Euroopan unionin jäsenmaat pyrkivät nyt kiivaasti eroon Venäjän fossiilienergiasta. Se tapahtuu aivan liian myöhään, mutta hyvä että edes nyt. Samaan aikaan on varottava, ettei samaa virhettä toisteta. Euroopan unionin ei saa enää kriittisissä raaka-aineissa, toiminnoissa tai tuotteissa ajautua liian riippuvaiseksi yhdestä toimittajasta.

Kun Eurooppa nyt tekee voimalla vihreää siirtymää, se tapahtuu hyvin pitkälti kiinalaisen tuotannon varassa, puhutaanpa sitten sähköautojen akuista, tuulivoimaloiden komponenteista tai aurinkopaneeleista. Vaarana on, että Euroopan riippuvuus fossiilisesta energiasta muuttuu riippuvuudeksi raaka-aineista. Siksi eurooppalaista teollisuutta näillä aloilla on kyettävä vahvistamaan tuntuvasti, ja varmistamaan tarvittavien raaka-aineiden kestävä tuotanto ja saatavuus.

Euroopan komissio on listannut 30 kriittistä raaka-ainetta, jotka ovat korvaamattomia esimerkiksi aurinkopaneeleissa, tuuliturbiineissa, sähköajoneuvoissa ja energiatehokkaassa valaistuksessa. Näiden markkinat ovat globaalisti erittäin keskittyneet. Euroopan markkinoille esimerkiksi harvinaisista maametalleista 98 prosenttia tulee Kiinasta, boraatista 98 prosenttia Turkista ja platinasta 71 prosenttia Etelä-Afrikasta. EU-alueen oma tuotanto on tarpeeseen nähden minimaalista.

Ja tarve tulee vain kasvamaan. Komission arvion mukaan EU tarvitsee vuonna 2030 jopa 18 kertaa nykyistä enemmän litiumia ja viisi kertaa enemmän kobolttia sähköautojen akkuihin ja energian varastointiin. Sähköautojen, digitaaliteknologioiden ja tuuliturbiinien kestomagneeteissa käytettävien harvinaisten maametallien kysyntä saattaa puolestaan kasvaa kymmenkertaiseksi vuoteen 2050 mennessä. Tähän tarpeeseen Euroopan unionin pitäisi kyetä nyt myös itse vahvemmin vastaamaan.

Raaka-ainepula sekä hidastaa vihreää siirtymää että heikentää oman teollisuutemme kilpailukykyä. On tehtävä nopeita ratkaisuja raaka-aineomavaraisuuden kasvattamiseksi ja harvinaisten ainesosien kierrättämiseksi jo olemassaolevista laitteista. EU-komissio on pyrkinyt vauhdittamaan kehitystä sekä kiertotalousstrategiallaan, että perustamalla  eurooppalaisen raaka-aineallianssin ja akkuklusterin. Hyviä aloitteita, mutta käytännön työssä tahtia on vielä tiukennettava.

Yksi isoin hidaste Euroopan etenemiselle ovat vaikeudet kaivoslupien käsittelyssä. Prosessit ovat tavattoman hitaita. Siksi Euroopan parlamentti vaatikin omassa kriittisiä raaka-aineita käsitelleessä raportissaan, että jäsenmaiden tulee tehdä kaivoshankkeiden hyväksymisestä nopeampaa ja avoimempaa. Tämä koskee myös Suomea. Korkeista ympäristövaatimuksista on pidettävä kiinni, mutta prosessia on pystyttävä tuntuvasti nopeuttamaan. Tätä Suomen hallituksen olisi nyt syytä perata.

Suomella olisi kriittisten raaka-aineiden osalta mahtavat mahdollisuudet. Olemme yksi raaka-ainerikkaimmista EU-maista. Suomessa tuotetaan tällä hetkellä esimerkiksi yli puolet EU-alueella käytetystä germaniumista. Kaivostoiminnan lisäksi Suomen vahvuuksia ovat prosessiosaaminen, tarvittavien laitteiden valmistus sekä raaka-aineiden uusiokäyttö ja kierrätys. Suomessa on myös vahva mineraaliklusteri. Nämä mahdollisuudet pitäisi meidän nyt hyödyntää, sillä Euroopan vihreä siirtymä on juuri tästä tuotannosta kiinni.

Samalla myös kierrätettyjä materiaaleja tulee jatkossa hyödyntää nykyistä enemmän. Meistä jokainen voi esimerkiksi uuden kännykän ostaessaan toimittaa vanhan laitteen samalla liikkeeseen, joka myy sen käytettynä eteenpäin tai huolehtii sen sisältämät kriittiset raaka-aineet kierrätykseen. Tuotanto- ja toimitushäiriöiden välttämiseksi olisi myös tärkeää, että EU-alueella on riittävät omat varastot materiaaleja.

Raaka-ainehaaste on globaalisti iso ja tulee vain pahenemaan, sillä materiaalien kysyntä kasvaa muun muassa väestönkasvun, teollistumisen, liikenteen sähköistymisen ja uusien teknologisten sovellusten vuoksi jatkuvasti. Kriittisten raaka-aineiden pula uhkaa jo ilmastotavoitteiden saavuttamista ja heikentää teknologista edistystä. Samalla kriittisten materiaalien tarjonnan voimakas keskittyminen maihin, joissa noudatetaan alhaisempia sosiaali- ja ympäristönormeja, pahentaa monia näihin liittyviä ongelmia. Siksi raaka-ainemarkkinoita tulee monipuolistaa ja keskinäisriippuvuuksia vähentää niin nopeasti kuin mahdollista.

Henna Virkkunen

europarlamentaarikko EPP / kok