Euroopan parlamentissa väännetään parhaillaan peistä liikenteen biopolttoaineiden tulevaisuudesta. Suomi yhdessä Ruotsin kanssa on Euroopan ylivoimaista kärkeä biopolttoaineiden käytössä. Meillä niiden osuus tuplaa jo reilusti eurooppalaisen tavoitteen: biopolttoaineita Suomessa on liikenteen polttoaineista jopa 22 prosenttia, kun keskimäärin Euroopassa jäädään alle 7 prosenttiin.

Eurooppalaisilla foorumeilla biopolttoaineilla on huono maine. Tämä johtuu ennen kaikkea 2000-luvun alun biopolttoainehuuman aikana tehdyistä virheistä. Kaikki alkuvaiheen polttoainetuotanto ei ollut ympäristön kannalta kestävää, vaan saattoi jopa lisätä päästöjä. Siksi koko alaan kohdistuu nyt vahvoja ennakkoluuloja.

Euroopan tasolla usko biopolttoaineisiin on hiipumassa. Kun EU:n energiatavoitteissa aiemmin oli asetettu liikenteelle 10 prosentin biopolttoainetavoite vuonna 2020, uusissa 2030 tavoitteissa komission ehdotus pudottaisi määrän 6.8 prosenttiin. Liikenteen päästöjä halutaan nyt leikata ennen kaikkea sähköistyksellä.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö myös biopolttoaineilla olisi roolia tulevaisuudessa. EU-parlamentin valiokunnissa käydään parhaillaan keskustelua niiden realistisesta tavoitetasosta tulevaisuudessa. Suomalaiset yritykset ovat investoineet satoja miljoonia kestävään, kehittyneeseen biopolttoainetuotantoon. Raaka-aineena käytetään muun muassa jätteitä, tähteitä ja sahanpurua. Tämä on järkevää ja ympäristöfiksua. Ala on kehittynyt kymmenessä vuodessa merkittävästi. On ehdottoman tärkeää, että nyt EU:ssa käsittelyssä olevassa uusiutuvan energian RED2-direktiivissä mahdollistetaan kehittyneiden biopolttoaineiden kestävä tuotanto ja alan edelleen kehittäminen myös tulevaisuudessa.

Euroopassa on asetettu kovat tavoitteet liikenteen päästöjen vähentämiselle. Se on paikallaan, sillä liikenne tuottaa neljänneksen koko Euroopan päästöistä, ja toisin kuin muilla sektoreilla, liikenteessä päästöt ovat kasvaneet vuodesta 1990. Liikennemäärät ovat edelleen voimakkaassa kasvussa: vuoteen 2050 mennessä matkustajaliikenteen odotetaan lisääntyvän 40 prosenttia ja rahtiliikenteen 60 prosenttia vuoteen 2010 verrattuna. Se tarkoittaa, että isoja uudistuksia on saatava aikaan sekä ajoneuvojen energiatehokkuudessa, polttoaineiden vähäpäästöisyydessä että koko liikennejärjestelmän ja logistiikan tehokkuudessa.

Kehittyneet biopolttoaineet ovat nopea tapa leikata päästöjä nopeasti. Niitä voidaan käyttää jo olemassaolevaan autokantaan korvaamaan fossiilisia polttoaineita. Autokannan uusiutuessa ja teknologian kehittyessä sähköautojen määrän odotetaan lisääntyvän nopeasti, jopa neljäsosaan maailman autokannasta vuoteen 2040 mennessä. Muun muassa Saksa, Ranska ja Britannia ovat ilmoittaneet luopuvansa polttomoottoriautojen myynnistä lähivuosikymmeninä.

Vaikka henkilöauto- ja joukkoliikenne sähköistyy, biopolttoaineita tarvitaan tulevaisuudessa edelleen muun muassa raskaassa liikenteessä ja lentoliikenteessä. Samoin kuin LNG:tä leikkaamaan laivaliikenteestä päästöjä, tai vetyautoja henkilöautoliikenteessä.

Mahdollisuuksia on paljon, ja niitä kaikkia on käytettävä.

Myös Suomessa parlamentaarinen työryhmä esitti väliraportissaan useita keinoja liikenteen päästöjen vähentämiseksi, kuten hankintatukia sähköautoille, verohelpotuksia vähäpäästöisimmille ajoneuvoille, rahatukia ajoneuvojen käyttövoiman muutoksiin ja infrastruktuuriin kuten latauspisteisiin, julkisen liikenteen kehittämiseen, sekä kannustimia vähäpäästöiseen työsuhdeautoiluun. Myös autoveron alentamista vähäpäästöisempien autojen kohdalla on jatkettu autokannan uudistamisen vauhdittamiseksi ja romutuspalkkio ollaan palauttamassa.

Sekä päästöjen vähentämiseksi että investointien varmistamiseksi poliittiset päätökset on tehtävä riittävän pitkäjänteisesti. Kun poliittiset tavoitteet on asetettu, järkevintä on antaa yritysten ja teollisuuden hakea parhaat ja tehokkaimmat teknologiat niiden saavuttamiseksi.

Kolumni julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 20.10.2017