Henna Virkkunen

Europarlamentaarikko

EU:n elpymispaketti ei ole täydellinen, mutta välttämätön
Kolumni

EU:n elpymispaketti ei ole täydellinen, mutta välttämätön

EU:n elpymispaketti herättää vahvoja mielipiteitä – sekä puolesta että vastaan. Perustuslakivaliokunnan linjauksen seurauksena pelkät hallituksen äänet eivät riitä paketin hyväksymiseen, vaan se tarvitsee myös opposition tukea. Harmi, että hallitus ei tätä etukäteen ymmärtänyt, vaan toimi EU-neuvotteluissa omapäisesti ja oppositiota kuuntelematta.

EU-elvytyspaketin osalta kokoomuksen eduskuntaryhmän päätös äänestää tyhjää, ja antaa näin hallituksen kantaa vastuu paketin hyväksymisestä eduskunnassa, on nostattanut kritiikkiä molemmista suunnista. Vastaavalla tavalla ovat itse asiassa toimineet muutkin oppositioasemassa olevat EPP-puolueet, kuten Ruotsin moderaatit. Vaikka elpymispaketissa on paljon ongelmia, kokoomus ei halua kaataa sitä ja suistaa Eurooppaa kaaokseen ja Suomea EU:n sivuraiteelle.

Euroopan parlamentissa vääntö EU-elpymispaketista käytiin jo viime syksynä. Parlamenttihan tyrmäsi heti tuoreeltaan heinäkuussa päämiesten ja -naisten neuvottelutuloksen, ja vaati pakettiin useita muutoksia. Näillä haluttiin varmistaa tukirahojen tiukempi ehdollisuus, tehokas käyttö ja valvonta, sekä rahoituksen kytkeminen oikeusvaltioperiaatteeseen. Näiden muutosten jälkeen EU-parlamentissa osaltamme hyväksyimme joulukuussa elpymispaketin ja koko EU-budjettiraamin vuosille 2021-27.

Äänestin paketin puolesta, kuten kaikki kokoomusmepit. Täydellisenä pakettia ei silti pidä meistä kukaan. On syytä vielä kerran avata päätöksen perusteluja ja sitä, miksi paketin hyväksyminen eduskunnassa on Suomen kiistaton etu.

Elpymispaketti linkittyy monivuotiseen budjettiin

On tärkeä ymmärtää, että vaikka EU:n elpymispaketti ja monivuotinen budjetti ovat teknisesti erillisiä asioita, ne ovat nyt yhteinen kokonaisuus. Molemmista on Euroopan tasolla viime kesänä saavutettu sopu, johon Suomen hallitus on tällöin sitoutunut. Jos jokin jäsenmaa nyt päättäisi irtautua elpymispaketista, kaatuisi koko kyseinen sopu. EU ei siis jäisi vain ilman elpymispakettia, vaan lisäksi ilman budjettia vuosille 2021-2027. Kun kello käy kohta vuoden 2021 kesää, jokainen ymmärtää, että kuinka hankala tämä tilanne olisi.

EU:n monivuotista budjettia neuvoteltiin useita vuosia ennen sen hyväksyntää. Kun eri maat arvioivat kesän sopua, arvioivat ne siis molempia näistä, elpymispakettia ja budjettia. Kaikki jäsenmaat yhdessä ja erikseen katsoivat, että elpymispaketista ja monivuotisesta budjetista muodostuva kokonaisuus on hyväksyttävissä. Siksi elpymispakettia on mahdoton irrottaa omaksi tarkastelukseen EU:n budjettikehyksestä.

Jos Suomi irtautuisi elpymispaketista, kaatuisi samalla koko budjettisopu. Uuden budjetin neuvottelut jouduttaisiin aloittamaan alusta. Tämä suistaisi EU:n suureen kriisiin. Mitään vaihtoehtoista mekanismia myöskään elpymispaketin toteuttamiseen ei ole, vaan se jouduttaisiin rakentamaan kokonaan uudelleen. Kyseessä ei olisi viikkojen, vaan vähintäänkin kuukausien tai vuosienkin urakka. Vaikka ratkaisu löytyisikin ja Suomi jäisi paketin ulkopuolelle, olisi neuvotteluasemamme budjettineuvotteluissa onneton. Suomella on EU-budjetissa monia kansallisesti tärkeitä puolustettavia etuja. Näiden kanssa olisimme päätöksenteossa sivuraiteella. Kyse ei olisi mistään kostosta, vaan yksinkertaisesti siitä, että tällaisen tempun jälkeen muiden maiden halu kuunnella Suomen kantaa olisi varsin vähäinen. Kaikki maat ovat joutuneet paketissa tekemään kompromisseja. Luottamus siihen, että Suomi pitää kiinni sovitusta, menisi kertaheitolla.

Miksi elpymispaketti tarvitaan?

Elpymispaketissa ei pohjimmiltaan ole kyse vain jäsenmaiden elpymisohjelmien rahoittamisesta, vaan vakautta turvaavasta instrumentista. Sillä Euroopan unioni on osoittanut kykynsä tehdä tarvittavia päätöksiä kriisin keskellä. Euroopan keskuspankin (EKP) rahapoliittiset toimet on melko lailla jo käytetty, joten pakettia tarvitaan myös – ja ehkä erityisesti – rahoitusvakauden takaajana. Jos eduskunta kaataisi paketin, järjestelyn varaan rakennetut markkinaodotukset purkautuisivat. Johtopäätös olisi, että tällaista EU:ta yhdessä pitävää poliittista liimaa ei ole.

Tästä näkökulmasta on yhtäältä ihmeteltävä tapaa, jolla pakettia on Suomessa hallituksen taholta perusteltu. On helppo nähdä sellaisen argumentin läpi, jossa ulkomailla tapahtuva elvytys jollain tapaa erityisen hyvin tukee Suomen kasvua. Tämän kaltaiset lausunnot eivät ole lisänneet suomalaisten luottamusta neuvoteltuun kokonaisuuteen.

Paketissa onkin kyse nimenomaan Euroopan talouden vakaudesta ja elpymisestä tavalla, jossa yhden tai useamman jäsenmaan ongelmat eivät jää jarruttamaan muiden kasvua. Se on viesti rahoitusmarkkinoille, että EU on yhtenäinen ja kykenee poliittisiin päätöksiin, jotka suojelevat koko unionin vakautta ja kasvua. Tästä syystä elpymispaketti on tarpeellinen. Ei siksi, että juuri Suomi tarvitsisi sitä, mutta siksi, että myös Suomi tarvitsee vakaan ja kasvavan eurooppalaisen sisämarkkinan.

Elpymispaketti on osa kokonaisuutta, joka on Suomelle edullinen

Kokonaisuutena EU-jäsenyys sekä EU:n monivuotinen budjetti ovat Suomelle taloudellisesti erittäin hyödyllisiä. Vaikka yksin elpymispaketti ei meitä erityisesti hyödyttäisikään, kuten voi aivan perustellusti ajatella, sitä ei voi erottaa EU-budjetista. Ne on kytketty yhteen ja yhdessä neuvoteltu, joten yhdessä ne selviävät tai kaatuvat.

Kokonaisuutena – siis elpymispaketista, monivuotisesta budjetista ja EU:n rahoitusvakaudesta – kuitenkin hyödymme aivan merkittävästi enemmän kuin mitä elpymispakettiin joudumme maksamaan. Tälle eri ekonomistit voivat laskea eri arvoja, mutta yleiskuva on selvä. Siksi myös suomalaisten ekonomistien lähes yksimielinen enemmistö katsoo elpymispaketin hyväksymisen järkeväksi.

Jos eduskunta kaataisi paketin, mitään valmista vaihtoehtoista mallia ei ole. Nykymuotoista elpymispakettia ei pystyttäisi rakentamaan EU-instituutioiden ulkopuolelle.

Vedettiinkö Suomea nenästä?

Kun arvioidaan elpymispakettia ja monivuotista budjettia, Suomi sai viime kesänä neuvotteluissa aika lailla oman osansa. Itse olisin toki painottanut neuvotteluissa joitain asioita toisin. Olisin ollut valmis tinkimään monista muista Suomelle tärkeistä asioista, kunhan niiden vastapainona olisi saatu pakettiin tiukempaa ehdollisuutta ja vahvempaa avustusten lainapainotteisuutta. Perusperiaatteena tulee ehdottomasti olla, että jos rahaa saa, pitää olla sitoutunut talouden rakenteellisiin uudistuksiin. Lisäksi meillä tulisi olla selkeä näkymä siitä, miten monien EU-maiden – myös Suomen – krooninen ylivelkaantuminen saadaan kuriin ja miten kasvu- ja vakaussopimuksen ehtoihin palataan. Nyt se puuttuu. Tämä on harmillista ja vahingollista, mutta silti selvästi pienempi paha kuin edellä kuvattu EU:n ajautuminen kaaottiseen tilanteeseen globaalin pandemian keskellä.

Verrattuna joihinkin muihin maihin, EU-jäsenyys on Suomelle myös elpymispakettiin liittyvien maksujen jälkeen melko edullista. Esimerkiksi Ruotsi maksaa sekä EU:n budjettiin että elpymispakettiin selvästi meitä enemmän, vaikka huomioon otettaisiinkin maiden koko. Suomi hyötyy EU:n sisämarkkinoista ja eri EU-ohjelmista melko paljon, vaikka paremmilla kansallisilla satsauksilla voisimme saada vielä enemmän.

Kotimaisessa keskustelussa paljon esillä ollut Italia taas on pitkään ollut EU:n nettomaksaja. Se on myös ollut Suomea suurempi nettomaksaja, vaikka maksut suhteutettaisiin talouden kokoon. Vuosittain Italia on viime vuosina maksanut EU:n budjettiin noin 5 miljardin euroa enemmän kuin se on saanut. Vaikka Italian julkinen talous on moniongelmainen, maa on tehnyt vakavia yrityksiä sen tervehdyttämiseksi. Valtava velkataakka on maassa peräisin erityisesti 1990-luvulta ja eurokriisistä. Sen jälkeen maan velka suhteessa BKT:hen ei ole juuri kasvanut. Enemmän pitäisi tehdä, mutta täydestä toimettomuudesta ei ole kyse. Tiedämme ihan kotimaastakin, kuinka hankalaa välttämättömien rakenteellisten uudistusten tekeminen on – ainakin joillekin puolueille.

Suomen kansainvälinen asema ja EU-päätöksenteko

Suomi on pieni pohjoinen maa, jolla on pitkä raja aggressiivisen suurvallan kanssa. Olemme läpi historiamme olleet reuna-aluetta, joka on vasta viimeisten vuosikymmenien aikana vahvistanut asemansa kiistattomana osana läntistä maailmaa. Olemme tehneet paljon töitä, jotta voisimme Euroopan unionissa olla kokoamme suurempia ja vaikuttaa meille tärkeisiin asioihin.

EU-päätöksenteossa olemme silti pieni maa. Mahdollisuutemme estää elvytyspaketin syntyminen olivat vähäiset. Laiva kääntyi peruuttamattomasti viimeistään, kun Saksa ja Ranska tekivät aika tasan vuosi sitten yhteistä elvytystä koskevan ehdotuksen. Suomi olisi neuvotteluissa voinut liimautua tiukemmin niin sanotun nuukan nelikon, eli Alankomaiden, Ruotsin, Itävallan ja Tanskan kylkeen. Se olisi voinut auttaa joidenkin Suomelle tärkeiden tavoitteiden edistämisessä, mutta koko paketin kaataminen olisi tälläkin konklaavilla ollut hankalaa. Maissa asuu yhteenlaskettuna noin 10 prosenttia EU:n väestöstä.

Elpymispaketin ja siihen sidotun rahoitussovun hylkääminen ei tuhoa Suomen asemaa osana Eurooppa ja läntistä maailmaa. Se kuitenkin tekisi kaikesta huomattavan paljon vaikeampaa ja vaikuttaa ilmiselvän negatiivisella tavalla Suomen kansainväliseen asemaan.

Paketin hylkääminen olisi Suomen itsenäisen historian merkittävimpiä ulkopoliittisia päätöksiä. Sille ei ole rakennettavissa mitään kestäviä perusteita, jos perspektiivin vain malttaa pitää riittävän laajana.

Epätäydellinen paketti epätäydellisessä maailmassa 

Kun jaamme paketin maksuosuuden koko sen 30-vuotiselle elinajalle, sen hinta Suomelle on vuodessa noin 220 miljoonaa euroa. Tästä voimme vähentää sen, jonka paketista saamme takaisin, eli vähintään kolmanneksen.

Kun mietimme EU-jäsenyyden sekä Euroopan kasvun ja vakauden suoria hyötyjä Suomelle, on ilmiselvää, että puhumme täysin toisen kokoluokan asioista. Kun taas ajattelemme EU-jäsenyyden merkitystä Suomen kansainväliselle asemalle sekä paketin hylkäämisen negatiivisia vaikutuksia, mielestäni johtopäätös on yhä selvempi: elpymispaketin hyväksyminen eduskunnassa on Suomen ja suomalaisten etu.

Ei siksi, että paketti olisi täydellinen, vaan siksi, että se epätäydellisistä vaihtoehdoista paras mahdollinen.

Teksti julkaistu Uudessa Suomessa 29.4.2021.