Suomalainen ja eurooppalainen identiteetti kulkevat käsi kädessä
Kymmenet tuhannet nuoret lähtevät vuosittain joko opiskelijavaihtoon tai harjoitteluun ulkomaille, iso osa heistä Euroopan unionin ylläpitämän Erasmus+ -ohjelman kautta, joka täytti viime vuonna kunnioitettavat 30 vuotta.
Ilman Erasmus+ -ohjelmaa opiskelijavaihtoon lähtevien määrä olisi Euroopassa todennäköisesti jotain aivan muuta, mitä se nykyään on. Ohjelman avulla tuhannet nuoret ovat tutustuneet uusiin kulttuureihin, luoneet elinikäisiä ystävyyssuhteita ja ennen kaikkea saaneet mahdollisuuden avartaa omaa maailmankuvaansa ja pohtia omaa identiteettiään. Väitän, että eräs Erasmus+ -ohjelman tärkeimmistä tehtävistä onkin vahvistaa tunnetta eurooppalaisesta identiteetistä ja kokemusta yhteenkuuluvuudesta. Tämä on erityisen tärkeää aikana, jolloin Eurooppaa ja eurooppalaisuutta koetellaan niin sisältä kuin ulkoapäin.
Oli opiskelijavaihto tai harjoittelupaikka EU:n tukema tai ei, ulkomaille lähteminen kannattaa aina. Ulkomailla vieraiden ihmisten ja tapojen keskellä oleminen on välillä jopa uuvuttavaa, mutta en ole koskaan kuullut kenenkään sanovat, että olisi ollut parempi jäädä kotiin. Itse olen päässyt tekemään kaksi harjoittelua Brysselissä ja Berliinissä, joissa viettämänäni aikana en ainoastaan päässyt harjoittelemaan työelämätaitoja, vaan ennen kaikkea tutkimaan omia ajatuksiani, ennakkoluulojani ja haaveitani ja välillä myös elämään oman mukavuusalueeni ulkopuolella.
Ulkomailla eläminen on ollut itselleni valtavan avartava ja opettavainen kokemus ja toivoisinkin, että mahdollisimman monella olisi mahdollisuus kokea sama. Eurooppalaisina olemme erittäin etuoikeutetussa asemassa, sillä meillä on esimerkiksi juuri Erasmus+ -ohjelman kautta mahdollisuus lähteä ulkomaille opiskelemaan ja töihin. Mielestäni olisikin toivottavaa, että myös entistä useammalla EU- ja ETA-maiden ulkopuolisella kansalaisella olisi mahdollisuus tulla opiskelemaan korkeatasoinen tutkinto Euroopan korkeakouluihin ja olla osa eurooppalaista yhteiskuntaa.
Suomalaisessa koulutuspolitiikassa on viime vuosina keskusteltu runsaasti muun muassa siitä, miten Suomeen tulevat ulkomaalaiset tutkinto-opiskelijat saataisiin myös jäämään Suomeen valmistumisen jälkeen. Tässä avainasemassa on näkemykseni mukaan ulkomaalaisten opiskelijoiden ottaminen tiiviisti mukaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Parhaiten tämä toteutuu tutustumalla paikallisiin, heidän elämäänsä ja tapoihinsa. Sama pätee pitkälti myös silloin, kun puhutaan työperäisten maahanmuuttajien ja pakolaisten integroimisesta osaksi suomalaista ja eurooppalaista yhteiskuntaa. Vieraaseen kulttuuriin tutustuminen ei kuitenkaan ole yksisuuntaista toimintaa, vaan vaatii myös meiltä suomalaisilta ja muilta eurooppalaisilta panostamista siihen, että maassamme olevat ulkomaalaiset opiskelijat, maahanmuuttajat ja pakolaiset tuntisivat uuden asuinmaansa, ja myös Euroopan, samalla tavalla kodikseen.
Jokainen, joka on joskus lähtenyt kotimaastaan, vapaaehtoisesti tai tahtomattaan, on varmasti ajoittain joutunut pohtimaan omaa identiteettiään. Itse olen toisaalta aina ylpeä suomalaisuudestani, mutta yhä useammin tunnen itseni eurooppalaiseksi. Ilman kansainvälisessä ympäristössä elämistä tämä tunne eurooppalaisuudesta tuskin olisi yhtä vahva. Erilaiset identiteetit tulevat esille erilaisissa tilanteissa, enkä näe, että meidän olisi tarpeen sitoa itsemme tiukasti yhteen tiettyyn identiteettiin. Voimme olla yhtä aikaa vaikkapa suomalaisia, pohjoismaalaisia ja eurooppalaisia ilman, että ne sulkevat toisiaan pois tai vähentävät toistensa merkitystä.
Tässä kiteytyy mielestäni kansainvälistymisen hienous: itselle tärkeistä asioista, arvoista tai identiteetistä ei tarvitse luopua saadakseen uusia, jopa elämää mullistavia, kokemuksia. Siksi kannustankin kaikkia lähtemään ulkomaille kokeilemaan omia rajojaan ja tarkastelemaan maailmaa erilaisista näkökulmista, mutta myös tutustumaan vaikkapa naapurissa asuvaan maahanmuuttajaan ja hänen kulttuuriinsa. Ei ole olemassa vain yhtä tapaa olla suomalainen tai eurooppalainen, vaan meistä jokainen voi erilaisten kokemusten kautta itse määritellä, millaista suomalaisuutta tai eurooppalaisuutta haluaa olla rakentamassa.
3 kommenttia artikkeliin Suomalainen ja eurooppalainen identiteetti kulkevat käsi kädessä
Aivan kuten Henna yllä sanoi, maahanmuutto samoin kuin maasta muutto on pääsääntöisesti hyvä asia henkilölle itselleen ja maalle johon tullaan. Mukana tulee aina uutta ajattelua ja se uusia kokemuksia maalle. Näitä hyviä asioita ei vain tule helposti julkisuuteen, enemmän pidetään uutisina ne ikävät tapahtumat, jotka maahanmuutto myös saattaa aiheuttaa. Toivonkin, että tämä EU:n Erasmus ohjelmasta voisi tehdä enemmänkin jutun juurta medialle ja kertoa tätä myönteistä asiaa, että on mahdollisuus suomalaisella opiskelijalla hakea vaihtoehtoa, ja se hyvä asia mikä työperäinen ja opiskeluun perustuva maahanmuutto on.
Erittäin hyvä ja tarpeellinen meille kaikille että olemme eurooppalaisia.
Pitkälti olen samaa mieltä, mitä Henna edellä kirjoitti. Minua kuitenkin häiritsee keskustelussa se, että kaikki maahanmuutto pannaan samaan koriin. Jatkossa pitää selvästi erottaa työperäinen maahanmuutto ja pakolaisuus. Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan useista syistä eikä siinä ole ongelmana kotoutus tai muut vastaavat asiat.
Pakolaisuus on taas oma lukunsa ja se on kallista touhua. Pakolaisten käsittelyyn pitää saada järtkeä, mitä siitä nyt puuttuu.