Henna Virkkunen

Europarlamentaarikko

Hyvää brexitistä ei saa
Kolumni

Hyvää brexitistä ei saa

Puolitoista vuotta pakerrettu brexit-sopimus sai Britanniassa kuluneella viikolla aika lailla täystyrmäyksen. Alusta saakka on ollut selvää ettei maan EU-erosta hyvää tule: sekä Euroopan unioni että Britannia tulevat siitä kärsimään. Nyt tehdyllä sopimuksella yritetään kuitenkin minimoida vahingot.

Kertaiskulla tapahtuva ero olisi valtava riski. Kun Britannia ei enää maaliskuun jälkeen ole EU-sisämarkkinoiden jäsen, kaikki tavarat ja palvelut; ruoka, lääkkeet, energia, liikenne ovat vaarassa pysähtyä rajalle. Samoin maassa asuvien EU-kansalaisten oikeudet ovat täysin epävarmat, kuten myös EU-maissa asuvien brittien.

Myös keskisuomalaisten kannalta on toivottavaa, että sopimus syntyy. Britanniassa asuu tuhansia suomalaisia, ja erityisesti koulutuksen, tutkimuksen ja opiskelijavaihdon yhteydet maakuntaan ovat tiiviit. On tärkeää että yhteistyö jo meneillään olevissa ohjelmissa voi jatkua, ja ihmiset jatkaa arkeaan ja yritykset kaupankäyntiään turvallisin mielin. Suomen suurimmalle vientialalle metsäteollisuudelle Britannia on toiseksi suurin vientimaa. Maan putoaminen pois EU:n sisämarkkinoilta tullimuurin taakse olisi iso isku keskinäiselle kaupalle, ja myös Keski-Suomen taloudelle, ellei kauppasopimukseen päästä.

Siksi nyt neuvotellun sopimuksen tärkein anti on maaliskuun erosta alkava siirtymäaika, joka jatkuisi vuoden 2020 loppuun. Näin ihmiset voisivat jatkaa arkeaan ja yritykset kaupankäyntiä turvallisin mielin.

Siirtymäaikana Britannia noudattaisi EU:n lakeja, maksaisi jäsenmaksut, mutta ei saisi osallistua enää mihinkään päätöksentekoon. Kuulostaa ehkä tylyltä, mutta on välttämätöntä eron pehmentämiseksi ja toisaalta myös tulevaisuuden lisäneuvotteluiden käymiseksi.

Juridisesti EU:n ja Britannian välisiä tulevaisuuden sopimuksia voidaan tehdä vasta kun ero on maaliskuussa astunut voimaan, eli Britanniasta on tullut unionikielellä ”kolmas maa”.

Euroopan parlamentille erosopimuksen kolme päätavoitetta ovat alusta saakka olleet EU-kansalaisten oikeudet, Britannian taloudelliset sitoumukset ja Pohjois-Irlannin rajakysymys.

Nyt neuvoteltu brexit-sopimus vastaa näihin tavoitteisiin. Kaikki 3 miljoonaa Britanniassa asuvaa EU-kansalaista ja reilut miljoona muissa EU-maissa asuvaa brittiä saisivat erosopimuksen mukaan asua, työskennellä ja opiskella EU-kansalaisen oikeuksin loppuikänsä puolin ja toisin. Sopimuksen piirissä olisivat siirtymäkauden loppuun 2020 mennessä muuttaneet kansalaiset.

Britannia hoitaisi kaikki taloudelliset velvoitteensa Euroopan unionille kuten olisi EU-jäsen. Nykyinen rahoituskausi kattaa vuodet 2014-2020. Tätä seuraava seitsenvuotinen rahoituskehys on parhaillaan EU-parlamentin ja jäsenmaiden käsittelyssä. Sitä suunnitellaan siitä lähtökohdasta ettei Britannia jatkossa ole jäsen.

Erossa yllättäen vaikeimmaksi kohdaksi on osoittautunut Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajakysymys. Vaikka yksimielisiä on oltu siitä, ettei alueelle haluta kovaa rajaa, hyvää ratkaisua ei ole löytynyt. Nyt sopimuksessa lähdetään siitä, että Britannia ja EU muodostavat edelleen yhteisen tulliliiton, ja kesäkuuhun 2020 mennessä rajaan keksitään hyvä ratkaisu. Ellei, yhteinen tulliliitto jatkuu. Käytännössä ongelmaa on siis siirretty eteenpäin. Parempi kuitenkin näin.

Siirtymäaika on tarpeen, sillä Britannia lähti neuvotteluihin uskomattoman huonosti valmistautuneena. Populismin ruokkiman kansanäänestyksen tulos oli maan hallitukselle karmea yllätys, eikä kenelläkään leave-kampanjan puuhamiehistä ollut minkäänlaista suunnitelmaa maan tulevaisuudesta. Virallisen eroilmoituksen jälkeen meni kuukausia, ennen kuin neuvottelut edes saatiin käyntiin, vaikka kello jo tikitti.

Ero on suuri vahinko. Vaikka sopimusta nyt rusikoidaan oikealta ja vasemmalta, toivon mukaan briteissä pian rauhoitutaan huomaamaan, että sopimus on kuitenkin parempi kuin ero ilman sopimusta. Oikein ja kohtuullista olisi, että Britannian kansalle annettaisiin myös mahdollisuus äänestää uudestaan nyt, kun he tietävät mitä EU-ero käytännössä merkitsee. Mutta tämä on toki täysin brittipäättäjien käsissä.

Euroopan unionin puolella erosopimusta aletaan nyt joka tapauksessa käsitellä sekä jäsenmaiden kesken että Euroopan parlamentissa. Näyttää että meillä on laaja valmius hyväksyä sopimus. Se on joka tapauksessa toiseksi paras vaihtoehto. Paras luonnollisesti olisi että Britannia jäisi EU:n jäseneksi.

Julkaistu Keskisuomalaisessa 18.11.2018.

Lisätietoja

Janiika Vilkuna

Janiika Vilkuna

Viestintäkoordinaattori

Viestintä

Vierailut

+32 491 33 2480