Sotaa on Aasian ilmassa, kun Xi Jingping koettelee Euroopan Kiina-politiikkaa. Heti presidentti Macronin päätettyä vierailunsa Pekingissä Kiina aloitti suuren sotaharjoituksen Taiwanin ympäristössä, jossa se näytti voimaansa yliäänipommikonein, sotalaivoin ja Taiwanin kaupunkeihin kohdistetuin simuloiduin ohjushyökkäyksin.

Kysymys nousee: Milloin Kiina hyökkää Taiwaniin?

Kiinan pyrkimys uudeksi globaaliksi supervallaksi tapahtuu meidän kustannuksellamme. Kiina käyttäytyy ulkopolitiikassaan yhä itsevarmemmin, aseistautuu massiivisesti, murskaa kritiikkiä taloudellisella voimalla ja jopa asettaa Euroopan parlamentin vaaleilla valittuja jäseniä paremmuusjärjestykseen.

Etelä-Kiinan merellä Kiina on vallannut saaria ja rikkoo kansainvälistä oikeutta pyrkiessään alueen hallintaan. Kiina on myös massiivisesti kasvattanut kriittisten raaka-aineiden, ruuan ja energian ympärille kutomaansa taloudellisen vallan verkostoa.

Peking käyttäytyy kuin globaali vapaamatkustaja harjoittaessaan aggressiivista kilpailupolitiikkaa ja jättäessään huomiotta kansainväliset säännöt. Se ajaa säälimättömästi omaa etuaan, olipa kyse sitten tekoälystä, viestintätekniikasta, ilmastonsuojelusta tai maataloudesta. Tämä elefantti olohuoneessa uhkaa naapureidensa ja sääntöihin perustuvan maailmanjärjestyksen lisäksi myös eurooppalaisia etujamme ja liittolaisiamme.

Silti eurooppalaiset johtajat ovat jättäneet varoitukset huomiotta. Lukemattomat Kiinan vierailut ovat osoittaneet maailmalle, että Eurooppa on taas jakautunut ja eurooppalaisen intressin sijasta hallitsevat kansalliset intressit. Yhtenäisyyden puute heikentää Eurooppaa ja vahvistaa strategisia kilpailijoitamme. Tämän ansiosta Kiina voi johtaa mestarillisesti hallitsemallaan hajota ja hallitse -strategialla.

Suhteemme Pekingiin on tärkeä, mutta sinne lähteminen vailla strategiaa on vastuutonta. Kaupan alalla Euroopan tulisi yhdistää voimansa luotettavien kumppanien kanssa ja luoda arvoihin perustuva globaali vapaakauppa-alue, vapaan maailman samoin ajattelevien valtioiden talousunioni sosiaalisen markkinatalouden hengessä. Tämän saavuttaaksemme meidän on hylättävä yksimielisyysvaatimus EU:n ulkopoliittisessa päätöksenteossa ja siirryttävä kohti enemmistöpäätöksentekoa.

Euroopan ulkopolitiikan kriittisten päätösten on kuljettava rinnan sellaisen raaka-ainepolitiikan kanssa, joka varmistaa pääsyn tarvittuihin resursseihin. Meidän on vähennettävä riippuvuutta kiinalaisista toimitusketjuista. Meidän on puolustettava Euroopan teknologista johtajuutta ja innovaatiovoimaa suojaamalla osaamistamme ja kriittistä infrastruktuuriamme Kiinan vaikutukselta.

Samaan aikaan meidän on suhtauduttava vakavammin puolustukseemme. Euroopan on vihdoin rakennettava Natoa täydentävä eurooppalainen puolustuspilari. Meidän on asetettava rohkeita tavoitteita, kuten yhteinen kyberpuolustusprikaati ja yhteinen ohjuspuolustuskilpi. Meidän on löydettävä tapa, jolla Eurooppa voi puhua yhdellä äänellä ja antaa sille välineet puolustaa itseään.

Vain vahva Eurooppa voi estää uuden maailmanlaajuisen asekilpailun. EU:n on samaan aikaan arvioitava realistisesti omia heikkouksiaan ja lisättävä luotettavuuttaan turvallisuus- ja ulkoasioissa. Meidän on toimittava amerikkalaisten liittolaisten kanssa ja yhtenäisenä talous- ja turvallisuusliittoutumana suhteessa Kiinaan.

Yhdysvaltojen ja Euroopan välisestä terveestä taloudellisesta kilpailusta huolimatta arvopohjainen ja strateginen transatlanttinen kumppanuus Yhdysvaltojen kanssa on edelleen eurooppalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme perusta. Sitä on vahvistettava Kiinan hegemonisten tavoitteiden vuoksi.

Euroopan itsenäisyys kytkeytyy läntisten demokratioiden liittoon eikä ole arvovapaata. Tässä katsannossa väite siitä, että Eurooppa olisi kolmas geopoliittinen keskus, on väärä. Me tarvitsemme vahvan ja itseensä luottavan Euroopan puolustamaan vapautta, demokratiaa, oikeusvaltiota ja oikeudenmukaisuutta.

Kiinalainen malli autokratiasta vailla vapautta, demokratiaa, tasa-arvioisuutta lain edessä ja ilman todellista näkymää tulevaisuudesta kohtaa rajansa ja on yhteensopimaton meidän arvojemme ja eurooppalaisen elämäntavan kanssa. Demokraattien ympäri maailmaa on pysyttävä yhdessä toinen toisiaan tukien. Hajanaisesta lännestä hyötyvät vain Moskova ja Peking.

Jos ei nyt, niin milloin Eurooppa aikoo vihdoin toimia lujasti ja päättäväisesti palauttaakseen yhtenäisyytensä Kiinan suhteen? Panoksena on Euroopan tulevaisuus. Eurooppa ei tarvitse lisää puheita tai lukuisia kahdenvälisiä talousvaltuuskuntia, vaan yhteisen ja johdonmukaisen eurooppalaisen lähestymistavan.

Vain yhtenäinen ja itsevarma Eurooppa on uskottava ja vahva Eurooppa, jonka Kiinan johto ottaa vakavasti. Tarvitsemme vahvan Euroopan ja vahvan lännen.

MANFRED WEBER

Euroopan parlamentin EPP-ryhmän puheenjohtaja

HENNA VIRKKUNEN

europarlamentaarikko kok/EPP

Julkaistu Turun Sanomissa 27.4.2023.