Kuvat Yhdysvalloista ovat hätkähdyttäviä. Vapaan maailman johtajan parlamentissa riehuvat asejoukot. Alahuoneen puheenjohtajan paikalla istuu härkäpukuun pukeutunut mies. Lehtitietojen mukaan senaattorien, edustajanhuoneen jäsenten ja virkamiesten pako paikalta oli kiinni vain joistakin minuuteista. Vaalitulos saatiin kuitenkin vahvistettua. Joe Biden aloittaa virkakautensa normaalissa aikataulussa.

Tapahtumien valossa moni näyttää nyt toivovan, että presidentti Donald Trumpia tähän asti tukenut republikaaninen puolue kääntää tälle vihdoin selkänsä. Toivon sitä myös itse, mutta näin ei välttämättä käy. Republikaanit saattaa puolueena olla pysyvästi menetetty pidäkkeettömälle populismille ja salaliittoteorioille. Jos näin on, jatkossa Yhdysvaltojen johtajuuteen ja kumppanuuteen voisi todella luottaa vain silloin, kun demokraatit pitävät valtaa ainakin joillakin maan päätöksentekojärjestelmän ydinpaikoista. Tämä ei olisi omiaan lisäämään kansainvälistä vakautta.

Toisin kuin suomalaiset puolueet, republikaanit ja demokraatit ovat keskusjohtoisen organisaation sijaan valtavia verkostomaisia rakenteita, joissa valtaa on eri ryhmittymillä. Republikaaneissa Trumpin ympärille kokoontuneella ryhmällä sitä on edelleen eniten. Lisäksi presidentin suosio on vahvaa, eikä edes kongressitalon valtaus ole tässä todellisuudessa välttämättä sellainen isku Trumpille, kun nyt moni meillä näyttää ajattelevan.

YouGovin pikavauhtia tekemässä gallupissa jopa 45 prosenttia republikaaneista ilmoitti hyväksyvänsä kongressitalon tapahtumat, kun 43 prosenttia oli päinvastaista mieltä. Suomalaisessa kontekstissa tämä tuntuu uskomattomalta. Se on silti täyttä totta, vaikka gallupissa virhemarginaalia onkin. Edelleen iso osa amerikkalaisista uskoo, että Biden varasti vaalit laajalla vaalivilpillä. Vielä suurempi osa uskoo, että maata johtaa tammikuusta eteenpäin korruptoitunut eliitti, joka ei välitä heistä, vaan kirjaimellisesti pyrkii Yhdysvaltojen tuhoamiseen.

Kun tämän muistaa, kauhistuttava kehityskulku ja Trumpin kannattajien tuntema viha näyttää vähemmän yllättävältä. Näin voisi moni kansalainen toimia, jos uskoisi maansa olevan rikollisten hallussa ja hallituksen nousseen asemaansa vilpillä.

Vaikka Trump hävisi vaalit, hänen suosionsa on republikaanipoliitikkojen joukossa ylivoimaista. Presidentti Trump voi näin siirtyä kautensa päättyessä sujuvasti oppositiojohtajaksi. Moni on arvioinut, että sellaiseksi hän todellisuudessa halusi myös vuoden 2016 vaaleissa. Niin heikosti Trump joukkoineen oli alkavaan kauteensa valmistautunut.

Oppositiojohtajana Trump ei joudu enää kantamaan edes alkeellista vastuuta hallinnon toiminnasta tai maan yhtenäisyydestä.

Ei olisi suuri yllätys, jos hän pyrkisi seuraavaksi kaupalli07stamaan poliittisen suosionsa ja rakentamaan oman vaihtoehtomedioiden ekosysteeminsä, jossa totuudella ja faktoilla ei ole kuin välinearvoa. Twitterin sijaan Trump voisi vetäytyä omille TV- ja radio-kanavilleen sekä lukemattomiin pienempiin sosiaalisiin medioihin, joissa kannattajat jo odottelevat. Vuoden 2024 presidentinvaalit, joissa Trump on vihjannut olevansa ehdolla, ovat tässä ehkä vain sivuseikka. Olennaista on suosio, katsojaluvut ja raha. Kulttuurisodan johtaminen tuo hänelle näitä kaikkia.

Jos tämän ajattelee Trumpin tavoitteeksi — niin kyyninen kuin se onkin — myös hänen toiminnalleen voi löytää logiikan. Trump ei välitä, mitä media hänestä sanoo, koska hän pystyy ohittamaan sen portinvartijana. Trump ei välitä, mitä muut republikaanipolitiikot hänestä ajattelevat, koska hän on heitä suositumpi eikä tarvitse heidän tukeaan. Trump ei välitä, mitä hänen toimintansa jättää jälkeensä. Hän ei ole poliitikko, vaan esiintyjä.

Yhdysvaltain demokratiaa testataan tulevien viikkojen aikana toden teolla, mutta sitä koetellaan samaan tapaan myös jatkossa. Amerikkalaiset ovat Trumpin kauden jälkeen jakautuneempia kuin koskaan. Tuo jakautuminen näkyy lähes kaikissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä ja arvoissa. Republikaaneja äänestävistä 52 prosenttia katsoi YouGovin gallupissa Bidenin, ei Trumpin, olevan syypää jopa kongressitalon tapahtumiin! Maailmankuvien eriytyminen tarjoaa kaikelle, mitä maailmassa tapahtuu, täysin toisistaan poikkeavan tulkintakehikon.

Tällaista kehitystä ei ole helppo kääntää. Siinä onnistuminen on Bidenin tärkein tehtävä presidenttinä. Haluan olla optimistinen ja uskoa, että Biden kykenee kuromaan umpeen maahan revennyttä arvojen kuilua. Mitenkään helppoa se ei tule olemaan, kun kahdella ryhmällä on täysin omat faktat, eikä suuri osa yhdysvaltalaisista pidä hänen presidenttiyttään ylipäätään oikeutettuna.

Euroopalle Bidenin presidenttikausi on hengähdystauko. Yhdysvaltojen sisäisen tilanteen kärjistyminen ja yhteenkuuluvuuden totaalinen rapautuminen on kuitenkin jatkuessaan kehityskulku, joka voi johtaa pysyviin muutoksiin maan kansainvälisessä asemassa. Pirua ei tarvitse piirtää seinälle, mutta on syytä varautua myös siihen, että tämä jatkuu. Trump ei ole katoamassa mihinkään, eikä Bidenin kauden alku ole Trumpille kuin alun loppu.

Kirjoitus julkaistu Uusi Suomi -blogissa 7.1.2021.