Viimeisten vuosien aikana Euroopan tasolla on käyty kiivasta keskustelua metsien käytöstä. Taustalla on huoli maailman metsien hupenemisesta samaan aikaan kun tiedetään, kuinka keskeisessä roolissa ne ovat ilmastomuutoksen torjunnassa. Euroopan unionin hiilidioksidipäästöistä metsät sitovat yli 10 prosenttia.

Maailmalla metsän määrä vähenee, mutta Euroopassa tilanne on onneksi toinen: metsien määrä kasvaa. Näin myös Suomessa. Metsät ovat Suomelle niin arvokkaita, että meidän oma intressimme on huolehtia niiden kestävästä käytöstä.

Koska Suomi on ylivoimaisesti Euroopan metsäisin maa, meillä on myös merkittävä rooli metsäpolitiikan asiantuntijana koko EU:ssa. Vaikka metsäpolitiikka sinänsä ei kuulu Euroopan unionin päätösvaltaan, viime vuosien aikana on nähty, kuinka iso vaikutus  eurooppalaisella energia- ja ilmastopolitiikalla on metsien käyttöön.

Keväällä EU-tasolla hyväksyttiin kaksi alan merkittävää lainsäädäntöä, jotka linjaavat metsien käyttöä vuoteen 2030: metsien hiilinielujen koskeva LULUCF-asetus ja uusiutuvan energian RED2-direktiivi. Molemmista saatiin pitkien neuvottelujen jälkeen myös suomalaiselle metsätaloudelle suotuisat ratkaisut, jotka mahdollistavat alan kestävän kehittämisen jatkossa.

Vaikka tällä hetkellä ilmastopolitiikka aivan perustellusti korostuu metsäkeskustelussa, on muistettava ettei metsiä voi hoitaa pelkästään ilmaston näkökulmasta. On huomioitava myös laajemmin metsienkäytön vaikutukset luontoon ja ympäristöön, kuten suomalaiset metsänomistajat tekevätkin. Kestävä kehitys ei tarkoita pelkästään ympäristöä, vaan sisältää myös taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden.

Suomessa on erittäin hyvät edellytykset hoitaa metsiä pitkäjänteisesti, sillä suomalainen metsäntutkimus on kansainvälistä huippua ja eri metsänhoitomenetelmistä on olemassa erittäin hyvää tutkimustietoa.

Ympäristöjärjestöt esittivät hiljattain kansalaisaloitteen avohakkuiden kieltämisestä metsähallituksen omistamissa metsissä. Olisi kuitenkin lyhytnäköistä lailla kieltää jokin metsänhoitomenetelmä. Siirtyminen avohakkuista yksinomaan jatkuvaan kasvatukseen tarkoittaisi välttämättä seurauksia esimerkiksi hakkuupinta-aloille ja puulajeille. Muutos merkitsisi hakkuita suuremmalla pinta-alalla, sillä avohakkuista kerralla saatava puumäärä on suurempi kuin harvennushakkuista.

Se myös yksipuolistaisi metsiä, sillä jatkuva kasvatus toimii eri tavoin männikössä ja koivikossa kuin aluskasvillisuuskasviksi sopivalle kuuselle. On tärkeää, että jatkossakin Suomessa sovelletaan monipuolisesti erilaisia metsänhoitomenetelmiä. Se osaltaan takaa monimuotoisuuden. Metsät ovat vaihtelevia esimerkiksi puuston rakenteelta ja kasvupaikalta, joten ne näin ollen vaativat erilaista metsänhoitoa.

Vaikka Suomessa metsien käyttö on lisääntynyt, aktiivisen metsänhoidon ansiosta metsät kasvavat koko ajan enemmän kuin niitä hakataan. Tästä on pidettävä jatkossakin kiinni. Vuonna 2016 Suomen metsien kestävästä kasvusta käytettiin 87 prosenttia. Metsien puuston määrä lisääntyi lähes 25 miljoonalla kuutiometrillä.

Koska meillä puu kasvaa hitaasti, sen jalostusastetta olisi pyrittävä nostamaan nykyistä korkeammalle. Parhaillaan maailmalla etsitään kiivaasti korvaajia fossiilisille raaka-aineille. Tämä tarjoaa mahtavia mahdollisuuksia suomalaisille puupohjaisille innovaatioille, kuten meillä jo käytössä oleville biopohjaisille materiaaleille muun muassa kangaskuiduissa, lääkkeissä, kemikaaleissa, muoveissa, älypakkauksissa ja bioöljyssä. Tähän mahdollisuuteen on tartuttava.

Se edellyttää myös edelleen investointeja alan tutkimukseen ja tuotekehitykseen. EU:n tutkimusohjelma Horizonista on jo irrotettu oma siivunsa muovipohjaisten materiaalien korvaamiseen, ja parhaillaan valmistelussa on nykyistä suurempi tutkimuksen puiteohjelma vuosille 2021-27. Näissä hankkeissa suomalaisten kannattaa olla aktiivisia, sillä kestävillä puupohjaisilla ratkaisuilla on iso merkitys sekä taloudelle että ympäristölle.

Julkaistu Savon Sanomissa 1.8.2018.