Suomi valmistautuu parhaillaan vuoden kuluttua alkavaan EU-puheenjohtajakauteen. Ilma on sakeanaan mitä laajempia ehdotuksia puheenjohtajuuden teemoiksi. Asialistaa ja kärkiä pohditaan hallituksen lisäksi myös parlamentaarisesti suuren valiokunnan työryhmässä, mikä on fiksua. Suomi starttaa puheenjohtajakautensa pian eduskuntavaalien jälkeen, joten on tärkeää että kaikki puolueet ovat ainakin jossain määrin sitoutuneet yhteisiin tavoitteisiin.

Suomen perusteellisuuden tuntien asialistasta tullee laaja. Mitään tärkeää aihetta ei haluta jättää pois EU-puheenjohtajuuden prioriteeteista: Talous, turvallisuus, EU-puolustus, ulkorajat, maahanmuuttopolitiikka, kiertotalous, digitalisaatio, ilmastonmuutos, vapaakauppa, hyvä hallinto. Hyviä ja tärkeitä teemoja, joita puheenjohtajan on joka tapauksessa edistettävä. Mutta ei niistä suurta muistijälkeä jää. Kuka muistaa viime vuosien EU-puheenjohtajamaat ja niiden prioriteetit?

Yksi muistetaan, ja se on Viro. Ensimmäistä kertaa EU-puheenjohtajana syksyllä 2017 toiminut Viro otti kaudelleen yhden selkeän teeman: digitalisaation edistämisen. Sitä Viro rummutti joka tuutista sen puoli vuotta ja pitempäänkin. Viro sai kaudellaan puskettua merkittävästi eteenpäin EU:n digiagendaa, mutta ennenkaikkea brändäsi vahvasti itseään digitalisaation kärkimaana. Mitä se ei tosin EU:n vertailujen perusteella kaikkein vahvimmin ole. Yhteiskunnan digitalisaatiovertailussa Viro on EU-maista sijalla yhdeksän. Suomi, Ruotsi ja Tanska porskuttavat kärjessä. Mutta ei se puheenjohtajan tahtia haitannut.

Näyttöjä oli kuitenkin sen verran paljon, että brändi oli vahvalla pohjalla. Etenkin kun promoamiseen osallistui koko valtiojohto presidenttiä myöten. Ennen pj-kauden alkua Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves vieraili puhumassa EU-parlamentille ja käytti puheenvuoronsa Viron digitaaliagendan markkinointiin. Koko viime syksyn EU-liput liehuivat Tallinnassa ja joka viikko Virossa järjestettiin jonkinlainen EU-seminaari tai kokous digitalisaatioteeman alla. Se oli hieno suoritus.

Tästä kannattaisi myös suomalaisten ottaa oppia. Ei tarvita välttämättä paksua pumaskaa EU-puheenjohtajuuden prioriteeteista. Mitä jos otettaisiin vain yksi? Ja se on selkeä: osaamisen vahvistaminen.

Koulutus ja korkea osaaminen on alue, josta Suomi jo ennestään tunnetaan globaalisti. Sen vahvistamista koko Eurooppa ja maailma suorastaan janoaa. Jo nyt perustaidoissa niin lapsilla kuin aikuisillakin on isoja puutteita. Työelämä muuttuu, globaali kilpailu kiristyy. Digitalisaatio, automatisaatio, robotisaatio. Muutos haastaa kaikkia yhteiskuntia ja niiden koulutusjärjestelmiä.

Vaikka koulutus sinänsä kuuluu jokaisen EU-maan omaan toimivaltaan, lopulta koko Euroopan pärjääminen kilpistyy osaamiseen. Kuinka kykenemme vastaamaan muutoksiin; niin yksilöiden, yhteiskunnan kuin koko Euroopan talousalueenkin tasolla. Tätä prosessia Suomen kannattaisi lähteä nyt EU-pöydissä johtamaan. Meillä on koulutuksessa vahvoja näyttöjä.

Suomesta tulee EU-puheenjohtaja nyt kolmatta kertaa. Puheenjohtajuuden rooli on muuttunut ensimmäisistä vuosista. Aiemmin puheenjohtajuus profiloitui hyvin pitkälle pääministerin kautta, joka veti päämieskokoukset ja koordinoi puolen vuoden ajan kaikkien EU-maiden kantoja isoimpiin poliittisiin kysymyksiin. Se toi valtiojohdolle paljon eurooppalaista ja kansainvälistäkin roolia ja näkyvyttä. Nyt asetelma on muuttunut. Nykyisin päämieskokoukset valmistelee ja johtaa Eurooppa-neuvoston päätoiminen puheenjohtaja, tällä kaudella Donald Tusk.

Kaikkia tärkeitä asioita puheenjohtajamaan on joka tapauksessa edistettävä. Siksi kannattaa ottaa yksi iso teema, jota rummutetaan läpi linjan, viedään eteenpäin ja nostetaan samalla omaa painoarvoa. Suomelle luontainen valinta on osaaminen. Sitä Eurooppa tarvitsee.

Kolumni julkaistu Nykypäivä-lehdessä 27.7.2018.