EU-vaalikausi on päättymässä ja on aika tehdä välitilinpäätöstä. Kokoomukselle tärkeimpiä kärkiä tälle kaudelle lähdettäessä olivat työ ja kasvu. Tätä lähdettiin tavoittelemaan ennen kaikkea sisämarkkinoita tiivistämällä ja paremmalla säätelyllä.

Tässä on onnistuttu. Talous ja työllisyys saatiin talouskriisin jälkeen käännettyä koko EU-alueella tukevaan nousuun, mikä näkyy myös Suomen taloudessa. Euroopassa on nyt enemmän ihmisiä töissä kuin koskaan. Myös yritysten usko on vahvistunut: pitkään liian alhaalla laahannut investointien taso on nyt saavuttanut ja ylittänyt talouskriisiä edeltäneen ajan.

Euroopan integraatio tulee seuraavina vuosina syvenemään. Tällä kaudella on päätetty merkittävistä lainsäädäntöpaketeista, joiden tuloksena Eurooppa tulee olemaan tiiviimmin yhteen verkotettu niin energian, liikenteen, digitalisaation kuin turvallisuudenkin osalta. Sähkö, kaasu, data ja tieto liikkuu yli rajojen, kun sisämarkkinoiden esteitä on poistettu.

Ilmasto- ja energiapolitiikan osalta Euroopan unionissa on kuluneella kaudella otettu merkittäviä askelia.

Pariisin ilmastosopimusta ei olisi syntynyt ilman aktiivisuuttamme, ja tässä globaalin johtajan roolissa Euroopan on jatkettava. EU-tasolla on päätetty isosta puhtaan energian paketista, jolla pyritään entistä tehokkaampaan ja vähäpäästöisempään yhtenäiseen energiamarkkinaan. Autoille on asetettu tiukemmat päästörajat, ja uudella jätedirektiivillä ja muovistrategialla vauhditetaan siirtymää kohti kiertotaloutta.

Vaikka ilmastopolitiikan osalta on edetty, tahtia on kiristettävä. Hyvin pian Euroopan unionin on tiukennettava oma 2030-päästövähennystavoitteensa 55 prosenttiin. Tätä sekä Euroopan parlamentti että myös Suomi tukevat.

Paljosta myönteisestä kehityksestä poiketen kuluneen EU-kauden suurin muutos on tapahtunut Euroopan turvallisuusympäristössä. Se on muuttunut rajusti ja huonompaan suuntaan. Krimin laiton haltuunotto ja Venäjän aggressiivinen voimapolitiikka on palauttanut sotilaallisen uhkan Euroopan unionin rajoille. Se on näkynyt sekä Naton että Euroopan unionin toiminnassa.

Lisähaastetta turvallisuusympäristöön on tuonut Euroopan tärkeimmän strategisen liittolaisen Yhdysvaltain äkkiväärät liikkeet. Osin tämän seurauksena Euroopan puolustusyhteistyön rakentaminen Natoa täydentämään on saanut uutta pontta ja edennyt suorastaan harppauksin.

Ulkorajoilla koettu turvapaikanhakijapaine, tuhoisat terrori-iskut ja digitalisaatiota hyödyntävä kyberrikollisuus ja hybridivaikuttaminen ovat niin ikään vaatineet uutta eurooppalaista yhteistyön otetta. Ja mittavan paketin lainsäädäntöä. Hyvä, että myös Suomi on saanut nyt korjattua turvallisuuden osalta omia lainsäädäntöpuutteitaan: säätänyt tiedustelulait, ja mahdollisuuden ottaa vastaan ja antaa kansainvälistä sotilaallista apua.

Eurooppa ei ole pelkästään talousalue tai sisämarkkina. Se on myös arvoyhteisö.

Kaikki Euroopan unionin jäsenmaat ovat perussopimuksessa sitoutuneet puolustamaan yhteisiä arvoja: demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia. Nämä arvot ovat osassa EU:n jäsenmaita joutuneet nyt uhatuiksi. Se on koko EU:lle suuri haaste: meidän on puolustettava arvojamme paitsi Euroopan ulkopuolella, myös sisällä.

Samaan aikaan kun Eurooppa monien lainsäädäntöjensä ja sisämarkkinoidensa seurauksena tulee olemaan fyysisesti entistä integroituneempi, henkisesti se uhkaa olla hajanaisempi.

Muukalaisvastaisuus, ääriliikkeet, kansallismielisyys ja populismi pirstovat poliittista puoluekenttää eri puolilla Eurooppaa. Yhtenä varoittavana esimerkkinä populismista Brexit. Onnettomien päätösten sarja, jonka järjettömyys saa kohta muutkin kuin britit hakkaamaan päätään turhautuneena seinään.

Maltillisen, rakentavan ja yhteistyöhön kykenevän enemmistön kokoaminen alkaa olla yhä useammassa jäsenmaassa vaikeaa. Se näkyy myös Euroopan unionin päätöksenteossa.

On voimia jotka vetävät jäsenmaita erilleen, ja voimia jotka puskevat meitä yhteen. Syyt minkä takia Euroopan unionin aikoinaan perustettiin, ovat edelleen ajankohtaisia. Rauhan, vakauden ja turvallisuuden vahvistaminen taloudellista yhteistyötä tiivistämällä. Siinä riittää edelleen tehtävää.

Julkaistu Nykypäivä-lehdessä 26.4.2019.