Henna Virkkunen

Europarlamentaarikko

Puhtia vesiosaamisen vientiin
Kolumni

Puhtia vesiosaamisen vientiin

Tänään maaliskuun 22. päivänä vietetään maailman vesipäivää. Suomi on onnellisessa asemassa, sillä meillä puhdasta juomavettä riittää. Kaikkialla tilanne ei kuitenkaan ole näin hyvä;  2,1 miljardia ihmistä elää edelleen ilman turvallista ja luotettavaa juomaveden jakelua. Voimakas väestönkasvu ja kulutustottumusten muutokset kasvattavat globaalia veden tarvetta. Viimeisen 50 vuoden aikana veden kulutus on miltei kaksinkertaistunut, ja vuoteen 2025 mennessä puhtaan makean juomaveden tarpeen ennakoidaan kasvavan jopa 30 prosenttia.

Vesivarojen hallinnasta onkin tullut yksi keskeisimmistä tulevaisuuden kysymyksistä. Maailmanlaajuisissa kestävän kehityksen 2030-tavoitteena on taata veden saanti, kestävä käyttö ja sanitaatio globaalisti kaikille. EU ja sen jäsenmaat myöntävät yhteensä noin 1,5 miljardia euroa vuodessa kehitysmaiden vesihankkeisiin. Myös Suomen kehitysyhteistyössä vesi on 1980-luvulta alkaen ollut yksi prioriteeteista. Paljon on saatu myös aikaan: pelkästään suomalaisten toteuttamat kehitysyhteistyöhankkeet vuosina 2011-2015 toivat 2,5 miljoonaa ihmistä puhtaan juomaveden äärelle.

Samaan aikaan kun ympäri maailmaa tuskaillaan puhtaan juomaveden saannin kanssa, suomalaisilla on päinvastainen ongelma. Meillä hanavesi on huippulaadukasta, mutta siitä huolimatta ihmiset ostavat enenevässä määrin pullovettä, jopa 30 miljoonaa litraa vuodessa. Iso osa siitä ulkomailta tuotua.

Pullotetun veden juominen on Suomessa periaatteessa aivan turhaa, se tuottaa muovijätettä ja kiihdyttää ilmastonmuutosta. Joidenkin THL-tutkimusten mukaan suomalainen hanavesi on vieläpä paljon pullovettä laadukkaampaa. Viime viikolla julkisuutta sai tutkimus, joka osoitti pullovesissä olevan myös haitallisia mikromuoveja.

Pullovesien kasvavaan kulutukseen on tartuttu myös EU-tasolla. Helmikuussa EU-komissio julkisti juomavesidirektiivin päivityssuunnitelman, jonka tavoitteena on nimenomaan parantaa kuluttajien luottamusta hanaveteen ja vähentää pulloveden käyttöä. Taustalla on ensimmäinen menestyksekäs eurooppalainen kansalaisaloite ”Vesi on perusoikeus”, jossa 1,6 miljoonaa EU-kansalaista vaati turvallisen juomaveden saannin parantamista. Direktiivillä päivitetään juomaveden kriteerejä, ja velvoitetaan veden toimittajat antamaan selkeämpää tietoa veden kulutuksesta, kustannusrakenteesta ja litrahinnasta, jotta kuluttajat voivat verrata hanaveden ja pullotetun veden hintaa.

Tavoitteena on edistää kestävän kehityksen tavoitteiden ja ympäristötavoitteiden saavuttamista vähentämällä muovin käyttöä ja pienentämällä EU:n hiilijalanjälkeä. Samalla vähenee myös ravintoketjuihin kertyvän ja meriympäristöön vaikuttavan muoviroskan määrä; muovipullot ovat yksi suurin merien roskaaja.

Ne tulevat myös piinaamaan meriympäristöä vielä pitkään, sillä muovipullon hajoaminen meressä vie jopa 400 vuotta. Vähentämällä pullotetun veden kulutusta Euroopan kotitaloudet voisivat komission arvion mukaan myös säästää omissa menoissaan yli 600 miljoonaa euroa vuodessa.

Vaikka Suomessa sekä vettä että vesiosaamista riittää, alan liiketoiminta ja kansainvälinen vienti on edelleen lapsenkengissään. Suomalaisten omastakin vesijalanjäljestä valtaosa pohjautuu ulkomaisiin vesivaroihin. Jopa pullovettä tuodaan paljon enemmän kuin viedään, ja valtioneuvoston viime vuonna teettämä vesiliiketoimintaselvitys osoittaa, että suomalaiset ovat menettäneet osuuttaan kansainvälisillä vesiosaamisen markkinoilla.
Näille globaalisti kasvaville markkinoille suomalaisten pitäisi nyt ehdottomasti päästä mukaan. Meillä niin yhdyskuntien ja teollisuuden vesien käsittely, veden kierto, hydrologia, vesiympäristöekologia kuin vesistöjen mallinnus- ja kunnostusosaaminenkin ovat huipputasoa.

Kasvavaa tarvetta näille teknologioille, tuotteille ja palveluille riittää ympäri maailmaa. Parhaillaan ministeriöissä valmistellaan sinisen biotalouden ohjelmaa, jossa määritellään alan liiketoimintaa tukevan tutkimuksen ja osaamisen painopisteitä.

Yksi isoin kasvun este on ollut vesiosaamisen keskittyminen vahvasti julkiselle sektorille, tutkimuslaitoksille ja kuntien vesilaitoksille. Kansainvälisen viennin kasvattaminen ei ole kuulunut niiden strategiaan. Toisaalta vesialan yritykset taas ovat olleet vientiponnisteluihin kovin pieniä.

Hiljattain mm. Jyväskylän Energia sai Tekesin miljoonarahoituksen hankkeelle, jossa lähdetään kasvattamaan kumppaneiden kanssa vesiosaamisesta kansainvälistä tuotetta. Vastaavia hankkeita tarvittaisiin nyt paljon lisää.

Tiivistä yhteistyötä tarvitaan yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin kesken jotta ala saataisiin nostettua siihen kansainväliseen kukoistukseen, johon potentiaalia on.

On arvioitu, että vuonna 2030 monet Suomen tärkeimmistä menestystarinoista voisivat liittyä veteen ja vesiosaamiseen. Suomalaisen vesiosaamisen kansainvälistäminen on todellinen ympäristö- ja kriisinhallintateko. Siihen on saatava nyt puhtia.

Julkaistu Keskisuomalaisessa 21.3.

Lisätietoja

Janiika Vilkuna

Janiika Vilkuna

Viestintäkoordinaattori

Viestintä

Vierailut

+32 491 33 2480