Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on nostanut informaatiovaikuttamisen uudelle tasolle. Sinänsä tässä ei ole mitään uutta. Propagandaa, sensuuria ja disinformaatiota on käytetty sodissa läpi historian. Internet ja sosiaalinen media on kuitenkin tehnyt tiedosta nyt paljon nopeammin leviävää ja helpommin kohdennettavaa kuin aiemmin. Ukrainan sota on väkivaltaisen hyökkäyssodan lisäksi myös digitaalinen sota. Siinä käytetään sekä kyberiskuja että sisällön kautta vaikuttamista.

Rintamalinjat kävivät heti sodan alettua selväksi. Venäjä on pyrkinyt estämään maassaan kaiken vapaan tiedonvälityksen. Valtion televisio suoltaa posketonta propagandaa, ja sodasta puhujia uhkaa vankeus. Vapaa journalismi on estetty, somealustat kielletty ja Meta julistettu ekstremistiseksi. Nyt Venäjä pyrkii uudella lailla jo rajoittamaan venäläisten sananvapautta maan ulkopuolellakin. Vladimir Putinin pöytä lyhenee, mutta valheet ja uhkailu jatkuvat.

Ukrainan johdolla on täysin vastakkainen lähestymistapa. Se on valjastanut kaikki mahdolliset sosiaalisen median kanavat puolustuksensa tueksi.

Ukrainan ministerit, pormestarit ja presidentti somettavat, twiittaavat, jakavat instavideoita, puhuvat parlamenteille, tapaavat valtionjohtajia, kiittävät avusta, jakavat sodan tuhoja ja kauhuja kaikilla mahdollisilla somekanavilla 24/7. Heti ensimmäisinä päivinä näimme kuinka Ukrainan maanviljelijät hinasivat venäläisten tankkeja traktoreillaan, kaupunkilaiset häätivät paljain käsin huitoen panssareita karkuun ja apujoukot rakensivat Molotovin cocktaileja.

Jo viikkoja sitten oli selvää, kuka on voittanut digitaalisen sodan. Nyt on autettava Ukrainaa voittamaan myös koko sota.

Ukrainan sinikeltainen lippu liehuu nyt koko läntisessä maailmassa ylimpänä, ja täysin oikeutetusti. Tätä ei Venäjä pelätyillä kyberhyökkäyksillään ole kyennyt estämään. Ukraina oli itsekin hyvin varautunut, mutta se kokosi myös vapaaehtoisista pikaviestipalvelu Telegramissa ”Ukrainan IT-armeijan”, joka hyökkää venäläistä valtion- ja sotilashallintoa vastaan. Avuksi tähän taisteluun on kutsuttu suuret teknologiayritykset.

Ukrainan tukena kybersodassa taistelee myös kansainvälinen hakkerointiryhmä Anonymous, jolla on meneillään Putinin hallintoa vastaan suunnattu Operation Russia. Se on iskenyt useita kertoja näyttävästi Venäjän valtionhallinnon sivustoille, hakkeroitunut Venäjän valtiolliselle televisiokanavalle ja julkaissut venäläisille kiellettyä materiaalia Ukrainan sodasta.

Ukrainan sodan asetelma on selkeä kaikilla kansainvälisen oikeudenkin mittapuilla. Venäjä on rikollinen hyökkääjä, Ukraina puolustaa itseään. Kaikilla vähänkään moraalisilla tahoilla on oikeus ja velvollisuus antaa Ukrainalle kaikki mahdollinen tuki.

Voi kuitenkin tulla eteen myös tilanteita, jolloin puolen valinta ei olisi yhtä selvää. Siinä tilanteessa kansainvälisillä somealustoilla on suuri vastuu. Mikä on oikeaa tietoa, mikä vaarallista propagandaa? Mitä pitää ehdottomasti julkaista, mikä on poistettava ja kenen toiminta kokonaan estettävä? Ei voi ajatella, että digijätit voisivat pelkästään omilla käyttöehdoillaan sen määritellä.

Tänä päivänä somealustoilla, kuten Facebook, Twitter, Instagram tai YouTube on valtava taloudellinen ja yhteiskunnallinen valta. Niillä on ihmisten elämässä jo niin suuri merkitys, että alustat ovat kuin julkista tilaa. Kuitenkaan vastuut ja säännöt eivät ole aivan selvät. Päätöksiä niistä voi tehdä vaikkapa Twitterin uusi omistaja Elon Musk.

Siksi Euroopan unionissa halutaan nyt selkeästi paaluttaa lakiin, että internetissä EU-alueella pätevät samat säännöt kuin yhteiskunnassa muutenkin. Se mikä on laitonta EU-maissa, meidän kaduillamme, kouluissa, kaupoissa tai toreilla, on laitonta myös internetissä. Ja tätä alustoilla on velvollisuus noudattaa.

Viime viikonloppuna EU-neuvotteluissa saavutettiin poliittinen sopu tätä koskevasta uudesta digitaalisten palveluiden DSA-asetuksesta, jossa toimin yhtenä EU-parlamentin neuvottelijana. Tuleva laki määrää, että laittomat tuotteet, palvelut taikka sisällöt on poistettava heti kun alusta saa niistä tiedon. Isoimpien nettialustojen on analysoitava säännöllisesti myös itse omia systeemisiä riskejään, ja avattava dataansa viranomaisille ja tutkijoille. Avoimuutta ja läpinäkyvyyttä halutaan lisää.

Samaan aikaan eurooppalaisten perusarvojen: demokratian, sananvapauden ja ihmisoikeuksien toteutuminen halutaan varmistaa myös verkossa. Käyttäjien mahdollisuuksia ilmoittaa laittomasta sisällöstä tai tuotteista helpotetaan. Lailla halutaan vahvistaa myös sananvapauden toteutumista ja käyttäjien oikeuksia: Jos alusta esimerkiksi poistaa sisältöä taikka sulkee käyttäjätilin, sen tulee heti ilmoittaa tästä käyttäjälle, kertoa syy ja antaa mahdollisuus myös riitauttaa päätös.

Viime metreillä lainsäädäntöön lisättiin myös erityinen kriisimekanismi. Ihmisten elämää ja terveyttä uhkaavan kriisin oloissa EU-jäsenmaat voisivat aktivoida mekanismin, joka antaa komissiolle oikeuden määrätä isot internetalustat EU-alueella tekemään erityistä kriisiarviota, ja muokkaamaan sen perusteella toimintojaan, kuten suuntaamaan moderointia, mainontaa ja algoritmeja uudella tavalla. Päätös voisi olla kerrallaan voimassa kolme kuukautta.

Nyt tällaista lainsäädäntöä ei ole ollut, vaan esimerkiksi päätös estää venäläisten Russia Today ja Sputnik– sivustojen toiminta EU-alueella on tehty sanktiopäätöksen perusteella.

Ymmärrettävästi internetalustojen sisältöön puuttuminen herättää myös huolia sensuurista. On kuitenkin selvää, etteivät ne voi toimia irrallaan muusta yhteiskunnasta pelkästään omien sääntöjensä pohjalta. Oikeusvaltiossa toimitaan demokraattisesti säädettyjen lakien pohjalta, ja näitä kaikkien on kunnioitettava. Myös netissä.

Keskustelu sananvapauden rajoista ei ole helppoa, ja juuri siksi sitä on käytävä aktiivisesti. On varmistettava että ne rajoittavat toimet joita tehdään demokratian itsepuolustukseksi, eivät mene yli tarpeen. Muutoin demokratia itse on vaarassa muuttua totalitarismiksi.

Julkaistu Verkkouutisten blogissa 30.4.2022.