Eurooppapolitiikka ei ole vielä hiljentynyt kesätauolle. Päinvastoin, Saksa otti heinäkuun alussa vastaan EU-puheenjohtajuuden ja kiivas neuvotteluruletti pyörii parhaillaan jäsenmaiden kesken.

Saksan puheenjohtajakaudella tarvitaan ratkaisuja kolmeen Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta keskeiseen kysymykseen. Näistä ykkösenä on nyt eurooppalainen elvytysrahasto ja siihen kytkeytyvä EU:n budjettikehys 2021-27. Tästä halutaan lyödä päälinjat lukkoon jo ennen elokuun kesätaukoa.

Euroopan komissio on esittänyt pandemiasta toipumiseen 750 miljardin euron elvytysrahastoa, joka koottaisiin ottamalla velkaa EU-budjettia vastaan. Tästä jaettaisiin jäsenmaille 500 miljardia tukia ja 250 miljardia lainoja. Investoinnit olisi suunnattava ennen kaikkea hiilineutraaliuden ja digitaalisen talouden edistämiseen. Painopisteet ovat oikeat.

On ilman muuta Suomen etu, että Euroopan talous saadaan elpymään. Viennistämme 60 prosenttia suuntautuu EU-alueelle, ja juuri puhtaat teknologiat ja digitaaliset ratkaisut ovat yksi Suomen vahvuus. Jos investoinnit Euroopassa lähtevät näillä aloilla vauhtiin, tuo se Suomen elinkeinoelämälle uusia mahdollisuuksia.

Nyt ensimmäistä kertaa otettaisiin kuitenkin velkaa EU-budjettia vakuutena käyttäen. Velka maksettaisiin takaisin vuosina 2028-58. Jos näin menetellään, on ehdottoman tärkeää päättää samalla kuinka velka maksetaan takaisin. EU-komissio on esittänyt tähän käytettäväksi uusia veroja, kuten hiiliveroa, digiveroa ja muoviveroa. Sopii epäillä, kuinka tässä onnistutaan, sillä veropäätökset edellyttävät aina jäsenmaiden täyttä yksimielisyyttä, eikä sitä ole tähän mennessä tahtonut löytyä. Jos velan maksu jää suunnitelmien varaan, varat täytyy jatkossa niistää EU-budjetista, mikä tarkoittaisi tulevaisuudessa varsin suuriakin leikkauksia muun muassa isoimpiin menoeriin maatalous- ja aluetukiin.

Elvytysrahaston yhteydessä on lopulta saatava sopu myös EU:n pitkän aikavälin budjetista 2021-27. Siinä päätetään, kuinka paljon jäsenmaat unionille maksavat ja minkä tavoitteiden saavuttamiseen tuo raha suunnataan. Jo ennen pandemiaa vääntö budjetista oli kovaa. Olen itse ajanut kunnianhimoista ja uudistavaa EU-budjettia, jonka painopisteenä on uuden kasvun luominen: investointeja koulutukseen, tutkimukseen, innovaatioihin, puolustukseen, sekä moderniin infraan, kuten nopeisiin digi- ja raideyhteyksiin. Tämä vahvistaisi koko Euroopan kilpailukykyä ja menestystä tulevaisuudessa.

Talouslinjausten lisäksi Euroopan unionin on tulevana syksynä löydettävä yhteiset ratkaisut kahteen pitkään hiertäneeseen ongelmaan: oikeusvaltiokehitykseen ja maahanmuuttopolitiikkaan. Näissä tarvitaan nyt Saksan johtajuutta.

Erityisesti Puola ja Unkari ovat viime vuosina luisuneet huolestuttavasti pois EU:n yhteisistä demokraattisista arvoista. Tällaiseen kehitykseen Euroopan unionilla ei ole varaa. Konkreettinen askel tilanteen ratkomiseksi olisi, että EU:n rahahanat maihin katkaistaan, jos niiden hallitus ei palaa oikeusvaltion ja demokratian tielle.

Euroopan parlamentti on asiaa koskevan asetuksen hyväksynyt jo toista vuotta sitten, mutta se on jäänyt jumiin jäsenmaiden pöytään. Suomi lupaili asian etenevän omalla puheenjohtajuuskaudellaan, mutta lopputulos jäi vaisuksi. Saksan on vietävä nyt neuvottelut jämäkästi loppuun.

Samaan tapaan jäsenmaiden pöydälle on jäänyt ratkaisematta yhteiseen maahanmuuttopolitiikkaan liittyvät lait. Myös tämän osalta Euroopan parlamentti käsitteli esitytetyt lakimuutokset jo vuosia sitten, mutta jäsenmaiden keskinäiset neuvottelut eivät ole edenneet mihinkään. Vaikka juuri nyt meneillään ei ole akuuttia turvapaikkakriisiä, on varmaa että tulevaisuudessa näitä tilanteita on edessä.

EU-komissio on luvannutkin tuoda nyt kokonaan uuden esityksen maahanmuuttopolitiikasta, ja Saksan odotetaan saavan myös jäsenmaat sen taakse.

Odotukset Saksan puheenjohtajuuteen ovat siis suuret. Vahva, yhtenäinen Eurooppa on myös Suomen etu. Siksi näiden tavoitteiden eteen kannattaa tehdä työtä.

Kolumni on julkaistu Keskisuomalainen-lehdessä 12.7.2020.