Oulussa vietetään keskiviikkona 9. toukokuuta valtakunnallista Eurooppa-päivän juhlaa. Euroopan unioni perustettiin sotien jälkeen luomaan rauhaa ja vakautta Eurooppaan taloudellista yhteistyötä tiivistämällä. Vuodet ovat osoittaneet, että työ ei ole ollut turhaa, mutta sarkaa tässä riittää edelleen.

Taloudellisesti Euroopan unionilla menee juuri nyt paremmin kuin aikoihin. Talouskriisin jälkeen koko Eurooppa on saatu nyt kasvu-uralle. Viime vuonna sekä euroalueen että koko EU:n talous kasvoi 2,4 prosentin vauhtia, mikä on suurin lukema kymmeneen vuoteen. Kasvu jatkuu tänä vuonna lähes yhtä voimakkaana.

Pitkään pahnanpohjimmaisena ollut Suomikin on päässyt lopulta liikkeille. Sekä viime vuoden toteutuma että tämän vuoden kasvuennuste ylittää EU:n keskiarvon. Talouden myötävire näkyy myös työllisyydessä. Koko EU-alueen työttömyysprosentti 7,3 prosenttia on alhaisin kymmeneen vuoteen.

Ylimääräiseen henkseleiden paukutteluun ei silti ole varaa, sillä taloudessa riittää edelleen tekemistä. Rahamarkkinoiden heilahtelut ja kauppasodan riski tuo epävarmuutta samaan aikaan kun digitaalinen murros muuttaa globaalia taloutta ja työelämän rakenteita voimakkaasti. Jokaisen jäsenmaan, Suomi mukaanlukien, on tehtävä merkittäviä uudistuksia koulutukseen, työmarkkinoihin, verotukseen ja sosiaaliturvaan tähän muutokseen vastaamiseksi.

Samaan aikaan populismin nousu pirstaloi Euroopan poliittista kenttää, mikä tekee paitsi toimintakykyisten hallitusten muodostamisesta, myös ylipäätään johdonmukaisesta ja vastuullisesta päätöksenteosta yhä vaikeampaa. Espanjassa jouduttiin pitämään kahdet parlamenttivaalit ennen kuin lopulta vähemmistöhallitus saatiin pystyyn, sekä Alankomaissa että Saksassa koalition muodostaminen venyi ennätyspitkäksi, eikä meneillään oleviin Italian hallitusneuvotteluihin taida järin suuria toiveita kohdistua.

Näkyvää Eurooppa-linjaa vetävä Ranskan presidentti Emmanuel Macron on ainoita päämiehiä, joilla on nyt selkeä enemmistö omassa parlamentissaan ja näin ollen vahva mandaatti myös linjata Eurooppa-politiikkaa.

Mitään jättiloikkia Euroopan uudistamisessa ei ole odotettavissa. Monella sektorilla mennään kuitenkin määrätietoisesti eteenpäin. Erityisen merkittäväksi on viimeisten vuosien aikana noussut EU:n rooli turvallisuusyhteisönä.

Venäjän aggressiivinen voimapolitiikka ja toisaalta myös tärkeimmän strategisen kumppanin USAn ailahtelevainen presidentti on herättänyt Euroopan unionin tiivistämään puolustusyhteistyötään. Tämä on tarpeen ja tervetullutta.

Euroopan on otettava enemmän vastuuta omasta puolustuksestaan. Samaan aikaan on täytynyt varautua myös uudenlaisiin turvallisuusuhkiin: radikalisaatioon, terrorismiin, laittomaan maahanmuuttoon, kyberturvallisuuteen, informaatiovaikuttamiseen.

Yhteisen puolustuspolitiikan tiivistämiseksi perustettiin talvella jäsenmaiden pysyvä rakenteellinen yhteistyö. Parhaillaan käynnistetään myös historian ensimmäistä EU:n puolustusrahastoa, jonka tehtävänä on tukea puolustusalan tutkimusta ja hankintoja. Tämä on järkevää sekä poliittisesti että taloudellisesti: Puutteellisen yhteistyön ja päällekkäisyyksien on arvioitu maksavan EU-maiden puolustukselle 26 miljardia ylimääräistä joka vuosi.

Suomen kannattaa olla EU:n tiivistyvässä puolustuksessa mukana, mutta samalla tiedostaen, että sotilasliittoa Euroopan unionista ei tule. Siihen tarkoitukseen on jo Nato, johon lähes kaikki jäsenmaat kuuluvat.

EU:n turvallisuusyhteistyö onkin luonteeltaan Natoa täydentävää, laajaa turvallisuutta. Sen painopisteitä ovat terrorismin torjunta, ulkorajojen valvonta, kyberturvallisuus ja rauhanturvatehtävät erityisesti Afrikassa.

Turvallisuudesta on kasvanut Euroopan unionissa yhä vahvempi pilari, johon liittyvää yhteistä lainsäädäntöä on viime kuukausiena urakoitu aikamoinen määrä: terrorismin vastainen direktiivi, matkustajatietorekisteri, rajanylitystietojärjestelmä, kyberturvallisuusdirektiivi, asedirektiivi, rahanpesudirektiivi.  Lista on pitkä, ja tulee varmasti jatkossa vielä kasvamaan.

Turvallisuusulottuvuuden kasvu näkyy myös komission tuoreessa esityksessä EU:n monivuotiseksi budjettikehykseksi. Sektorille on esitetty huomattavia määrärahalisäyksiä muun muassa sisäisen turvallisuuden, rajavalvonnan, kriisinhallinnan ja yhteisen maahanmuuttopolitiikan toteuttamiseksi.

Tämä on perusteltua, sillä jos haluamme turvata Euroopan unionin tärkeimmän perusarvon: ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja pääomien vapaan liikkuvuuden, se edellyttää pitävää ulkorajaa ja luottamusta sisäiseen turvallisuuteen.

Juuri tästähän Euroopan unionissa on kyse: taloudesta ja turvallisuudesta. Työtä niiden varmistamiseksi riittää yhä.

Julkaistu Kalevassa 9.5.