On suuri ilo ja kunnia olla tänään juhlistamassa 100-vuotiasta Suomea teidän kanssanne. Suomen itsenäisyyttä on juhlittu ja historian vaiheita muisteltu koko tämä vuosi ja erityisesti aivan viime päivinä.

Det är en stor ära att få vara här med er och tillsammans fira Finland. Det är trevligt att fira självständighet och att vi ser tillbaka på de viktiga händelserna i vår historia.

Tuo kaikki huomio ja juhlinta on ansaittua. 100-vuotiaan itsenäisen Suomen historia on menestystarina vertaansa vailla. Sadassa vuodessa Suomi on noussut köyhästä maasta yhdeksi maailman vauraimmista ja hyvinvoivimmista valtioista. Tämän päivän hyvinvointi on rakennettu aiempien sukupolvien kovalla työllä, taistelulla ja sitkeydellä. Ja te kaikki, me kaikki olemme osa sitä tarinaa.

Vaikka Suomen väestö on vain 0,07 prosenttia koko maailman väestöstä ja pinta-alamme maailmasta saman verran, on hämmästyttävää kuinka monessa asiassa olemme kansainvälisissä vertailuissa maailman huipulla. Lista on pitkä, mutta nostan vain muutaman esimerkin: Suomi on maailman vakain maa, se on maailman vapain maa, turvallisin maa, meillä on paras hallinto, itsenäisin oikeuslaitos, yksi suurimmista lehdistönvapauksista. Meillä on vähiten korruptiota, mittausten mukaan olemme terveitä, onnellisia, tyytyväisiä, luotamme toisiimme. Juhlavuoden kunniaksi Tilastokeskus on koonnut sivuilleen 87 erilaista mittausta, jossa olemme maailman ykkösiä tai vähintään kolmen kärjessä. Hienoja saavutuksia.

Jos katsomme tästä historiaa taaksepäin ja suomalaisten pitäisi nostaa yksi maamme menestystekijä yli muiden, uskon että aika moni sanoisi sen olevan koulutus ja osaaminen. Se on asia, josta voimme olla ylpeitä.

Suomessa tehtiin jo hyvin varhain päätös pyrkiä mahdollisimman laajasti kouluttamaan koko väestö. Katsottiin, että koska Suomella ei ole muuta pääomaa kuin ihmiset, kaikkien koulutukseen ja osaamiseen halutaan investoida.

Tässä meillä on jo yli 150-vuotuiset perinteet, sillä ensimmäinen kansakouluasetus annettiin jo vuonna 1866. Ravinnon ja vaatteiden puute, samoin kun pitkät etäisyydet aiheuttivat kuitenkin hankaluuksia. Koulujen perustamista vauhditettiin vuonna 1898 annetulla valtiopäivien ja keisarin hyväksymällä asetuksella, jonka mukaan kaikki pitäjät oli jaettava koulupiireihin niin, että kenenkään koulumatka ei muodostuisi yli viiden kilometrin mittaiseksi. Kaikilla halukkailla oli oikeus päästä kansakouluun, mutta varsinainen oppivelvollisuus astui voimaan vasta itsenäistymisen jälkeen 1921.

Ei koulunkäynnin järjestäminen aina helppoa ollut, mutta siitä haluttiin pitää kiinni. Sotien jälkeen lapset olivat niin aliravittuja, että heidän oppimisensa tueksi innovoitiin kouluruokailu. Keksintö, jota muualta maailmasta tullaan edelleen Suomeen ihailemaan. Sotien jälkeen meillä oli kymmeniä tuhansia lapsia, jotka eivät voineet tulla kouluun, koska heillä ei ollut kenkiä. Unicefin avulla 50 000 suomalaislasta sai kengät ja pääsi kouluun. Tämä meidän on syytä muistaa myös tänä päivänä kun näemme kansakuntia ja ihmisiä, jotka ovat sotien ja köyhyyden vuoksi avun tarpeessa.

Tänä päivänä niin suomalaiset nuoret kuin aikuisetkin ovat osaamiseltaan Euroopan ja maailman kärkeä.

Koulutuksessa Suomi erottuu hyvillä opettajillaan ja tasa-arvollaan. On haluttu varmistaa, että jokaisella varallisuuteen, asuinpaikkaan, syntyperään ja sukupuoleen katsomatta on mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle kun halua riittää. Tästä on myös tulevaisuudessa pidettävä kiinni.

Yksi suomalaisten suuri vahvuus on ollut lukemisessa. Tietoa ja sivistystä on meillä pidetty tärkeänä, ja sen ansiosta opettajan ammatti on Suomessa aina ollut hyvin arvostettu. Lukutaidon kehittymistä ovat tukeneet myös kattava kirjastolaitos, monipuolinen sanomalehdistö ja etenkin alkuaikoina myös evankelis-luterilainen kirkko: naimisiin päästäkseen kun piti käydä rippikoulu, ja sitä varten piti katekismusta osata lukea ainakin auttavasti.

Maailma kuitenkin muuttuu, ja osaamistarpeet uudistuvat. Yksi suomalaisten huoli tällä hetkellä on, että nuoria ei lukeminen enää tunnu kiinnostavan samalla tavalla kuin aiemmin. Lukemisen rooli on tärkeä, sillä se toimii matematiikan ohella paljolti perustana kaikelle muulle oppimiselle. Parhaillaan opetusministerin asettamassa lukutaitofoorumissa pohditaan keinoja lukemisharrastuksen lisäämiseksi. Pidän tätä työtä erittäin tärkeänä.

Kun maailma muuttuu, myös koulutusjärjestelmää on jatkuvasti päivitettävä niin, että se tarjoaa jokaiselle hyvät perusvalmiudet, mutta myös mahdollisuuden päivittää omaa osaamistaan koko työuran ajan.

Kansainvälisesti näyttää, että suomalaiset ovat pysyneet hyvin kehityksessä mukana. Esimerkiksi tänä päivänä yhä tärkeämmät digitaaliset taidot meillä ovat koko Euroopan parhaat. Vain viisi prosenttia suomalaisista ei ole koskaan käyttänyt internetiä, kun osassa EU-maista internet on vielä tuntematon kolmannekselle asukkaista. Voikin arvioida, että jos kirkko aikoinaan opetti suomalaiset lukemaan, niin pankit opettivat meidät käyttämään internetiä.

Osaamisen puolesta suomalaisilla on hyvät mahdollisuudet pärjätä myös nyt nopeaa tahtia digitalisoituvassa taloudessa.

Osaamisen rinnalle nostan toiseksi Suomen menestystekijäksi luonnon ja ympäristön.

Suomessa harvoin tulee ajatelleeksi kuinka upea ja puhdas luonto meillä on. Suomi on Euroopan metsäisin maa. Lähes 80 prosenttia pinta-alastamme on metsää. Saamme hengittää maailman puhtainta ilmaa ja juoda raikasta vettä. Jokamiehen oikeuksien ansiosta kaikki suomalaiset saavat liikkua vapaasti metsässä ja nauttia luonnon antimista. Tämä on poikkeuksellista ja ainutlaatuista.

Tänä vuonna metsäpolitiikka on ollut vahvasti esillä eurooppalaisilla foorumeilla ja se on nostanut esiin suomalaisten tiiviin suhteen metsiin ja luontoon. Luontosuhde on luontainen osa suomalaista mentaliteettia ja sen sielunmaisemaa. Menneille sukupolville metsä oli koti ja elinehto. Metsän antimet olivat ravinnon ja suojan lähde, ja sen voimat esi-isillemme myös uskonto. Joskus verrataan, että suomalaiset pitävät metsää temppelinään. Ja sitähän se pitkään esihistoriassa olikin.

Edelleenkin metsä on suomalaisille henkisen rauhoittumisen paikka ja suuri voimavara.

Meillä on mahdollisuus edelleen vaalia, kunnioittaa ja käyttää metsää kestävästi; niin metsäteollisuuteen, harrastuksiin, marjastukseen, metsästykseen, kalastukseen kuin esteettisiin ja voimaannuttaviinkin tarkoituksiin.

Tämä on kaikki on mahdollista tehdä luontoamme ja sielunmaisemaamme kunnioittaen sekä kestävästi, metsää arvostaen. Koska Suomessa puu kasvaa hitaasti, sen käytössä on pyrittävä mahdollisimman korkeaan jalostusasteeseen. Metsät ovat meille suomalaisille niin arvokkaita, että meidän oma intressimme on huolehtia niiden kestävästä käytöstä. Kun yksi puu kaadetaan, sen tilalle istutetaan neljä. Vuodessa Suomessa istutetaan 150 miljoonaa puuta. Tämä kertoo ymmärryksestä kestäviin arvoihin.

Myös Suomi kaupungistuu, mikä on tervetullutta kehitystä. Samalla tavalla myös kaupunkien suunnittelussa on tärkeää vaalia luontoa ja puhdasta ympäristöä; puistoja, rantoja, virkistysalueita. Ne ovat tärkeä hyvinvoinnin lähde.

Kolmanneksi suomalaisten menestystekijäksi ja vahvuudeksi nostan yhteistyökyvyn. Se voi kuulostaa jopa vähän yllättävältä, suomalaisiahan usein pidetään hiljaisina jurottajina, joilla ei ole sosiaalisia taitoja. Suomalaisilla on kuitenkin kyky neuvotella reilulla tavalla, kyky sovitella ja tehdä kompromisseja.

Sen välttämättömyyden on meille historia opettanut. Heti itsenäistymisen jälkeen 1918 suomalaiset joutuivat kovan paikan eteen, kun maailman myrskyissä Suomen kansa jakautui kahtia: punaisiin ja valkoisiin, ja vapaussodassa, sisällissodassa suomalaiset kääntyivät toisiaan vastaan. Se oli nuorelle kansakunnalle traagista ja repivää. Vaikka sodasta selvittiin, jätti se jälkeensä paljon vihaa, epäluuloa ja katkeruutta.

Sen yli kuitenkin päästiin tekemällä maltillisen oikeiston ja sosialistien välillä kompromissi, joka mahdollisti sisäisen vakauden ja järjestyksen rakentamisen kansanvaltaisella tavalla. Viimeistään toinen maailmansota ja yhteinen taistelu suurta vihollista vastaan yhdistivät kansakunnan. Sen jälkeen Suomen eheyttä on haluttu erityisesti vaalia. Jo sodan aikana oli selvää, että ketään ei jätetä.

Kävin hiljattain katsomassa poikani kanssa uuden Tuntematon sotilas -elokuvan. Sanoin hänelle, että tuo mitä elokuvassa nähtiin, että suomalaiset toivat kaatuneet kotimaahan haudattavaksi oli kansainvälisesti poikkeuksellista. Tiedämme että noissa olosuhteissa ruumiiden pelastajat ottivat kovia riskejä. Kuten kersantti Aarne Korhonen, joka Raatteen tiellä taistellessaan nouti veljensä viiden kilometrin päästä linjojen takaa. Näitä kertomuksia on satoja.

Sama välittämisen ja toisesta huolehtimisen kulttuuri on Suomessa edelleen vahva. Me olemme maailman tasa-arvoisin maa. Haluamme pitää kaikki mukana.

Suomalaiset arvostavat itsenäisyyttä, joka on kovien taisteluiden ja uhrauksien tuloksena saatu säilyttää.  Adolf Ehrnrooth onkin sanonut: ”Suomi on hyvä maa. Tämä maa on paras paikka meille suomalaisille. Suomi on puolustamisen arvoinen maa.” Tästä kertoo se, että yli 70 prosenttia suomalaisista katsoo, että jos Suomeen hyökättäisiin, olisi meidän puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta. Kansainvälisesti luku on yksi maailman korkeampia.

Itsenäisyys merkitsee sitä, että Suomella on oikeus tehdä kansakuntana omat valintansa. Meillä on mahdollisuus valita oma suuntamme ja kumppanimme. Itsenäinen Suomi on valinnut tiekseen avoimuuden ja kansainvälisyyden. Eristäytyminen ja sulkeutuminen ovat uhkia itsenäisyydelle. Voimme menestyä ja kukoistaa vain osana muiden demokraattisten ja vapaiden maiden yhteisöä.

Kun Suomi liittyi Kokoomuksen aloitteesta vuonna 1995 muiden läntisten demokratioiden joukkoon osaksi Euroopan unionia, se oli meille arvovalinta, poliittinen valinta ja myös turvallisuutta ja vakautta vahvistava valinta.

Euroopan unioni perustettiin aikoinaan siksi, että Eurooppaan saataisiin rauha lisäämällä taloudellista yhteistyötä jäsenmaiden kesken. Tässä tavoitteessa on onnistuttu. Euroopan unionin jäsenmailla on takanaan yli 70 rauhan vuotta. Pitempään kuin koskaan mantereen tunnetussa historiassa. Silti nuo alkuperäiset tavoitteet: rauha, vakaus, turvallisuus, talous ovat edelleen ajankohtaisia ja tarpeen.

Perinteinen sotilaallinen uhka ei ole väistynyt Euroopan rajoilta, vaikka välillä tähän jo tuudittauduttiin. Sen lisäksi kohtaamme monia muita uhkia, terrorismia, ääriliikkeitä, kyberiskuja, lähialueiden sotia ja konflikteja, jotka heijastuvat myös Eurooppaan.

Suomi on yksi niitä harvoja Euroopan maita, joka on kaikki nämä vuodet ylläpitänyt omaa sotilaallista varautumistaan ja huolehtinut turvallisuudestaan omaksumansa kokonaisturvallisuus-ajattelun kautta, jossa niin puolustusvoimilla, eri viranomaisilla, järjestökentällä kuin reserviläisilläkin on kaikilla oma tärkeä roolinsa. Näinä aikoina, kun ulkoinen ja sisäinen turvallisuus kietoutuvat yhä tiiviimmin yhteen, tällainen koko kansakunnan yhteistyö vastaa erinomaisella tavalla näihin tarpeisiin ja on esimerkkinä nyt monelle muulle maalle.

Myös Euroopan unionin yhteistä puolustusta ollaan tiivistämässä. Suomi on ollut tässä aktiivinen, ja hyvä niin. On silti muistettava, että valtaosa EU:n jäsenmaista on Naton jäseniä. Näin ollen EU:n puolustusyhteistyö on vain Natoa täydentävä, ei sitä korvaava rakenne. Ne seikat jotka Suomelta ei-Naton jäsenenä puuttuvat, jäävät myös tässä eurooppalaisessa yhteistyössä puuttumaan. Niistä tärkeimpänä Nato-jäsenyyden ydin: turvatakuut. Suomen turvallisuuden vahvistamiseksi Suomen tulisikin hakea puolustusliitto Naton jäsenyyttä, aivan kuten kokoomus jo vuonna 2006 on puoluekokouksessaan esittänyt.

Finlands framgång är ett resultat av 1) kompetens och utbildning, 2) den finländska naturen och 3) vår förståelse för vikten av samarbete. Dessa komponenter utgör också receptet för vår framtid. Vår viktigaste uppgift är att se till att Finlands kommande 100 år också blir lika framgångsrika.

Hyvä juhlayleisö,

Suomella on takanaan hienot, menestyksekkäät sata vuotta. Historiassa on ollut vaikeita aikoja, mutta niiden läpi on tultu kovalla työllä, taistelulla, sisulla ja sitkeydellä. Kansainvälisyys, globalisaatio, digitalisaatio muuttavat nyt maailmaa kovaa vauhtia. Ennen niin syrjäinen Suomi ei enää olekaan kovin sivussa. Meidän tärkeä tehtävämme on varmistaa, että myös Suomen tulevat sata vuotta ovat menestyksekkäät. Meillä on kaikki edellytykset pärjätä. Pärjätäkseen Suomi tarvitsee tulijoita myös muualta.

Jo vuonna 1875 Topelius tiivisti hyvin:

”Tässä maassa asuu kansaa erilaisista sukuperistä ja erikielistä, ja he kantavat suonissaan erilaisten kansakuntien verta. Mutta se on sanottu, että kaikki, jotka tunnustavat tämän maan isänmaakseen ja rakastavat tätä sellaisena – kaikki, jotka tottelevat tämän maan lakia ja tekevät työtä tämän hyväksi – ovat yksi kansa.”

(Zachris Topelius, Maamme kirja, 1875)

Muutokset puhuttaessa mahdollisia. Europarlamentaarikko Henna Virkkunen puhui Helsingin Kokoomuksen itsenäisyyspäivän juhlassa 6.12.2017.