Strateginen kompassi ohjaa EU-puolustusta eteenpäin

EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka otti kuluneella viikolla uusia askelia, kun EU-ministerineuvosto hyväksyi strategisen kompassin. Kyseessä on uusi EU:n turvallisuuspolitiikan toimintasuunnitelma, joka asettaa yhteiset suuret linjat ja tavoitteet kohti vuotta 2030.

Pitkään valmisteltu asiakirja meni viimeisen kuukauden aikana osin uusiksi, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja rysäytti samalla koko entisen turvallisuusympäristön hajalle. Aika, jolloin pystyimme luottamaan taloudellisen keskinäisriippuvuuden takaavan rauhan Euroopassa on takanapäin. EU-maat joutuvat nyt käymään vakavasti läpi omaa valmiuttaan ja varautumistaan, ja vahvistamaan sitä yhdessä.

Euroopan yhteisen puolustuksen perusta on Nato. Tätä strateginen kompassi ei muuta. Vaikka EU:n turvallisuuspoliittista yhteistyötä tiivistetään, se on luonteeltaan Natoa täydentävää, ei sitä korvaavaa. Tämä pätee myös suomalaisia paljon puhuttaneeseen Euroopan unionin turvatakuiden 42.7 artiklaan. Sitä ei strategisessa kompassissa lähdetty määrittelemään sen tarkemmin, vaikka Suomi on tällaista toivonut. Valtaosa EU-maista kuuluu Natoon ja on jo sen turvatakuiden piirissä. Ei niillä ole halua tai tarvetta lähteä rakentamaan tälle mitään päällekkäistä järjestelmää.

On hyvä, että nyt lopulta myös Suomessa käydään vakavaa keskustelua puolustusliiton jäsenyydestä. Me olemme jo niin lähellä Natoa kuin mahdollista olematta jäsen. Nato-jäsenyys vahvistaisi sekä omaamme, että myös koko Itämeren alueen turvallisuutta.

On hyvä, että nyt lopulta myös Suomessa käydään vakavaa keskustelua puolustusliiton jäsenyydestä.

Samalla on paljon turvallisuuspolitiikan alueita, jossa Euroopan unionin kannattaa tiivistää yhteistyötään. Strategisen kompassin mukaisesti näitä ovat muun muassa puolustusteollisuuden tuotekehitys, investoinnit sotilaallista liikkuvuutta tukevaan liikenneinfraan, varautuminen uudenlaisiin hybridi- ja kyberuhkiin ja yhteiset nopean toimintakyvyn joukot. Näillä sektoreilla on viime vuosina tehty uusia avauksia. Nyt toimintaa on määrätietoisesti vietävä eteenpäin, ja varattava tähän myös riittävät resurssit.

Ukrainan sota on osoittanut, että monista puutteistaan huolimatta Euroopan unioni kykenee tarvittaessa toimimaan tehokkaasti. Se on asettanut massiivisia sanktioita Venäjälle, jäädyttänyt keskuspankin varoja, asettanut matkustuskieltoja, kieltänyt venäläiskoneiden liikennöinnin EU-alueella, ja todellakin eristänyt Venäjää. Samalla Ukrainaa on tuettu miljardin euron arvoisilla aseapupaketeilla ja humanitäärisellä avulla. Ukrainalaisille on myös myönnetty tilapäinen oleskelulupa EU-alueelle.

EU:n puolustusyhteistyön tiivistäminen on hyvä osoitus EU:n halusta ja kyvystä ottaa vahvempi asema maailmanpolitiikassa, mutta korjattavia valuvikojakin on vielä jäljellä. Yksimielisyysvaatimus EU:n ulko-ja turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossa rajoittaa edelleen EU:n kykyä toimia tehokkaasti ja päämäärätietoisesti, kun yksikin jäsenmaa voi lamauttaa päätöksenteon. Jos EU haluaa tulevaisuudessa olla vahva globaali toimija, on tulevaisuudessa osassa ulkopolitiikan päätöksistä siirryttävä määräenemmistöpäätöksiin.

Julkaistu Kalevassa 30.3.2022.

Henna Virkkunen - Kokoomus