Henna Virkkunen

Europarlamentaarikko

Vauhtia naisten työuriin
Kolumni

Vauhtia naisten työuriin

Tänään vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Monella mittarilla mitattuna Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista maista ja kuuluu Euroopassakin edelläkävijöihin.

Silti tekemistä meilläkin vielä on. Vaikka naisten koulutusaste on jo miehiä korkeampi, naisten työuria leimaa edelleen määräaikaisuus, pätkätyöt ja pienipalkkaisuus. Osin erojen taustalla on Suomen työmarkkinoiden poikkeuksellisen voimakas jako nais- ja miesvaltaisiin aloihin, mutta myös perhevapaiden kasautuminen edelleen naisille.

Se näkyy eurooppalaisissa tilastoissa: vaikka muutoin ero naisten ja miesten työllisyysasteessa on Suomessa EU-maiden pienin, alle 6-vuotiaiden lasten vanhemmilla se on yksi suurimmista, yli 20 prosenttia. Naiset jäävät edelleen kotiin vuosiksi hoitamaan lapsia, kun taas miehet samaan aikaan painavat pitkää päivää ja etenevät työuralla.

Tällä on iso merkitys naisten palkkoihin, urakehitykseen ja aikanaan eläkkeisiin. Suomen tärkein tasa-arvoteko onkin nyt vanhempainvapaiden uudistus. Siihen tulevan hallituksen on tartuttava ensitöikseen.

Vaikka sinänsä molemmilla vanhemmilla on Suomessa jo pitkään ollut lähes yhtäläiset mahdollisuudet jakaa lasten hoivavastuuta, asenteet muuttuvat todella hitaasti. Isät käyttävät käytännössä vain sen osuuden, mikä selkeästi on merkitty isille. Isäkuukauteen sisältynyttä kahta viikkoa pidempää vanhempainvapaata tai nykyisen yhdeksän viikon isyysvapaan lisäksi pidettävää vanhempainvapaata käyttää – ällistyttävää kyllä – vain muutama prosentti isistä. Osuus ei ole muuttunut sitten vuoden 1995.

Muutosta on nyt vauhditettava uudistamalla laki siten, että molemmille vanhemmille varataan yhtä pitkät osuudet. Se kannustaa isiä jäämään perhevapaalle nykyistä enemmän. Lisäksi osa perhevapaista voitaisiin jatkossakin jakaa vanhempien kesken heidän parhaaksi katsomallaan tavalla.
Kun isille olisi selkeästi varattu oma kiintiö, jota äiti ei voi käyttää, isien halu jäädä hoitovapaalle ymmärrettäisiin paremmin myös työpaikoilla. Tutkimusten mukaan se syventäisi isien ja lasten suhdetta ja vaikuttaisi myönteisesti perhe-elämään myös pidemmällä aikavälillä.

Perhevapaisiin tarvitaan myös lisää joustoa, kuten mahdollisuus jaksotukseen, osa-aikatyöhön ja yrittäjyyteen perhevapaan ohessa. Samoin on huomioitava erilaiset perheet, yksinhuoltajuus ja samaa sukupuolta olevat parit. Kaikille vanhemmille perheen kokoonpanosta riippumatta on mahdollistettava yhtäläiset oikeudet jäädä perhevapaalle.

Tukea uudistukselle tulee nyt myös Euroopan unionin suunnasta. Juuri muutama viikko sitten päästiin sopuun suorastaan historiallisesta uudistuksesta, jossa ensimmäistä kertaa EU-tasolla säädetään isyysvapaasta.

Laki on tuomassa isille minimissään 10 päivän isyysvapaan ja lisäksi molemmille vanhemmille oikeuden vähintään neljän kuukauden vanhempainvapaaseen, josta kaksi kuukautta on ei-siirrettävää. Monissa EU-maissa laki tuntee nyt vain muutaman kuukauden äitiysvapaan, joten niille direktiivi on mullistava.

Vaikka sosiaalipolitiikka on jatkossakin syytä pitää pääosin jäsenmaiden omassa päätösvallassa, yhteisellä unionin työmarkkina-alueella tietyt minimisäännökset ovat tarpeen. Uudistuksen tärkein tavoite on edistää naisten asemaa Euroopan työelämässä. EU-alueella naisten koulutustaso on jo miehiä korkeampi, mutta työllisyysaste lähes 12 prosenttia alhaisempi osa-aikatyökin huomioiden, palkkataso 16 prosenttia alhaisempi ja eläke-ero miehiin jopa 40 prosenttia.

EU-komissio on arvioinut sukupuolten välisestä työllisyyserosta aiheutuvan vuosittain 370 miljardin euron taloudellisen menetyksen. Jo pelkästään tästä syystä perhevapaauudistus tarvitaan. 2020-luvun Suomessa ja Euroopassa on sekä miehillä että naisilla oltava yhtäläiset mahdollisuudet työhön ja perhe-elämään. Se vaatii nyt vain tekoja!

Julkaistu Aamulehdessä 8.3.2019.