Henna Virkkunen

Europarlamentaarikko

Hallitusvastuu ei taltuta 2020-luvun nationalistia
Kolumni

Hallitusvastuu ei taltuta 2020-luvun nationalistia

Nationalistisen populismin kasvava suosio ei enää ole uutinen. Silti emme ole vielä täysin ymmärtäneet, mistä siinä todella on kyse. Populismi ei ole ohimenevä ilmiö, vaan pysyvä osa puoluekenttää kaikkialla Euroopassa.

Helsingin Sanomien toimittaja Saska Saarikoski kirjoitti viime sunnuntain kolumnissaan, että Timo Soinin ja Jussi Halla-ahon johtamien puolueiden välillä on yksi ratkaiseva ero. Soinin perussuomalaiset oli Saarikosken mukaan suomalainen populistipuolue, mutta Halla-ahon perussuomalaiset on osa maailmalla leviävää kansallismielistä liikettä. Siksi sitä ei kannata tulkita suomalaisten vaan ulkomaisten esimerkkien kautta.

Saarikosken ajatus on oikea. Minkälainen tuo ”maailmalla leviävä kansallismielinen liike” – jota olen Euroopan parlamentissa päässyt läheltä seuraamaan – siis oikein on?

Ensinnäkin se on suosittu. Tällä hetkellä jopa yli 26 prosenttia eurooppalaisista äänestäjistä, eli yli 71 miljoonaa ihmistä, on edellisissä kansallisissa vaaleissaan äänestänyt oikeistolaista tai vasemmistolaista populistipuoluetta.

Ruotsalaisen ajatushautomo Timbron tilastoinnin mukaan oikeisto- ja vasemmistopopulististen puolueiden kannatus Euroopassa on nyt yksittäisinä ääninä laskettuna yhtä suurta kuin sosialidemokraattisilla puolueilla ja tuplasti niin suurta kuin liberaalipuolueilla. Erityisen nopeasti on kasvanut nimenomaan oikeistopopulistien kannatus.

Viime vuosina populistit ovat nousseet myös hallitukseen eri puolilla Eurooppaa. Puolassa valtaa pitää nationalistinen ja oikeusvaltiota tuhoava Laki ja oikeus -puolue, Unkarissa taas samankaltaisilla toimintatavoilla operoiva Fidesz-puolue. Italiassa keskustapopulistinen Viiden tähden liike on paikkamäärällä mitattuna hallituksen suurin puolue. Jos nykyinen hallitus kaatuu ja Italiassa pidetään uudet vaalit, valtaan saattavat nousta nationalistinen Lega ja fasistisilta juurilta ponnistava Fratelli d’Italia. Espanjassa vasemmistopopulistinen Podemos on osa hallituskoalitiota ja nationalistinen Vox noussut pikavauhtia suurimpien puolueiden joukkoon. Irlannissa kansallismielinen ja vasemmistolainen Sinn Féin voitti juuri parlamenttivaalit ja tähyää hallitukseen. Vaihtoehto Saksalle -puolueen ja ranskalaisen Kansallisen liittouman kannatukset ovat vakiintuneet huomattaviksi, mutta puolueet on pidetty visusti pois hallitusvallasta. Samaa linjaa on noudatettu ruotsidemokraattien kanssa.

Timbron laskujen mukaan lähes joka toisessa Euroopan maassa on kuitenkin jo tällä hetkellä hallitus, johon kuuluu yksi tai useampi populistinen puolue tai joka luottaa parlamentissa populistien tukeen. Populistiministereistä on tullut Euroopassa poikkeuksen sijaan uusi normaali.

Populismiin ei ole ihmelääkettä

Toiseksi Euroopan nationalistipuolueita tarkasteltaessa on hyvä ymmärtää, että viime vuosina oikeastaan mikään taktiikka ei ole pysäyttänyt niiden kannatuskasvua. Sitä ei ole tehnyt ainakaan kansallismielisten populistien nostaminen hallitusvastuuseen. Pikemminkin logiikka on toiminut täysin päinvastoin: hallitusvastuussa nationalistit ovat pitäneet kiinni retoriikastaan ja agendastaan, kun hallituskumppanien selkärangat ovat taipuneet kuin palmut taifuunissa. Nationalistien kannatus ei ole sulanut hallitusvastuuseen, vaan hallitusvastuu on sulanut kannatukseksi. Vaikka hallitukseen nostaminen on toiminut Suomessa niin kommunistien, SMP:n kuin Timo Soinin perussuomalaisten kohdalla, ei se ole muualla Euroopassa toiminut sellaisten 2010- ja 2020-luvun nationalistipuolueiden kanssa, joihin Halla-ahon perussuomalaisetkin eittämättä lasketaan.

Toisaalta myöskään näiden puolueiden eristäminen, eli kaikesta yhteistyöstä kieltäytyminen, ei ole toiminut. Taktiikka on ehkä ollut perusteltu niin kauan, kun puolueiden kannatus on laskettu yhden käden sormilla. Sen sijaan joukkoa, joka kerää tuen äänestäjien viidennekseltä, on lähes mahdoton sulkea kokonaan päätöksenteon ulkopuolelle. Maissa, joissa niin on yritetty tehdä, eristettyjen puolueiden kannatus on jatkanut kasvuaan.

Ajatukset siitä, että jompikumpi näistä toimintalinjoista toisi tuloksia Suomessa, ovat kummallisia. Jos joku puolue suostuisi Halla-ahon perussuomalaisten kanssa hallitukseen, voi se huoletta varautua siihen, että puolueen kansanedustajat kutsuvat jatkossakin ulkomaalaisia ihmisiä ”vieraslajeiksi”, kehottavat ”eliminoimaan” vastaanottokeskuksia ja SPR:n toimipisteitä sekä hyökkäävät surutta turvallisuusviranomaisia vastaan. Siltä pohjalta on varsin hankala luotsata isänmaata kohti 2020- ja 2030-luvun haasteita.

Arvot ovat politiikan perusta

Miten perussuomalaisiin siis pitäisi suhtautua? Aika lailla niin, kuin kokoomus päälinjoiltaan tällä hetkellä tekee. Perussuomalaisia ei eristetä, vaan ovi yhteistyölle ja vuoropuhelulle on auki, mutta sen onnistuminen on kiinni perussuomalaisista. Suomessa ei ole syytä lähteä esimerkiksi Ruotsin tielle, jossa populistipuolue eristetään kaikesta, vaan pitää kiinni lähtökohdasta, jonka mukaan perussuomalaisten mahdollisuudet osallistua yhteistyöhön ovat lopulta puolueesta itsestään kiinni.

Samalla on syytä päästää irti kuvitelmasta, jonka mukaan perussuomalaiset muuttuisivat hallitusvastuussa. Perussuomalaisia voi kontrolloida vain perussuomalaiset itse, eikä sellaiseen ole viime aikoina näkynyt minkäänlaista halua.

Ehkä kaikkein tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että pelkät asiat eivät ratkaise, vaan arvot.

Kokoomuksen periaateohjelman mukaan arvojamme ovat ennen kaikkea sivistys, suvaitsevaisuus, kannustavuus, välittäminen ja mahdollisuuksien tasa-arvo. Kokoomus haluaa rakentaa Suomea vapaaseen, länsimaiseen yhteiskuntajärjestykseen perustuvana avoimena yhteiskuntana, jossa yksilönvapaus ja ihmisoikeudet on turvattu. Suhtaudumme tulevaisuuteen myönteisellä uteliaisuudella ja optimistisesti. Haluamme rakentaa luottamusta ja ymmärrystä ihmisten ja ihmisryhmien välille. Ennen kaikkea uskomme ihmisen hyvyyteen, myötätuntoon ja empatiaan. Niiden pohjalta rakentuvat hyvä elämä, hyvä Suomi ja hyvä maailma.

Nämä arvot ja tämän ohjelman olemme edellisessä puoluekokouksessa yhdessä hyväksyneet, ja siihen jokaisen puolueessa toimivan on syytä sitoutua. Kokoomuksen avoin, vapaa ja kansainvälinen yhteiskunta on kaukana siitä maailmasta, mitä nykyiset perussuomalaiset edustavat.

Näkökulma julkaistu Verkkouutisissa 16.2.2020.