Puolassa äänestettiin eilen presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella ja toinen kierros on luvassa 12. heinäkuuta. Pandemian johdosta keskikesälle siirretyt vaalit eivät ole vielä Suomessa löytäneet kärkiuutisten joukkoon. Kyse on kuitenkin vuoden 2020 tärkeimmistä eurooppalaista vaaleista, jos suurimmissa jäsenmaissa ei ajauduta ennenaikaisesti vaaliuurnille. Puolan presidentin valtaoikeudet ovat verrattain kapeat, mutta nykyisessä tilanteessa lopputuloksen merkitys koko Euroopan kehitykselle on suuri.

Valtaapitävän Laki ja oikeus -puolueen tuella kampanjoivan presidentti Andrzej Dudan nousi odotetusti vaalien ensimmäisen kierroksen selväksi voittajaksi. Duda saa toiselle kierroksella seuraa entisestä europarlamentaarikosta ja nykyisestä Varsovan pormestarista Rafal Trzaskowskista. Toisen kierroksen gallupeissa ehdokkaat ovat käytännössä tasoissa. Trzaskowski astui presidenttikisaan mukaan vasta toukokuun puolivälissä, minkä jälkeen hänen kannatuksensa on noussut tasaisesti. Trzaskowski edustaa oikeistoliberaalia Kansalaisfoorumia, joka on Kokoomuksen sisarpuolue ja Euroopan parlamentissa osa EPP-ryhmää.

Puolan oppositio on pystynyt viime aikoina rakentamaan aiempaa yhtenäisempää rintamaa Laki ja oikeus -puoluetta vastaan, vaikka myös opposition sisällä näkemyserot ovat suuria. Toiselta kierrokselta tippuneiden ehdokkaiden äänestäjistä monet tulevat siirtymään Trzaskowskin taakse. Siksi Trzaskowskin voitto toisella kierroksella on täyttä realismia, vaikka ero Dudan hyväksi oli eilen merkittävä.

Jos Trzaskowski nousee presidentiksi, voi hän veto-oikeudellaan pysäyttää hallituksen oikeusvaltiota ja demokratiaa rapauttavat uudistukset. Hallituksella ei ole parlamentissa riittävästi tukea, eli kolmen viidesosan enemmistöä, jotta se pystyisi ohittamaan tämän veto-oikeuden. Siksi presidentin ”puolittainen” veto-oikeus on tällä hetkellä aivan todellinen veto-oikeus, ja vaalit erittäin tärkeät. Trzaskowskin voitto pakottaisi hallituksen neuvottelupöytään.

Puolan sisäisen kehityksen lisäksi vaaleilla on myös laajempaa merkitystä EU:n tulevaisuudelle. Istuva presidentti Duda on kautensa aikana toiminut oikeistopopulistisen hallituksen takuumiehenä, kun oikeusvaltiota ja kansalaisoikeuksia on heikennetty. Vaalikampanjansa aikana hän on verrannut seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustamista kommunismiin, ja sanonut sen olevan vielä tätäkin vaarallisempi ideologia. Puolassa, kuten muuallakin entisessä itäblokissa, tällä vertauksella on vielä paljon Suomeakin rajumpi kaiku.

Ehdokkaiden erot talous- ja sosiaalipolitiikassa eivät ole suuria, joten toisella kierroksella moni puolalainen äänestää arvoista – maan asemasta Euroopan unionissa, oikeusvaltion tulevaisuudesta ja perusoikeuksista. Konservatiivisessa Puolassa myös liberaalit ovat meidän silmiimme konservatiiveja, mutta ero Dudaan on selvä.

Negatiivinen oikeusvaltiokehitys on yksi EU:n tämän hetken suurimmista haasteista, ja Puola on ollut tästä räikein esimerkki. Se on myös yksi suurimmista EU-jäsenmaista, jonka painoarvo päätöksenteossa on suuri. Jos Puolan suunta kääntyy, vie se liikkumatilaa myös toiselta ongelmatapaukselta, eli Unkarin hallitukselta. Tällä olisi suuria vaikutuksia koko Euroopan kehitykselle.

Trzaskowskin työ Euroopan parlamentissa, ministerinä ja Varsovan pormestarina on osoittanut tämän sitoutuneisuuden eurooppalaisiin arvoihin ja demokratiaan. Yhden henkilön varaan ei voi laskea kaikkea, mutta Trzaskowskin voitto olisi käännekohta kehitykselle, jossa Puola luisuu yhä lähemmäs autoritääristä hallintoa. Se tarjoaisi oppositiolle huomattavasti paremmat lähtökohdat myös seuraaviin parlamenttivaaleihin.