Yhdysvaltain vallanvaihdos otettiin Euroopan parlamentissa toiveikkaana vastaan. Yhdysvallat on perinteisesti ollut Euroopan unionille tärkein strateginen kumppani sekä talouden että turvallisuuden osalta. Viime vuodet ovat olleet tässä melkoista vuoristorataa.

Donald Trump ei pitänyt kansainvälistä monenkeskistä järjestelmää Yhdysvaltain edun mukaisena. Hänen repivä toimintansa jätti usein EU:n yksin puolustamaan kansainvälistä sääntöihin perustuvaa järjes-telmää ja länsimaisia arvoja, demokratiaa, vapautta ja ihmis-oikeuksia.

Joe Bidenin kauden odotetaan tuovan transatlanttiseen suhteeseen ja maailmanpolitiikkaan taas sitä vakautta, ennustettavuutta ja keskinäistä luottamusta mikä viime vuosilta on puuttunut.

Ensitöikseen Biden lupauksensa mukaisesti palauttikin Yhdysvallat sekä Pariisin ilmastosopimukseen että kansainvälisen terveysjärjestön WHO:n jäseneksi, ja myös sen rokoteohjelmaan. Molemmat päätökset ovat hyvin tervetulleita eurooppalaisten kannalta.

EU on globaalissa ilmastopolitiikassa ottanut johtajan roolin ja tavoittelee hiilineutraaliutta vuonna 2050. Tuotamme kuitenkin maailman päästöistä alle 10 prosenttia, joten on selvää ettemme yksin pysty maapallon suuntaa kääntämään.

Syksyn aikana sekä Japani että Kiina ovat ilmoittautuneet mukaan ilmastoneutraaliustavoitteeseen, ja oli erittäin tärkeää saada myös Yhdysvallat takaisin samaan rintamaan.

Tällä hetkellä akuutein kriisi niin Euroopassa kuin maailmanlaajuisestikin koskee koronapandemian taltuttamista.

EU:n rahoituksella oli iso rooli siinä, että rokotekehitys saatiin usealla taholla viime kesänä nopeasti käyntiin ja yhteiset ennakko-ostot turvasivat rokotteen saannin kaikille EU-maille, myös Suomelle. Nyt komission asettaman tavoitteen mukaan kesään mennessä 70 prosenttia EU-kansalaisista on rokotettu, mikä toisi jo hyvän suojan.

Silti Euroopassa tai edes Suomessakaan ei voida huokaista helpotuksesta ennen kuin rokotekattavuus on laajaa koko maailmassa. Siksi Yhdysvaltain kiinnittyminen uudelleen WHO:n jäseneksi ja sen rokoteohjelmaan, joka turvaa rokotteita myös maailman köyhemmille maille, on äärimmäisen tärkeä päätös.

Euroopan turvallisuuspolitiikan osalta Trumpin kausi oli välillä melkoista shokkihoitoa. Toisaalta se viimeistään herätti EU-maat siihen, kuinka riippuvainen Euroopan puolustus on Yhdysvalloista. Kuten Angela Merkel tiivisti ”Euroopan on otettava kohtalo omiin käsiinsä”.

Vaikka nyt Bidenin kaudelta odotetaan paluuta ”normaaliin” turvallisuusyhteistyössä ja Natossa, se ei poista EU-mailta tarvetta tiivistää yhteistä tur-vallisuus- ja puolustuspolitiikkaansa, ja ottaa suurempaa vastuuta Euroopan puolustuksesta myös taloudellisesti.

Jo Barack Obaman kaudella Venäjän Krimin valtauksen jälkeen vuonna 2014 Nato-maat asettivat tavoitteekseen nostaa puolustusbudjettinsa kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta, ja sitä kohti niiden on edelleen kiivettävä.

Samoin EU:n piirissä yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on tiivistettävä ja terävöitettävä. Tämä edellyttää myös yhteisten turvallisuusuhkien tarkempaa määrittelyä, jota parhaillaan tehdään EU:n strategisen kompassin nimellä.

Toiminnan tehostamiseksi unionin olisi syytä siirtyä myös tietyissä ulkopolitiikan päätöksissä täyden yksimielisyyden sijasta määräenemmistöpäätöksiin, mutta se päätös näyttää edelleen olevan valitettavasti pitkissä puissa.

Bidenin kauteen kohdistuu Euroopassa suuria toiveita ja odotuksia, mutta kaikki ei palaa ennalleen. Eurooppa ei Yhdysvaltain politiikassa ole enää niin keskeisellä sijalla kuin aiemmin.

Amerikkalaisista yhä suuremmalla osalla juuret ovat Etelä-Amerikassa, mihin luontaisesti suuntautuu suuri mielenkiinto. Toisaalta maailmanpolitiikan osalta Yhdysvaltain huomio keskittyy pitkälti Kiinan kasvavan vaikutusvallan patoamiseen, jossa Biden jatkaa Trumpin politiikkaa, vaikkakaan ei ehkä yhtä räyhäkkäällä tavalla.

Euroopalle olisi erinomaista, jos saisimme jäihin laitetut TTIP- vapaakauppaneuvottelut uudelleen käyntiin Yhdysvaltain kanssa. Se näyttää kuitenkin varsin epätodennäköiseltä.

Julkaistu Keskisuomalaisessa 24.1.2021.