Euroopan unioni on asettanut tiukan tavoitteen olla maailman ensimmäinen ilmastoneutraali talousalue vuoteen 2050 mennessä. Enää ei puhuta siis hiilineutraalista, vaan ilmastoneutraalista, mikä kattaa kaikki kasvihuonekaasut. Tavoitteena on saada Euroopan teollisuus ja yhteiskunnat pysyvästi kestävän talouskasvun uralle ja ottaa selkeästi globaalin ilmastojohtajan rooli.

Oikein toteutettuna ilmastoneutraaliuteen tähtäävästä Green Dealista voi tulla Euroopan uusi kasvuohjelma, joka vauhdittaa uusien innovaatioiden, puhtaiden teknologioiden ja kestävien raaka-aineiden markkinaa. Tässä suomalaisyrityksillä on paljon voitettavaa.

Nyt olennaista on hakea Euroopan tasolla kaikkein kustannustehokkaimmat ja parhaat keinot sekä päästöjen vähentämiseen että hiilinielujen lisäämiseen. Tämä työ on tehtävä huolella.

Komissio on keskittynyt ensimmäisinä kuukausinaan strategiatyöhön. Juuri nyt työpöydällä on muun muassa uusi teollisuusstrategia, metsästrategia, biodiversiteetti- strategia, pk-yritysstrategia sekä kiertotalouden toimenpideohjelma.

Suomalaisten erityinen intressi näissä liittyy erityisesti metsätalouteen. Metsät ovat ilmastonmuutoksen torjunnassa Suomen vahvuus. Aktiivisesti ja kestävästi hoidettuna ne ovat sekä arvokas hiilinielu että kestävien raaka-aineiden lähde. Valmistelussa nämä näkökohdat on paalutettava oikein.

Varsinaisia lainsäädäntöjä ryhdytään valmistelemaan vasta strategioiden pohjalta. Hyvä näin. Mahdollisimman tehokkaiden keinojen hakeminen edellyttää perusteellista vaikutusten arviointia.

Uudistusten vauhdittamiseksi komissio julkisti jo investointisuunnitelman, jolla pyritään vuosikymmenen aikana käynnistämään tuhannen miljardin euron investoinnit teollisuuden ja yhteiskuntien uudistamiseksi.

Päästövähennyksiin ratkaisuja tulee hakea markkinapohjaisten mekanismien, erityisesti EU:n päästökaupan, kautta. Tällä hetkellä päästökauppa kattaa noin 45 prosenttia EU-alueen hiilidioksidipäästöistä. Sen avulla on jo onnistuttu leikkaamaan teollisuus- ja energiantuotanto- laitosten päästöjä.

Komission ehdottamaa rakennusalan ja maantieliikenteen sisällyttämistä päästökauppajärjestelmään kannattaa selvittää, mutta mikään helppo harjoitus se ei tule olemaan. Erityisesti liikenteen osalta on tärkeä pysyä teknologianeutraaleissa ratkaisuissa. Poliitikkojen tehtävä ei ole valita teknologioita, vaan asettaa selkeät tavoitteet. Teollisuus ja markkinat hakevat kustannustehokkaimmat keinot niihin pääsemiseksi.

Perusteellista arviointia vaatii myös komission pohtima mahdollinen hiilitullien käyttöönotto. Meidän ei pidä rakentaa päällekkäisiä järjestelmiä tai luoda ylimääräisiä kaupan esteitä.

Samaan aikaan kun päästöjä halutaan rajusti leikata, Euroopan on pysyttävä kilpailukykyisenä alueena, joka kannustaa yrityksiä innovoimaan ja investoimaan. Se edellyttää politiikalta pitkäjänteisyyttä.

Tästä näkökulmasta en pidä hyvänä komission esitystä avata laajasti energialainsäädäntöä osana Green Dealia. Listalta löytyvät muun muassa rakennusten energiatehokkuusdirektiivi, uusiutuvan energian direktiivi ja maankäyttöä määrittelevä lulucf-asetus. Siis juuri ne vuoteen 2030 tähtäävät lainsäädännöt, jotka muutama vuosi sitten saatiin neuvoteltua pakettiin.

Kun yritykset tekevät isoja investointipäätöksiä, niillä tähdätään vuosikymmenten päähän. Ympäristö- ja energialainsäädännön veivaaminen muutaman vuoden välein luo epävarmuutta. Nyt myös lainsäädännössä katseen pitää yhä tiukemmin suuntautua vuoteen 2050.

Kirjoitus julkaistu Kauppalehdessä 30.1.2020.