Metsiin kohdistuu nyt iso paine

Suomalaiset metsät ovat joutuneet kovan paineen alle, kun Euroopan unioni päivittää yhteisiä 2030 energia- ja ilmastotavoitteita. Komission on määrä esitellä tämä valtava lakipaketti ensi viikolla. Päivitettävänä on muun muassa metsästrategia, sekä säännöt kestävän bioenergian tuotannolle ja metsien nielulaskelmille. Aivan keskeisiä linjauksia metsätalouden kannalta. Odotettavissa onkin, että lakien kymmenistä yksityiskohdista joudutaan käymään vaikeaa vääntöä seuraavat kuukaudet.

Perusongelmana metsiä koskevissa EU-tason päätöksissä tahtoo olla, että metsätaloutta niin komissiossa kuin useimmissa jäsenmaissakin tunnetaan varsin huonosti. Metsävaltaiset maat Suomi ja Ruotsi jäävät usein melko yksin puhuessamme kestävän metsänhoidon, metsien monikäytön tai biotalouden tarjoamista mahdollisuuksista EU:n ilmasto- ja energiapolitiikassa.

Nyt vaikeuskerroin on entisestään noussut, kun kaikilla sektoreilla pyritään kiivasti Green Deal -ohjelman tavoitteisiin, eli ilmastoneutraaliuden saavuttamiseen vuonna 2050. Juuri hyväksytyssä EU:n ilmastolaissa päättettiin välitavoitteena vähentää jo vuoteen 2030 mennessä päästöjä 52,8 prosenttia, mutta kasvattaa myös hiilinieluja niin paljon, että päästäisiin 55-57 prosenttiin.

Ilmastolaki itsessään on tärkeä askel ja tuo ilmastotoimiin kauan kaivattua pidemmän aikavälin suunnitelmallisuutta. Tavoitteen ripustaminen näin vahvasti hiilinieluihin on kuitenkin Suomen metsien kannalta iso riski. Erityisesti siksi, että toisin kuin EU-parlamentti vaati, ilmastoneutraalius on lopullisessa laissa vain Euroopan unionia yhteisesti, mutta ei jokaista jäsenmaata sitova tavoite.

Asetelmassa piilee valtava riski, sillä moni jäsenmaa näyttää aidosti kyvyttömältä irtautumaan fossiilisista polttoaineista. Vaarana on, että osa maista yrittää vapaamatkustaa, ja edelläkävijämaat joutuvat vähentämään päästöjään ja kasvattamaan nielujaan muidenkin edestä.

Vaikka Suomellakin on ilmastotoimissa vielä paljon tekemistä, olemme jo nyt Ruotsin kanssa EU:n ehdottomia kärkimaita muun muassa uusiutuvan energian käytössä.

Samat metsiin kohdistuvat paineet korostuvat nyt EU-aloitteissa kautta linjan. Tuoreen biodiversiteettistrategian tärkeänä tavoitteena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen, mutta strategia ei lainkaan tunnista suomalaisia talousmetsien suojelukohteita. Metsien tärkeä rooli teollisuutemme kivijalkana puuttuu myös komission esittelemästä päivitetystä teollisuusstrategiasta. Samoin komission laatimassa EU:n kiertotalousstrategiassa biotalouden valtava potentiaali fossiilisten raaka-aineiden korvaamisessa jää varsin vähälle huomiolle. Viime aikoina otsikoihin on noussut myös EU:n uusi kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmä eli taksonomia, jonka puitteissa komissio vaatii bioenergian käytölle paljon tuuli- ja aurinkovoimaa tiukempia kestävyyskriteerejä.

Näyttääkin siltä, että EU-komissiossa metsiä pidetään lähinnä hiilinieluina, ja niiden sosiaalinen ulottuvuus ja taloudelliset vaikutukset ovat huolestuttavasti painuneet taka-alalle. Myös Euroopan parlamentti on metsien osalta varsin kahtia jakautunut. Iso osa mepeistä ei metsätaloutta luonnollisesti kovin hyvin tunne, joten on tärkeää viedä heille oikeaa informaatiota kestävästä ja aktiivisesta metsänhoidosta.

Iso ongelma sekä komission että meppien suuntaan on kuitenkin Suomen hallituksen linja. Nyt olisi ehdottoman tärkeää että hallituksen metsäviesti EU-pöytiin olisi vahva ja yhtenäinen. Näin ei kuitenkaan ole, ja se vaikeuttaa kaikkien työtä kestävän metsätalouden puolesta.

Teksti on julkaistu Savon Sanomissa 10.7.2021.