kansantaloudessa yhtä suurta merkitystä kuin meillä.

Vaikka metsäpolitiikka sinänsä kuuluu kansalliseen päätösvaltaan, eurooppalaiset ilmasto- ja energiapolitiikan linjaukset vaikuttavat suuresti metsätalouteen.

Kaikkein kiivaimmin peistä väännetään nyt siitä, mikä on oikea vertailukohta tulevaisuuden metsien käytölle. EU-komissio esittää, että vuodesta 2020 alkaen metsien käyttöä kussakin jäsenmaassa verrattaisiin vuosien 1990–2009 tilanteeseen. Jos metsiä käytetään enemmän kuin menneisyydessä, katsotaan että hiilinielu pienenee.

Suomen metsätalouden kannalta esitys on huono. Meillä metsät ovat kasvaneet menneinä vuosikymmeninä paljon enemmän kuin niitä on käytetty. Hyvä niin.

Tulevaisuudessa kuitenkin näyttää, että kysyntää puulle on taas aiempaa enemmän, ja toisaalta kehittyneen metsänhoidon ansiosta puu kasvaa paremmin ja sitä osataan hyödyntää entistä kestävämmin. Hakkuita olisi siis vara lisätä. EU-komission esittämä laskentatapa ei tätä kuitenkaan ilmastosyistä mahdollistaisi.

Ne maat, jotka ovat menneinä vuosikymmeninä hakanneet metsiään jopa liiallisesti, hyötyvät tällaisesta laskentatavasta. Nythän ne näyttäisivät olevan suuria ilmaston pelastajia, kun niiden metsien hiilinielu kasvaa.

EU-parlamentissa ajamme muiden metsämeppien kanssa vertailutapaan muutosta, jossa katsottaisiin metsien käytössä menneisyyden sijasta tulevaisuuteen ja kestävään metsänhoitoon.

Parlamentin kannat ovat kuitenkin vielä hajallaan. Sekä edustamani teollisuus- ja energiavaliokunta ITRE että EU-parlamentin maatalousvaliokunta AGRI ottivat hiilinieluihin metsätaloudelle positiivisen kannan, mutta päävaliokuntana toimiva ympäristövaliokunta ENVI suostui ainoastaan kompromissiin, jossa vertailujaksona käytettäisiin tuoreempaa ajanjaksoa 2000–2012.

Huomionarvoista on, että mikään parlamentin valiokunta ei ole valmis hyväksymään komission esitystä sellaisenaan. Muutoksia on siis luvassa.

Vääntö oikeasta laskentatavasta jatkuu nyt puolueryhmien sisällä, ja koko EU-parlamentin kanta ratkeaa syyskuussa Strasbourgin täysistunnossa. Itse teen sitkeästi työtä sen eteen, että kestävä metsätalous huomioidaan asiallisesti laskentamallissa.

Parlamentin lisäksi LULUCF:stä neuvotellaan parhaillaan myös jäsenmaiden kesken. Odotuksena on, että puheenjohtajamaa Viro toisi päätösehdotuksen ministerineuvoston pöydälle lokakuussa.

Suomea kokouksessa edustaa ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen. Tämän jälkeen EU-parlamentin ja ministerineuvoston kannat on vielä neuvoteltava yhteen. Ratkaisu voi siis syntyä aikaisintaan vasta ensi talvena, joten monta muotoilua ja kompromissiehdotusta on vielä edessä. Työ metsien puolesta jatkuu.

Energia- ja ilmastopolitiikka on kokonaisuudessaan yksi EU-parlamentin syksyn vahvimmista painopisteistä. Käsittelyssä ovat muun muassa uusiutuvaa energiaa, energiatehokkuutta, rakennusten energiatehokkuutta ja sähkömarkkinoita koskevat direktiivit.

Lainsäädäntöjen tavoitteena on sekä rakentaa vahvempaa energiaunionia että vastata Pariisin ilmastosopimuksen sitoumuksiin.

Päälinjoiltaan EU-komission ehdotukset ovat kannatettavia ja vastaavat hyvin suomalaisia energia- ja ilmastopolitiikan näkökulmia.

Pyrkimyksenä on rakentaa Eurooppaan aidot energian sisämarkkinat ja saada aikaan lisää tehokkuutta, hintakilpailua, valinnan mahdollisuuksia ja ympäristöystävällisyyttä. Näiden tavoitteiden puolesta kannattaa tehdä töitä; samalla varmistaen, että myös suomalaisella metsätaloudella on kehittymisen mahdollisuudet.

Metsät ovat Suomelle niin arvokas asia, että niiden kestävä käyttö on vahvasti myös meidän intressimme.

Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 16.8.2017