Euroopan parlamentin syksy on pyörähtänyt käyntiin jo vaalitunnelmissa, vaikka toukokuuhun on vielä matkaa. Samaan aikaan kun näkyvää poliittista keskustelua käydään pahasti keskeneräisistä brexit-neuvotteluista, EU:n perusarvojen kunnioittamisesta ja yhteisen maahanmuuttopolitiikan vaikeuksista, valiokunnissa väännetään loppukauden lainsäädännöistä.

Kaikki merkittävimmät lakipaketit halutaan käsitellä vielä syksyn aikana. Ykkösprioriteettina EU-parlamentissa on päätökset tulevasta EU:n budjettikehyksestä 2021–2027. Seitsenvuotinen budjettiraami tulee pitkälti määrittelemään Euroopan unionin tulevaisuuden painopisteet.

Tällä hetkellä EU-budjetista 70 prosenttia käytetään maatalous- ja aluetukiin. Nyt komissio esittää, että niiden osuutta pienennetään 60 prosenttiin, ja lisäystä suunnataan tulevaisuuden kasvua tukeviin hankkeisiin, kuten tutkimusohjelma Horizon Europeen ja opiskelijavaihto-ohjelma Erasmukseen, sekä yhteiseen turvallisuuteen, ulkorajavalvontaan ja maahanmuuttopolitiikkaan. Tämä on oikea ja kannatettava suunta.

EU-budjetti ei sinänsä ole kovin suuri, vain 1 prosentti koko EU-alueen yhteenlasketusta bruttokansantulosta. Vuositasolla se vastaa kokoluokaltaan noin nelinkertaisesti Suomen valtion budjettia. Rahoitusta tehokkaasti suuntaamalla sillä voidaan kuitenkin saada paljon aikaan.

Maatalouden leikkaukset ovat vaikeita kaikille, myös Suomelle, jolle ne tietäisivät näin toteutettuna miinusta.

Jos rahoitusta unionitasolla halutaan kuitenkin uusiin hankkeisiin, jostakin on myös vähennettävä. Erityisesti koska yksi suurimmista jäsenmaista on nyt poistumassa rivistä.

Aluetukien kriteereitä on uudistettu, ja niistä Suomen osuus jopa nousisi yleisestä leikkauslinjasta huolimatta. Samoin lisäykset tutkimukseen ja nuorisovaihtoon hyödyttäisivät Suomea aivan suoraankin, sillä olemme aktiivisia koulutuksen ja tutkimuksen saralla.

Rahoitusneuvotteluista voi ennakoida vaikeita sekä parlamentin sisällä että jäsenmaiden kesken. Viimeksi neuvotteluissa meni kolme vuotta, nyt kierros haluttaisiin saada valmiiksi ennen vaaleja alle vuodessa.

Lisähaastetta tuo se, ettei vielä tiedetä mikä Britannian osuus EU:n rahoituksesta on jatkossa. Nyt sen varaan ei ole voitu budjetissa laskea vielä mitään, vaikka oletettavaa on, että jatkossakin Britannia osallistuu merkittävästi mm. tutkimusohjelmiin ja turvallisuusyhteistyöhön. Esimerkiksi Norja maksaa vuosittain satoja miljoonia EU-kassaan, vaikka ei ole jäsen.

Itse toimin parlamentin pääneuvottelijana ”Verkkojen Eurooppa” eli CEF-asetuksessa, josta on määrä rahoittaa liikenne-, energia- ja digitaalisten verkkojen rakentamista 44 miljardilla.

Myös Suomen päärata Helsingistä Oulun kautta Tornioon olisi nyt pääsemässä tämän rahoituksen piiriin, mikä hyödyttäisi merkittävästi myös keskisuomalaisten ratayhteyksiä.

Lisäksi toimin liikennevaliokunnan pääneuvottelijana tutkimusohjelma Horizon Europessa. Esitän EU-parlamentin kannan mukaisesti, että tutkimusohjelman budjettia kasvatettaisiin jopa 50 prosenttia nykyisestä.

Ilman korkealaatuista tutkimusta ja tuotekehitystä ei Suomi ja Eurooppa pärjää. Suomalaiset ovat ilahduttavasti aktivoituneet eurooppalaisen tutkimusrahoituksen hakijana. Viime aikoina Jyväskylän yliopisto on niittänyt mainetta tässä kovassa kilpailussa.

Hiljattain peräti neljä sen matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan tutkijaa onnistui nappaamaan arvostetun ERC-rahoituksen. Se kertoo tutkimuksen korkeasta tasosta. Vastaavaan ei ole mikään muu suomalainen yliopisto yltänyt.

EU-budjettia on suunnattava tulevaisuuteen ja kasvuun. Läpäisevänä teemana budjetissa tulee olemaan ilmastonmuutoksen torjunta, jota tukeviin hankkeisiin on määrä suunnata vähintään 25 prosenttia rahoituksesta.

Myös oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen on nyt kytketty mukaan rahoituslakiin. Eli jatkossa niiltä mailta, jotka rikkovat EU:n perusarvoja, voitaisiin jäädyttää EU-tuet. Erittäin tervetullut ja tarpeellinen esitys, josta tullaan käymään muutamien jäsenmaiden kanssa tiukkaa vääntöä seuraavat kuukaudet.

Julkaistu Keskisuomalaisessa 13.9.2018.