Eurooppalainen puolustus tiivistyy

Vuosikymmenien ikuisuushanke, eurooppalainen puolustusyhteistyö on saanut uutta vauhtia. Erityisesti hankkeessa ovat kunnostautuneet kolme valtionpäämiestä. Venäjän presidentti Putin on osoittanut, ettei suvereniteetin tai kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen ole välttämätöntä jos Venäjän edut muuta vaativat. Nato-maa Turkin presidentti Erdogan on viime kesäisen vallankkaappausyrityksen jälkeen pistänyt vauhtia maan lainsäädännön uudistamiseksi. Opposition toiminta on tehty mahdolttomaksi. Yhdysvaltojen presidentti Trump on puolestaan saanut eurooppalaiset Nato-maidenkin johtajat hämmentymään. Eurooppalaiselle puolustusyhteistyölle on nyt kysyntää enemmän kuin aikoihin.

Euroopan alueellinen sotilasmahti Iso-Britannia valmisteee parhaillaan eroa Euroopan unionista. Tämä muuttaa Euroopan turvallisuusympäristöä merkittävästi. Transatlanttisten suhteiden takuumiehenä toiminut maa onkin joutunut viime aikoina selittelemään, kun presidentti Trump on saanut toisen mailmansodan jälkeen rakentuneen tiiviin liittolaissuhteen natisemaan. Toteutuessaan brittien lähtö EU:sta avaa kuitenkin myös mahdollisuuden, kun puolustusyhteistyön syventämistä vastustaneet jarrumiehet poistuvat.

Kolmas syy EU-maiden haluun tiivistää puolustustaan on raha. Yhteistyön puutteen jäsenmaiden kesken arvioidaan maksavan vuositasolla jopa 25-100 miljardia euroa. EU-komissio arvioi, että vuosittaisista puolustusmenoista voitaisiin säästää jopa kolmannes yhteishankintojen avulla. Tällä hetkellä hankinnoista 80 prosenttia tehdään kansallisesti. Puolustusteollisuuden tutkimuksen ja kehityksen kansallinen osuus kipuaa yli 90 prosentin.

Kiinnostus puolustuksen tiivistämiseen Euroopan unionin jäsenmaiden kesken on kasvanut nyt muutamassa vuodessa niin paljon, että puheiden lisäksi myös konkreettisia askeleita on odotettavissa.

EU-komissio esitteli kesäkuun alussa valmistelun pohjaksi kolmen skenaarion reflektiopaperin puolustuksen tulevaisuudesta vuoteen 2025 mennessä. Samalla se esitteli tiedonannon Euroopan puolustusrahastosta sekä asetusehdotuksen Euroopan puolustusteollisuuden kehitysohjelmasta. Reflektiopaperi on osa EU:n tulevaisuutta käsittelevää sarjaa ja sen tarkoituksena on toimia keskustelunavauksena. Puolustusyhteistyö tulee olemaan seuraavina kuukausina tiiviisti valtionpäämiesten asialistalla, koska päätösvalta konkreettisista uudista askeleista kuuluu EU:n jäsenmaille.

Mikään komission esittelemistä vaihtoehdoista ei korvaa Natoa, vaan kaikki täydentävät sen rakenteita puuttuvin osin. Ne eivät myöskään vaadi perussopimusmuutoksia. Jokainen esitetyistä malleista vie kuitenkin kohti tiiviimpää yhteistyötä. Huomionarvoista malleissa on kriisinhallintakyvyn korostaminen: tavoitteena ei ole niinkään alueellisen puolustuksen vahvistaminen kuten Suomessa aika moni todennäköisesti toivoo. Alueellisesta puolustuksesta huolehtiminen kuuluu jatkossakin Naton ydintehtäviin.

Keskustelua EU:n puolustusyhteistyöstä on käyty viimeisen vuoden aikana säännöllisesti Euroopan parlamentissa, jossa sillä on vahva kannatus nimenomaan siitä lähtökohdasta, että Euroopan unionista halutaan rakentaa Natolle vahva eurooppalainen pilari. Päätöksiä valittavasta suunnasta odotetaan päämiesten Eurooppa-neuvostolta joulukuussa.

Komission esittelemistä malleista ensimmäinen lähtee yhteistyön tiivistämisestä. Tarkoituksena on vahvistaa jäsenmaiden toiveiden perusteella tapauskohtaisesti yhteistyötä. EU:n rooli olisi jäsenmaiden toimia täydentävä. Vaativimmat kriisinhallintaoperaatiot eivät olisi mahdollisia EU:n lipun alla. Perustettava EU:n puolustusrahasto tulisi avuksi joidenkin yhteisten suorituskykyjen hankkimiseksi mutta jäsenmaat hoitaisivat valtaosan hankinnoistaan itsenäisesti. EU:n ja Naton yhteistyö säilyisi nykyisellään.

Edellistä kunnianhimoisemmassa jaetun turvallisuuden ja puolustuksen mallissa jäsenmaat yhdistäisivät erikseen sovittavia resurssejaan. EU:sta tulisi nykyistä aktiivisempi toimija omilla rajoillaan ja niiden ulkopuolella ja unioni ottaisi selvästi suuremman roolin kyberpuolustuksessa, rajavalvonnassa ja terrorismin torjunnassa. Päätöksentekorakenteet pystyisivät vastaamaan nopeasti muuttuviin olosuhteisiin. EU:n ja Naton yhteistyötä vahvistettaisiin selvästi.

Malleista pisimmälle mentäisiin yhteisen puolustuksen ja turvallisuuden skenaariossa. Halukkaat jäsenmaat voisivat tehdä pitkälle menevää puolustusyhteistyötä ja Euroopan turvallisuuden takaaminen olisi sekä EU:n että Naton vastuulla. Kriisinhallintakykyjä vahvistettaisiin selvästi ja Euroopan puolustusrahasto tukisi yhteisiä puolustusohjelmia.

Samassa yhteydessä keskusteluasiakirjan lisäksi komissio antoi tiedonannon puolustusrahaston perustamisesta sekä asetusesityksen puolustusteollisuuden kehitysohjelmasta. Puolustusrahastosta voi hakea rahoitusta tutkimukseen ja tuotekehitykseen jo nyt. Se on tarkoitettu innovatiivisiin puolustusteollisuuden teknologioihin ja tuotteisiin. Jäsenmaat sopivat painopisteet, mutta tarkoituksena on suunnata resursseja robotiikkaan, suojattuihin ohjelmistoihin ja metamateriaaleihin. Tälle vuodelle rahaa on käytettävissä vasta 25 miljoonaa, mutta vuosittainen summa on tarkoitus nostaa 500 miljoonaan vuoteen 2020 mennessä.

Puolustusmateriaalihankintoja varten luodaan oma rahoituskanava. Jäsenmaat sijoittavat rahastoon ja saavat avukseen komission hankintaosaamista ja osan rahoituksesta EU-budjetista. Jäsenmaat voivat yhdessä ostaa esimerkiksi miehittämättömiä ilma-aluksia kustannusten pitämiseksi kurissa. Rahoitusta voi hakea vain yhteisiin projekteihin. EU tulee sijoittamaan rahastoon 500 miljoonaa  vuosina 2019 ja 2020. Vuonna 2021 käynnistyy uusi merkittävämpi ohjelma miljardin vuosittaisella budjetilla. Tarkoituksena on vivuttaa liikkeelle viisinkertaiset vuosittaiset investoinnit puolustusmateriaaleihin.

Strategisten hankkeiden kauppaan rahasto ei silti välttämättä sovi. EU:n puolustusrahaston tarkoituksena on potkaista vauhtia erityisesti yhteisten uusien teknologioiden kehittämiseen. Rahastossa varmistetaan myös, että mukaan kilpailutuksiin pääsevät myös pienet ja keskisuuret yritykset.

Tällä hetkellä hajanaiset hankinnat johtavat päällekkäisyyksiin ja vaikeuttavat joukkojen käyttöä ja huoltoa. Esimerkiksi erilaisia panssarivaunuja on käytössä EU:ssa 17, kun Yhdysvalloissa on käytössä vain yksi vaunutyyppi. Erilaisia asejärjestelmiä on Euroopassa käytössä 178, Yhdysvalloissa 30. On selvää ettei Euroopassa päästä aseistuksen standardoinnissa samoihin lukuihin kuin Yhdysvalloissa eikä se ole edes tarkoituksenmukaista. Kaikkia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä voitaisiin kuitenkin tehdä paljon nykyistä enemmän.

Eurooppa lähtee puolustuksen tiivistämiseen selvältä takamatkalta. Kylmän sodan jälkeen Euroopan yhteenlaskettu suorituskyky on suorastaan romahtanut. Esimerkiksi Saksalla oli 215 pataljoonaa vuonna 1990. Näistä oli vuonna 205 jäljellä 34. EU:n 28 jäsenmaan yhteenlasketut kyvyt ovat myös heikoissa kantimissa: panssarivaunuja on 70 prosenttia, helikoptereita 38 prosenttia ja partio- ja taistelualuksia 54 prosenttia vähemmän kuin kylmän sodan lopulla.

Presidentti Trumpin muuten sekavasta vierailusta Naton päämieskokouksessa keväällä 2017 saatiin selvä viesti siitä, että jäsenmaiden tulisi pitää kiinni vuonna 2014 antamastaan sitoumuksesta nostaa puolustusbudjetti kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tilastoja katsomalla vaatimus ei ole aivan kohtuuton. Yhdysvaltojen puolustusbudjetti on kolmikertainen EU:n jäsenmaihin verrattuna. Vuodesta 2007 lähtien Yhdysvallat on lisännyt sotilasmenoja keskimäärin 3,1 prosenttia, kun samana aikana EU:n jäsenmaat ovat leikanneet omiaan 14,5 prosenttia. Muutaman viime vuoden aikana kehitys on kuitenkin lähtenyt Euroopassa taas parempaan suuntaan.

Suomella on paljon toiveita ja tavoitteita EU:n tiivistyvän puolustuksen suhteen. Meillä on työhön myös annettavaa.  Puolustusvoimien suorituskyvystä on pidetty kiinni tiukankin talouden aikoina ja huoltovarmuus  ja toimiva viranomaisyhteistyö ovat maailman kärkeä. Tuoreet lait  sotilaallisen avun antamisesta ja vastaanottamisesta parantavat Suomen toimintakykyä nopeasti muuttuvissa olosuhteissa.

Yksi tärkeimmistä kysymyksistä liittyy EU:n solidaarisuuslausekkeeseen ja sen sisältöön. Suomen pitää nyt avata päämiestasolla keskustelu siitä, mitä EU:n solidaarisuuslauseke käytännössä tarkoittaa ja mitä sen pitäisi tarkoittaa. Ranska pyysi lausekkeeseen vedoten apua Pariisin terrori-iskujen jälkeen, mikä oli ensimmäinen kerta kun lauseke aktivoitiin. Silti on epäselvää, voisiko lauseke velvoittaa jäsenmaita antamaan sotilaallista apua yhden jäsenmaan niin pyytäessä ja mitä avun pitäisi pitää sisällään. Myös Euroopan parlamentti on pyytänyt komissiota valmistelemaan esityksen toimista, jotka käynnistyvät kun solidaarisuuslauseke aktivoidaan. Vielä valmista toimintamallia ei ole olemassa.

Eurooppalaisen puolustuksen rakenteiden muotoutuminen on täydessä käynnissä. Tässä työssä Suomen kannattaa olla mukana. Pahin vaihtoehto Suomen kannalta olisi seurata sivusta tiivistyvää puolustuspolitiikkaa ja turvallisuusyhteistyötä myös EU:n tasolla.  Se merkitsisi myös syvällistä muutosta Suomen EU-politiikassa.

Suomelle komission esittelemistä malleista luontevin ja hyödyllisin olisi yhdistelmä kahta kunnianhimoisinta mallia. Hyötyisimme selvästi esimerkiksi EU:n yhteisen rajavalvonnan vahvistamisesta ja kyber-osaamisesta,  puhumattakaan tiiviimmästä yhteistyöstä Naton kanssa. Kansallinen puolustuksemme kehittyy yhteistyössä muiden kanssa. Myös suomalainen puolustusteollisuus on hyötyjänä kun eurooppalaisia puolustusmarkkinoita avataan.  Puolustukseen panostaminen antaisi positiivisen viestin Suomesta myös kansainvälisillä foorumeilla maana, joka on valmis kehittämään eurooppalaisia turvallisuusrakenteita vaikka ei Naton jäsen toistaiseksi olekaan.

 

Artikkeli on julkaistu Sotilasaikakauslehdessä 8/2017

Henna Virkkunen - Kokoomus