Kiinasta maailmalle vuoden 2019 lopulla levinnyt koronaviruspandemia on iskenyt Eurooppaan kovaa ja ennalta odottamatta. Suurimmat tartuntamäärät ja kuolleisuusluvut löytyvät Italiasta ja Espanjasta, joissa on otettu käyttöön rauhanaikana ennennäkemättömiä karanteeni- ja ulkonaliikkumissääntöjä. Näin on tapahtunut myös Suomessa, jossa poikkeuslaki on otettu käyttöön ja Uusimaa on eristetty.

Koronavirus on ennen kaikkea jokaiseen ulottuva terveydellinen, taloudellinen ja sosiaalinen haaste. Tulemme kokemaan sen joko suoraan itse tai epäsuorasti läheistemme kautta, jotka saattavat saada tartunnan tai menettävät sen aiheuttamien poikkeusolojen johdosta elantonsa. Toinen toistemme tukeminen nousee vaikeina aikoina suureen arvoon.

Koronaviruksesta on myös muodostumassa haaste Euroopan yhtenäisyydelle. Viruksen saapuessa Eurooppaan, ensireaktiomme oli valitettava: suljimme rajoja hätäisesti, toisiltamme kysymättä, käperryimme kuoreemme ja ajattelimme, että selviämme haasteesta kukin EU-jäsenvaltio yksin. Nämä luulot osoittautuivat pian vääriksi. Euroopasta kehittyi nopeasti koko pandemian keskus.

Alkutaipaleen ongelmista Eurooppa saa syyttää vain itseään. Pandemiaa on jo vuosia pidetty todennäköisenä uhkakuvana kaikissa suomalaisissa ja eurooppalaisissa riskiarvioissa. Esimerkiksi vuoden 2016 EU:n globaalistrategiassa mainitaan, että unioni pyrkii kansainvälisesti parantamaan pandemioiden tehokasta ennaltaehkäisyä, havaitsemista ja niihin reagointia. Koronavirus kuitenkin yllätti Euroopan.

Alun haparointi aiheutti syvää katkeruutta etenkin Italiassa, johon koronavirus iski Euroopassa ensin ja kaikkein kovinten, koska eurooppalaista yhteishenkeä ei ollut näköpiirissä. Uuden mielipidemittauksen mukaan vain joka neljäs italialainen kokee maansa saaneen apua eurooppalaisilta kumppaneiltaan koronaviruksen aiheuttamassa kriisissä. Euroopan yhtenäisyys siis rakoilee.

Tilanteesta on pyrkinyt hyötymään muun muuassa Venäjä, joka on lähettänyt sotilaskoneilla Italiaan kalustoa ja asiantuntijoita tukemaan maata koronaviruksen vastaisessa taistelussa. Kreml on kieltänyt jyrkästi, että Italialle myönnetty apu olisi ehdollista tai se odottaisi Italian vastustavan sitä vastaan asetettuja talouspakotteita, kun aihe seuraavan kerran nousee EU-päätöksenteon agendalle. Epäilijöitä kuitenkin riittää.

Samaan aikaan Venäjä pyörittää historiallisen kokoista disinformaatiokampanjaa kaikkialla Euroopassa. Vaikka disinformaatiota levittävät muutkin, juuri Venäjältä johdettu operaatio on näistä suurin, ammattimaisin ja systemaattisin. Sen keskeinen tavoite on kylvää kansalaisten keskuudessa epäluottamusta poliittisia johtajia ja viranomaisia kohtaan.

Venäjän lisäksi omaa propagandasotaansa käy myös Kiina, joka on niin ikään vierittänyt Italialle näyttävästi apua, kuten kalustoa ja hoitohenkilöstöä. Kriisin keskellä moni maailman maa on myös riippuvainen Kiinan kapasiteetista tuottaa lisää hengityskoneita ja muuta virusinfektion hoidossa tarvittavaa kalustoa.

Yleisesti vaikutetaan ajattelevan, että Kiina on onnistunut koronaviruksen vastaisissa toimissaan hyvin. Tilanne on paradoksaalinen, sillä Kiina kantaa suuren vastuun koko tilanteen synnystä. Maa ei paitsi ole saanut kiellettyä riskialtista villieläinkauppaa, myös salaili viruksen leviämistä liian pitkään.

Kun verrataan Euroopassa sisäisesti jaettua apua Kiinasta ja Venäjältä saatuun, liikutaan tietenkin täysin eri mittaluokassa. Mielikuvapelissä Eurooppa on silti häviämässä.

Pandemian edetessä eurooppalainen yhteistyö sen hoidossa on lisääntynyt huomattavasti. EU-komissio on ohjannut varoja lääketutkimukseen, laittanut liikkeelle suojavarusteiden ja muiden materiaalien yhteishankintoja sekä pyrkinyt varmistamaan elintärkeän tavaraliikenteen sujuvan pääsyn suljettujen sisärajojen yli. Valtiontukisääntöihin on tehty väliaikaisia poikkeuksia, jotta viruksen talousvaikutuksia voidaan kansallisilla toimilla torjua mahdollisimman tehokkaasti. Euroalueella on jo otettu käyttöön Euroopan vakausmekanismi ja uusista keinoista neuvotellaan.

EU on myös alkanut taistelemaan aktiivisemmin Venäjän ja Kiinan levittämää disinformaatiota vastaan. Komissio on julkaissut listan toimenpiteistä, joita eurooppalaiset valtiot, alueet ja paikkakunnat ovat käynnistäneet auttaakseen toisiaan koronaviruspandemian vastaisessa taistelussa. Tällä halutaan torjua harhaluuloa siitä, että eurooppalainen solidaarisuus ei toimi. EU:n ulkopoliittinen korkea edustaja Josep Borrell on myös varoittanut muiden valtioiden harjoittamasta anteliaisuuspolitiikasta, jolla ne pyrkivät lisäämään vaikutusvaltaansa Euroopassa.

Jo tehdyt toimet eivät kuitenkaan yksin riitä koronaviruksen aiheuttaman eurooppalaisen luottamuskriisin hoitamiseen. Tarvitsemme näkyvämpiä toimenpiteitä, jotka lisäisivät eurooppalaista yhteishenkeä kaikkialla Euroopassa. Juuri näkyvyys on ollut Venäjän ja Kiinan tukilähetysten vahvuus verrattuna moniin EU:n käynnistämiin toimenpiteisiin: kuvat lääketieteellisellä kalustolla ja lääkäreillä lastatuista kuljetuskoneista ovat voimakkaita ja leviävät nopeasti.

EU:n perussopimus ei anna unionille toimivaltuuksiaan terveyspolitiikassa. Jäsenmaiden pitäisi siis käynnistää näkyvimpiä toimenpiteitä unionin kehysten ulkopuolella. Tällaisia voisivat olla hengityslaitteiden tuottaminen yhteisvoimin tai uusien yhteiseurooppalaisten nopean toiminnan lääkintäjoukkojen perustaminen. Niiden tulisi olla käytettävissä lyhyellä varoitusajalla ja niiden tarkoitus olisi tukea paikallisviranomaisia pandemioiden ja muiden terveyskriisien hoidossa esimerkiksi hyvin varustettuja kenttäsairaaloita pystyttämällä.

On selvää, että maailma ja Eurooppa tulevat muuttumaan seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana. Se, millaiselta Eurooppa tulee lopulta näyttämään koronaviruksen taltuttua, riippuu pitkälti siitä, kuinka suureksi annamme eurooppalaisen luottamuskriisin revetä.

Henna Virkkunen, europarlamentaarikko (kok.)

Niklas Novaky, tutkija Wilfried Martens Centre for European Studies -ajatushautomossa

Yhteiskirjoitus julkaistu Suomen Kuvalehdessä 9.4.2020.