Viime päivinä Suomessa on iloittu Euroopan parlamentin metsätaloudelle myönteisestä äänestystuloksesta metsien ilmastovaikutusten LULUCF-asetuksessa. Parlamentin päätöksen mukaan metsien hakkuita voi lisätä, kunhan se tehdään metsäsuunnitelman pohjalta, kestävällä tavalla ja metsät säilyvät hiilinieluina.

Tämä on hyvä linja. Suomessa metsät ovat aina kasvaneet enemmän kuin niitä on käytetty. Näin se on myös jatkossa.

Aktiivinen metsänhoito ja hyvä ilmastopolitiikka eivät ole toisensa vastakohtia. Päinvastoin: Mitä paremmin metsää hoidetaan, sitä enemmän se kasvaa ja toimii hiilinieluna.

Tätä Euroopan foorumeilla kaikki eivät vielä ymmärrä. Siksi metsätaloudelle suotuisan muutosesityksen läpivieminen oli kovan työn takana. Se onnistui vain metsäisten maiden europarlamentaarikkojen tiiviillä yhteistyöllä yli puoluerajojen.

Keskeisessä roolissa tässä oli oma keskustaoikeistolainen EPP-ryhmäni, joka 220 edustajallaan on 751-jäsenisen EU-parlamentin suurin puolue. Muutaman maan aktiivisen metsämepin kanssa saimme puolueen ryhmäkokouksessa ajettua läpi kannan, jonka mukaan EPP ei hyväksy ympäristövaliokunnan kesäkuista kompromissia vaan tekee täysistuntoon raportöörimme Norbert Linsin johdolla metsänhoidolle myönteisemmän muutosesityksen.

Parlamentin toiseksi suurimmasta ryhmästä sosialisteista ei juuri ymmärrystä löytynyt, mutta hyväksi tueksi saatiin pienehkö liberaaliryhmä Alde. Sen LULUCF-neuvottelijana toimineen Nils Torvaldsin kanssa lähdettiin sorvaamaan yhteistä muotoilua.

Enemmistöksi koalitiosta ei silti vielä ollut. Muutosesitys jouduttiinkin jättämään yksin EPP-ryhmän nimissä.

Loppuvaiheessa Alden lisäksi tueksi ilmoittautui samankokoinen konservatiiviryhmä ECR. Kun vielä ratkaisevassa täysistuntoäänestyksessä reilut parikymmentä metsämaiden sosialistia irtosi ryhmänsä linjasta, muutosesitys sai niukan enemmistön taakseen.

Huh, olin iloinen. Merkittävä välietappi on nyt saavutettu, mutta prosessi jatkuu.

Seuraavaksi odotetaan jäsenmaiden kantaa LULUCF-asetukseen. Puheenjohtajamaa Viro tuonee asian ympäristöministereiden pöydälle lokakuun ministerineuvostoon.

Päätöksenteko on ollut neuvostossa jumissa erimielisyyksien vuoksi, mutta toivottavasti parlamentin linjaus luotsaa nyt myös ministereitä oikeaan suuntaan. Ministerineuvoston päätöksen jälkeen edessä on vielä sen ja parlamentin kantojen yhteensovittaminen.

Tuskin koskaan tätä ennen yksittäinen EU-asetus on ollut Suomessa näin suuren mielenkiinnon kohteena. LULUCF:n ansiosta EU:n päätöksenteon kiemurat ovat ehkä tulleet yleisöllekin vähän tutummaksi.

Eikä Euroopan metsäkeskustelu suinkaan tähän lopu. Käsittelyssä on useita muitakin ilmasto- ja energiapolitiikan lainsäädäntöjä.

Seuraavaksi alamme EU-parlamentin valiokunnissa vääntää peistä uusiutuvan energian RED2-direktiivistä. Luvassa on varsin haastavia neuvotteluja, sillä käsittely on jaettu parlamentissa ympäristövaliokunnan ja teollisuus- ja energiavaliokunnan kesken.

Perinteisesti näillä valiokunnilla on varsin erilaiset kannat. Tämän direktiivin osalta yhtenäistä linjaa ei löydy myöskään suomalaisilta metsätoimijoilta. Erityisesti puun energiakäytössä ja liikennepolttoaineiden tuotannossa on näkemyseroja, ja jokainen toimija yrittää ajaa läpi nyt omaa kantaansa.

Sen sijaan etukäteen metsäalalla yhteistä huolta aiheuttaneet biomassan kestävyyskriteerit ovat komission pohjaesityksessä oikeassa linjassa. Ne vastaavat pitkälti niitä tavoitteita, joiden puolesta suomalaiset aktiivisesti etukäteen vaikuttivat.

Ylimääräistä hallinnollista rasitetta ei olisi tulossa, vaan jokainen jäsenmaa varmistaisi omalla lainsäädännöllään ja arviointimenettelyllään, että hakkuut tapahtuvat hakkuulupamenettelyn mukaisesti, suojeluarvon omaavat alueet suojellaan, metsien monimuotoisuudesta pidetään huolta eivätkä hakkuut ylitä metsien pitkän aikavälin tuottokykyä.

Näiden kestävyyskriteerien täyttyminen olisi ehto sille, että metsäbiomassasta tuotetun sähkön, lämmön ja liikennepolttoaineen tuotantoa saa tukea ja sillä tuotettu energia voidaan laskea mukaan uusiutuvan energian kiintiöön.

Kestävyyskriteerit koskisivat vain yli 20 MW kokoisissa voimaloissa käytettäviä kiinteitä biomassoja.

Vaikka komission pohjaesitys on pääosin järkevä ja kannatettava, tilanteeseen ei voi tuudittautua. EU-parlamentin valiokunnissa mepit ovat jättäneet kymmenittäin muutosesityksiä niin koko uusiutuvan energian direktiiviin kuin sen sisältäviin biomassan kestävyyskriteereihinkin.

Näistä halutuista muutoksista aletaan nyt neuvotella valiokunnissa puolueiden kesken kompromisseja. Monta mielenkiintoista mutkaa on siis vielä edessä. Metsistä huolehtiminen on pitkäjänteistä työtä.

Kolumni julkaistu Keskisuomalaisessa 17.9.2017.