Euroopan komission viime viikolla esittelemä elvytysrahasto on saanut Suomessa ristiriitaisen vastaanoton. Keskustelu on keskittynyt erityisesti siihen, minkä verran esitys lisäisi Suomen vastuita ja miten se vaikuttaisi niin sanottuun nettomaksuosuutemme.

Tämä on luonnollisesti tärkeä näkökulma. Suomi ei voi olla mukana järjestelyssä, joka vaarantaisi julkisen talouden kestävyyden. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että Euroopan elpyminen on Suomen etu, ja EU-jäsenyys on paljon muuta kuin maksuosuuksien nollasummapeliä.

Euroopan yhtenäisyydessä ja euron tulevaisuudessa ei ole kyse pelkästään taloudesta, vaan Suomen kansainvälisestä asemasta. Euron hajoamisella ja EU:n disintegraatiolla olisi laajakantoisia merkityksiä.

Euroopan komission nyt esittelemä paketti ei luo euroalueelle yhteisvastuuta, vaan korkeintaan kasvattaa sitä. Samalla se kuitenkin toisi ainakin osan tästä yhteisvastuusta demokraattisen päätöksenteon ja valvonnan piiriin.

Käsillä olevan kriisin keskellä myös ylivelkaantuneilla euromailla olisi oltava mahdollisuus vastuulliseen velkaelvytykseen. Suomen Pankin arvion mukaan EU-tason finanssipoliittinen elvytysohjelma on Suomen etu, koska taloutemme on hyvin riippuvainen Euroopan talouden kehityksestä ja elpymisestä. Yksin voimme elvyttää kotimaista kysyntäämme, mutta vientiä emme.

Suomalainen vienti on erityisesti investointitavaroita, raaka-aineita ja tuotantohyödykkeitä. Olemme suoraan riippuvaisia erityisesti siitä, miten talous kasvaa Euroopassa. On Suomelle välttämätöntä, että Eurooppa pääsee toipumaan kriisistä nopeasti.

Olen siksi suhtautunut komission esitykseen ja sitä edeltäneeseen keskusteluun elpymisrahastosta positiivisesti. Olennaista ei ole vain se, kuinka paljon ja miten rahastoon kerätään varoja, vaan ennen kaikkea se, miten ne käytetään.

Kokoomuksen europarlamentaarikot ovat osaltaan asettaneet rahastolle kolme ehtoa. Rahaston on oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisessä päätösvallassa. Lisäksi rahoitus tulisi myöntää pääasiassa lainana, ei suorien tulonsiirtojen kaltaisina avustuksina.

Kolmanneksi rahoitusta on sidottava kilpailukyvyn parantamiseen uudistamalla talouden ja yhteiskunnan rakenteita kohti hiilineutraalia ja kestävää taloutta. Kun tukea myönnetään, on sen oltava tiukasti ehdollista ja johdettava rakenteellisiin uudistuksiin.

Komission esitys ei vielä tällaisenaan täytä kaikkia näitä vaatimuksia, mutta se on avannut keskustelun yhteisistä askeleista.Kriisin keskellä Euroopan on pidettävä yhtä ja löydettävä ratkaisut, joilla vaikeasta tilanteesta päästään eteenpäin.

Kirjoitus julkaistu Iltalehdessä 2.6.2020.