Kuten etukäteen uumoiltiinkin, uusi EU-komissio ei pääse aloittamaan kauttaan vielä marraskuun alussa. EU-parlamentin oli määrä äänestää uudesta komissiosta kuluneella viikolla, mutta valiokunnat hylkäsivät kolme komissaariehdokasta. Kaikki heidät erilaisten sidonnaisuuksien ja intressiristiriitojen johdosta. Nyt Unkarista, Romaniasta ja Ranskasta odotetaan uusia ehdokkaita parlamentin tenttiin. Ja jos Britannian EU-ero tästä vielä kovin paljon pitkittyy ja mutkistuu, riviin saatetaan tarvita vielä brittikomissaarikin.

Sinänsä komission alun lykkääntyminen ei ole mitenkään dramaattista. Vanha komissio jatkaa ikäänkuin toimitusministeristönä kunnes uusi saadaan nimitettyä.

Toivottavaa kuitenkin on, ettei aloitus kovin montaa viikkoa viivästyisi. Kesällä komission puheenjohtajaksi valittu Ursula von der Leyen esitteli nimityksensä yhteydessä sen verran hyvän ohjelman, että sitä olisi syytä päästä jo pian toteuttamaan.

Kaikkein suurinta mielenkiintoa ja intohimojakin von der Leyenin ohjelmassa on herättänyt hänen lupauksensa ”green dealista”, eli viherelvytysohjelmasta, jonka hän on luvannut tuoda käsittelyyn jo ensimmäisen sadan päivänsä aikana. Tavoitteena on tehdä Euroopasta maailman ensimmäinen hiilineutraali talousalue vuoteen 2050 mennessä.

Se on kova ja tärkeä tavoite, joka vaatii isoja uudistuksia teollisuuteen ja yhteiskuntiin. Käytännön keinoiksi komission puheenjohtajalta on tulossa esityksiä muun muassa päästökauppajärjestelmän laajentamisesta, päästötulleista, uudesta teollisuusstrategiasta, kiertotalouden vauhdittamisesta ja biodiversiteettistrategiasta. Nämä kaikki tarjoavat paljon mahdollisuuksia myös suomalaiselle työlle ja yrittäjyydelle, kun asiat tehdään oikein.

Mitenkään nollastahan tässä ei aloiteta, sillä EU-tasolla on viime vuosina päätetty jo todella mittavista toimista hiilidioksipäästöjen vähentämiseksi niin energiantuotannon, teollisuuden kuin liikenteenkin osalta.

Kun nämä kaikki viime kaudella päätetyt lait ja strategiat toimeenpannaan, komission arvion mukaan Euroopan unioni kyllä saavuttaa ja ylittääkin vuodelle 2030 asettamansa 40 prosentin päästövähennystavoitteen.

Nyt kuitenkin tiedetään, ettei se riitä. Tahtia Euroopassa on entisestään tiivistettävä. Ja mikä tärkeintä, saatava myös muu maailma mukaan.

Suomi kuuluu yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa Euroopan unionin kunnianhimoisimpiin maihin ilmastopolitiikan suhteen. Tätä linjaa on ollut ilo myös EU-parlamentissa edistää, sillä meillä yritykset ja teollisuus ovat vahvasti mukana vauhdittamassa muutosta. Modernin teknologian, uusien innovaatioiden ja isojen metsävarantojen ansiosta suomalaisilla yrityksillä on tarjota ympäristöystävällisiä ratkaisuja myös kansainvälisille markkinoille.

Suomessa nykyinen hallitus tavoittelee hiilineutraaliutta jo vuonna 2035, eli 15 vuotta muuta Eurooppaa aiemmin. Se on todella kunnianhimoinen tavoite, johon pääseminen vaatisi nyt nopeasti suuria muutoksia. Vielä toistaiseksi näyttää enemmänkin sanahelinältä. Mitään käytännön esityksiä tähän pääsemiseksi ei hallitus ole valitettavasti kyennyt tekemään.

Juuri nyt politiikassa niin Suomen kuin Euroopankin tasolla kaikki politiikka on ilmastopolitiikkaa. Ymmärrän että monia se jo tympii, osaa ahdistaakin. Ilmaston tilanne on kuitenkin vakava. Sitä on pidettävä esillä ja haettava oikeita ratkaisuja, vaikka ylilyöntejäkin syntyy.

On myös muistettava, että kun pyritään kestävään kehitykseen, se ei tarkoita pelkästään ympäristöä. Muutosten on oltava myös taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä pohjalla. Kaikki kolme elementtiä on pidettävä koko ajan mukana, ja huolehdittava siitä että ilmastopolitiikan päätökset tehdään myös kansalaisten kannalta oikeudenmukaisella tavalla.

Tämä on pidettävä mielessä esimerkiksi nyt, kun autojen polttoainetta ideoidaan otettavaksi päästökaupan piiriin. Osalla Suomen alueista autoa tarvitaan enemmän kuin toisaalla. Se on mallissa huomioitava.

Julkaistu Keskisuomalaisessa 28.10.2019.