Koronaviruspandemia on ajanut suomalaisen yhteiskunnan ennenkokemattomaan tilanteeseen. Viruksen takia on tehty toimia, jotka ovat merkittävästi rajoittaneet ihmisten perusvapauksia. Toimilla on pyritty hillitsemään epidemiaa, pitämään sairastuneiden määrä matalana ja säästämään ihmishenkiä. Tämänhetkisen tilanteen perusteella tässä on onnistuttu.

Kuitenkin kriisin aikana on tehty myös virheitä, minkä pääministeri Sanna Marinkin on jo monta kertaa joutunut toteamaan. Näistä virheistä on opittava.

Jotta niin tapahtuu, yhteiskunnan kriisitoimet on käytävä kattavasti läpi vastaavien tilanteiden varalle. Tässä eivät riitä vain ministeriöiden omat selvitykset tai muut yksittäisiä seikkoja arvoivat raportit, vaan on katsottava yhteiskunnan toimintaa kokonaisvaltaisesti. Testaammeko ihmisiä viruksen varalle niin paljon kuin meidän pitäisi? Olisiko kotimainen suojavälineiden tuotanto voinut käynnistyä nopeammin? Onko tukemme yrityksille ollut toimivaa ja riittävän nopeaa sekä kohdistunut oikein? Ovatko vastuut viranomaisten välillä olleet selkeitä ja tieto kulkenut? Miksi suojavälineiden riittävyydestä on annettu toistuvasti julkisuuteen tietoa, joka ei vaikuta pitävän paikkansa?

Muun muassa näihin kysymyksiin on löydettävä vastaukset, jotta virheet eivät toistuisi. Suomen vastaus kriisin on ollut hapuilevaa. Eri viranomaiset ovat tehneen vaikeassa tilanteessa parhaansa, mutta suomalaisen yhteiskunnan kokonaisresurssit ovat jääneet vajaakäytölle.

Koronakomissio arvioimaan hallituksen toimintaa kriisissä

Mallia kriisitoimien arviointiin Suomen kannattaisi hakea Norjasta, jossa Erna Solbergin johtama hallitus on alistanut oman toimintansa ulkopuolisen ja riippumattoman asiantuntijaryhmän arvioitavaksi. Norjan lisäksi myös Ruotsin pääministeri Stefan Löfven on kertonut aikeistaan nimittää samankaltaisella tehtävänannolla toimiva koronaryhmä, jonka tehtävänannon muotoilisivat Ruotsin eduskuntapuolueet yhdessä.

Suomen hallitukselta vastaavaa lupausta ei vielä ole kuultu. Nyt pääministeri Marinin kannattaisi tähän tarttua.

Norjan koronakomission (Koronakommisjon) tehtävänä on tehdä kriisitoimista kattava ja puolueeton jälkiarvio, joka julkaistaan maaliskuussa 2021, eli noin puoli vuotta ennen maan parlamenttivaaleja. Komission toimeksianto on laaja ja se voi käyttää ulkopuolista asiantuntemusta sekä saada käyttöönsä salaiseksi luokiteltua tietoa, minkä hallitus on sitoutunut mahdollistamaan tarvittaessa erityislainsäädännöllä.

Laajan toimeksiantonsa sekä valtuuksiensa johdosta komissio pääsee näin tarkastelemaan yksityiskohtaisesti myös maan poliittisen johdon toimintaa kriisissä. Pääministeri Solbergin mukaan tämä on tarpeen, sillä on tärkeä käydä läpi pandemian kaikki elementit, jotta tapahtuneesta voidaan oppia.

Norjassa komission jäseniksi on nimitetty muun muassa nykyisiä ja entisiä korkeita virkamiehiä, kaupunginjohtajia, professoreita ja tuomareita. Samankaltainen kokoonpano sopisi varmasti myös Suomeen. Nostaisin itse ryhmään lisäksi kansalaisyhteiskunnan edustajia ja kokeneita journalisteja. Ryhmän tulisi koostua useiden eri sektoreiden osaajista, jotka osaavat kysyä oikeat kysymykset ja etsiä niihin luotettavat vastaukset. Työssä tarvitaan monipuolisesti eri alojen asiantuntemusta.

Parlamentaarinen kritiikki on hiljentynyt kriisissä

Norjan koronakomission raportti tulee kattamaan muun muassa viranomaisten varautumisen ja pandemiasuunnitelmat, eri vastuuviranomaisten välisen yhteistyön sujuvuuden, viruksen leviämisen estämiseksi tehdyt toimet, rajoitustoimenpiteiden taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset ja terveydenhuollon kapasiteetin kasvattamiseksi tehdyt toimet. Lisäksi arvioidaan, miten yhteiskunnan kriittisiä toimia – muun muassa demokraattista päätöksentekoa – pystyttiin kriisin keskellä ylläpitämään.

Selvityksen tarvetta lisää se, että hallituksen toiminta on niin Norjassa kuin Suomessa siirretty normaalin parlamentaarisen kritiikin ulkopuolelle. Suomessa esimerkiksi välikysymykset, jotka ovat opposition keskeisimpiä työkaluja, on käytännössä lopetettu kriisin ajaksi. Väärän tiedon antaminen ja muut virheet, joista normaalitilanteessa olisi vaadittu ministereitä kovaan vastuuseen, ovat jääneet monelta osin käsittelemättä. Se on ollut perusteltua, sillä kriisitilanteessa hallitusta ei ole haluttu horjuttaa.

Norjassa hallitus on tulkinnut poikkeuksellisen tilanteen niin, että opposition kritiikin hiljentyessä halliuksen toiminta tulee alistaa kattavalle ja puolueettomalle jälkiarvioinnille. Toivon, että myös Suomen hallitus tekee saman johtopäätöksen.

Kansalaisilla on oikeus tietää, miten ja kuinka onnistuneesti kriisiä on hoidettu.

Teksti on julkaistu Uuden Suomen blogissa. Kuva